Päätin uuden vuoden iloksi kuunnella hyviä kirjoja uudestaan. Yksi lukulistalle päätynyt kirja oli Rutger Bregmanin Moraalinen kunnianhimo.
Bregman kirjoittaa kirjassaan tinkimättömistä vähemmistöistä, jotka muuttavat maailmaa, koska he eivät pelkää muutoksen seurauksia. Hänen mukaan neljä tärkeintä yksilön ominaisuutta vaikuttamisessa ovat aktivistin idealismi, startup-yrityksen perustajan kunnianhimo, tutkijan kriittisyys ja munkin vaatimattomuus.
Moraalinen kunnianhimo ei ole ominaisuus, se on tarkastelutapa. Tämä tarkoittaa halua parantaa maailmaa mahdollisimman paljon henkilökohtaisen menestyksen sijaan.
Vaikka kuuntelin kirjan ensimmäisellä kerralla huolella ja kirjoitin sen pohjalta viime syksynä myös kolumnin Käpylä-lehteen, antoi kirja uusintakierroksella vielä uutta ajattelemisen aihetta.
Bregman pohtii kirjassaan muun muassa sitä, miten saamme selville sen mitä teemme edelleen väärin ja listaa kuusi hälytysmerkkiä, joiden soidessa meidän olisi aika muuttaa toimintaamme.
- Kun jokin tapa on osoittautunut vääräksi, olemme yleensä kuulleet argumentteja sitä vastaan jo pitkään, mutta emme ole siitä huolimatta muuttaneet toimintaamme.
- Kun ihmiset eivät oikeasti puolusta tapojaan, vaan sanovat, että näin on aina ollut tai tämä on luonnollista tai ihmisluonto vain on sellainen.
- Kun ihmiset väistävät tosiseikkoja. Kun ostelemme uusia tuotteita emme mielellään ajattele lapsi- tai pakkotyötä tai kun lennämme lomalle emme ajattele ilmastokriisiä. Voit olla oikeasti tietämätön tai sitten vain strategisesti tietämätön eli tiedät tarpeeksi tietääksesi, että et halua tietää enempää. Silloin on erityisen ärsyttävää, kun joku muistuttaa epämiellyttävästä totuudesta.
- Vihaiset reaktiot, joita moraaliset pioneerit herättävät. Kerta toisensa jälkeen heitä on halveksittu, vainottu ja inhottu. Yhteiskunta kunnioittaa eläviä konformisteja ja kuolleita häiriköitä.
- Hälytyskellot pitäisi soida myös silloin, kun joku tapa tai tottumus on vaikea selittää lapsille. Lapset pystyvät paljastamaan tekopyhyytemme helposti. Opetamme, että kaikki pitää jakaa reilusti, mutta sitten joudumme selittämään miksi elämme yltäkylläisyydessä samalla kun jossain toisaalla lapset näkevät nälkää.
- Lopuksi kannattaa kysyä itseltäsi mitä tulevaisuuden historioitsijat pitävät suurimpana rikoksenamme ja mitä meidän tapaamme pidetään pian kammottavana. Viime vuosisatojen osalta havaitsemme huomattavan edistyksen mallin esimerkiksi värillisten tai naisten tai lasten tai seksuaalivähemmistöjen ja vammaisten oikeuksien osalta.
Bregmanin mukaan moraalisen piirin laajennus on vääjäämätöntä, mutta se ei tapahdu automaattisesti. Kohtele muita kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Tätä vasten on helppo ennustaa mistä tulevat sukupolvet tulevat meidät tuomitsemaan. Ilmeisin esimerkki on tapamme suhtautua eläimiin. Siinä soivat kaikki hälytyskellot ja kovaa.
Ensinnäkin Argumentteja eläinten hyväksikäyttöä vastaan on kuultu jo vuosikymmeniä.
Toisekseen eläinten syömistä perustellaan usein sillä, että se on luonnollista ja niin on aina tehty.
Kolmanneksi eläintuotantoon liittyy seikkoja, joista emme haluaisi tietää ja joita emme halua nähdä.
Neljänneksi eläinoikeusaktivisteihin ja vegaaneihin reagoidaan usein agressiivisesti.
Viidenneksi vanhempien on vaikea kertoa mistä liha heidän lastensa lautaselle tulee ja lapset usein järkyttyvät, kun kuulevat, että heidän joulupöydässä onkin pipsa-possu.
Kuudenneksi kansalaisten, lasten, naisten ja homojen oikeuksia ajaneiden liikkeiden jälkeen eläinten oikeuksia ajava liike vaikuttaa loogiselta seuraavalta askeleelta. Aika monet ihmisoikeuksia puolustaneet ymmärtävät hyvin myös eläinten oikeuksia.
Miten suureksi uskallat oman moraalisen piirisi tehdä? Aloittaa voi vaikka osallistumalla Vegaanihaasteeseen!
