Sähköriippuvaista elämää

Kotitalouksien sähkönkulutuksesta lähes puolet syntyy valaistuksesta, kylmälaitteista ja ja kodin elektroniikasta. Siinä missä kylmälaitteiden (jääkaapit, pakastimet) kulutus on laskenut, on valaistuksen tehostumispotentiaali toistaiseksi jäänyt toteutumatta. Lisäksi kodin elektroniikan (televisiot ja tietokoneet) sähkönkulutus on kasvanut voimakkaasti.

Miten yksittäinen ihminen voi parhaiten kiinnittää huomiota omaan sähkönkulutukseensa? Ensimmäinen askel olisi henkilökohtaisen tiedon saaminen. On vaikea säästää energiaa, jos ei tiedä, kuinka paljon sitä kuluttaa. Tietoa omasta sähkönkulutuksesta on tällä hetkellä mahdollisuus saada vain kerran vuodessa, sähköyhtiön tasauslaskussa. Itse tilaan Etelä-Savon energian tuulivoimasähköä. Viimeisin saamani tieto energiayhtiöltä on, että kulutimme kahden hengen kotitaloudessamme yhteensä 680 kWh sähköä vuoden 2008 aikana.

Kyse on vähän samasta asiasta kuin, jos kaupassa asioidessa tiedon hinnasta sekä elintarvikkeiden ravinto- ja energiasisällöstä saisi vasta jälkikäteen. Kuinka moni suostuisi tähän? Keräät siis tuotteet hyllystä ja viet ne kotiin, laskun ja tuoteselosteet saat kotiisi vaikka kerran kolmessa kuukaudessa. Sähkönkulutuksen osalta tämä tarkoittaa sitä, että kun vaihdat energiasäästölampun tai hankit uuuden energiatehokkaan laitteen, et saa palautetietoa kotisi sähkönkulutuksesta reaaliaikaisesti.

Omalta osaltani tilanne on parantunut merkittävästi, kun sain noin kuukausi sitten käyttööni BaseN Oy:n kehittämän reaaliaikaisen sähkönmittauksen. Nyt voin seurata omaa sähkönkulutustani suoraan verkon kautta. Kyse ei ole päästöjen kannalta pikkujutuista. Ulkomailta saatujen kokemusten mukaan reaaliaikaisilla mittaus- ja havainnollistamistoimenpiteillä voitaisiin saavuttaa 5 – 15 prosentin vähennys kotitalouksien vuotuisessa sähkönkulutuksessa.

Seuranta on avannut silmäni aivan uudella tavalla. Reaaliaikaisen mittauksen avulla olen huomannut, että hankkimani energiatehokas jääkaappi kuluttaakin yllättävän paljon sähköä olleessaan jatkuvasti päällä. Suuri syöppö on myös pesukone – siitäkin huolimatta, että koneemme pitäisi olla parasta A-luokkaa ja pesemme vaatteemme 30 asteessa. Sen sijaan valaistuksen osuus (käytössä energiasäästölamput) ja tietokoneiden (käytössä kannettavat) kulutus on häviävän pieni. Isoimmat piikit aiheuttavat pölynimurin ja lieden sekä vedenkeittimen, leivänpaahtimen ja mikroaaltouunin käyttö. Televisiota meille ei ole, ja stereoita käytämme vain satunnaisesti.

Esimerkiksi marraskuun 17 ensimmäisen päivän aikana tuulisähköä on kulunut kotitaloudessamme 41,2 kWh. Viimeisen kuukauden aikana viikottainen sähkönkulutuksemme on vaihdellut 13,7 – 18,2 kWh välillä päiväkulutuksen vaihdellessa 0,7 kWh – 4,94 kWh välillä.

Mikäli sähkön kokonaishinnaksi (siirtomaksu mukaanlukien) lasketaan noin 10 senttiä / kWh, on sähkölaskuni marraskuun osalta tällä hetkellä 4,1 euroa. Itse pyrin säästämään sähköä ympäristösyistä. Valitettavasti sähkön hinta ei vaikuta kulutuskäyttäytymiseen näin alhaisella tasolla millään tavalla. Sähkö saisi olla vähintään kymmenen kertaa kalliimpaa.

Huomattavasti suurempi säästöpotentiaali olisi tietysti yrityksissä. Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolla vastaava järjestelmä on jo käytössä. Milloin muut seuraavat perässä?

Teksti on julkaistu aiemmin: Luonto-Liiton http://www.kulutus.fi -sivuilla.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa