Päivittäiset päivätorkut – viisi havaintoa

Tammikuussa olen kokeillut uutta tapaa ottaa lounaan jälkeen päiväunet. Tämä on virkistänyt iltapäiviä, mutta vaikeutti aluksi nukahtamista. Nyt homma kuitenkin toimii. Ohessa viisi havaintoa aiheesta kokeilun pohjalta.

Päivittäiset päivätorkut – viisi havaintoa

Vuoden 2021 aikana ajattelin kokeilla joka kuukausi jotain uutta tapaa.

Tammikuussa testissä on ollut päivätorkkujen ottaminen. Nyt kun kuukausi on lopuillaan, on aika tehdä välitilinpäätös.

Aivotutkijoiden mukaan lyhyet torkut kannattaa ottaa esimerkiksi uusien asioiden oppimisen jälkeen, jolloin opitut asiat siirtyvät paremmin pitkäkestoiseen muistiin. Tai sitten juuri ennen jotain vaativaa tehtävää, kun päiväunien jälkeen olo on virkeä ja kykenee oppimaan uutta.

Lisäksi tutkijoiden mukaan torkkujen kannattaa olla lyhyitä. Olen ymmärtänyt, että optimaalinen aika levätä/nukkua on jossain 10-20 minuutin välillä. Tätä pidemmät torkut häiritsevät yöunta ja niistä herääminen on vaikeaa.

Siispä olen tammikuussa jossain vaiheessa iltapäivää laittanut ajastimen hälyttämään 10-20 minuutin päähän, mennyt sänkyyn ja laittanut silmät kiinni.

Ohessa viisi havaintoa omista päivätorkuista:

1. Yleensä en nukahda kunnolla lyhyiden torkkujen aikana. Saatan kuitenkin hetkeksi vajota uneen ja nähdä lyhyitä unia. Useimmiten 10 minuutin aikana olen vain valveen rajamailla, jossa tiedostan hyvin ympäristön, mutta saatan nähdä neljäkin pikaunta torkkujen aikana.

2. Lyhyiden torkkujen jälkeen ei ole ongelmia päästä ylös sängystä toisin kuin pidemmän nukahtamisen jälkeen tai aamulla. Olo on torkkujen jälkeen välittömästi erittäin pirteä ja energinen. Tuntuu kuin olisi ottanut jotain piristettä (vaikka niistä ei olekaan kokemusta).

3. Torkkujen piristävä vaikutus kestää helposti muutaman tunnin. Iltapäiväkoomaa ei tule, vaan olo on iltapäivällä iltaan asti virkeä.

4. Iltaisin oli aluksi selvästi vaikeampi saada unta vaikka väsyttikin. En tiedä johtuiko tämä päivätorkuista vai jostain muusta. Loppukuuta kohti tämä ongelma on kuitenkin tasoittunut ja uni on tullut iltaisin hyvin. Tämä voi kuitenkin johtua myös siitä että olen aamulla torkuttanut herätyskelloa vähemmän ja noussut ylös aikaisemmin kun jouluna ja vuoden vaihteen tienoilla.

5. Päivätorkkuja on vaikea sovittaa arjen kokousten väliin. Toistaiseksi olen kokenut helpoimmaksi torkut heti lounaan jälkeen. Tämä siitä syystä, että minulla on päivittäin tunnin kalenterivaraus lounaalle. Kun syöminen hoituu 15-30 minuutissa, jää torkuille hyvin aikaa. Tämä ei kuitenkaan mahdollista sitä, että torkut voisi ottaa silloin, kun on juuri oppinut jotain uutta tai olo alkaa käydä väsähtäneeksi.

Ihan joka päivä en ole muistanut tai ehtinyt ottaa torkkuja. Tämä ei ole kuitenkaan juurikaan vaikuttanut tekemiseen eli voi olla, että jo muutamatkin päivätorkut viikossa piristävät kokonaisuutta.

Kuukauden alussa ajattelin, että en tee tästä tapaa, koska iltaisin nukahtaminen oli niin hankalaa. Nyt kun homma on loppukuusta tasoittunut, ajattelin jatkaa päivätorkkuja pidempäänkin. Varsinkin etätyöskentely kotona mahdollistaa torkut paljon helpommin kuin jos hommia tekisi toimistolla.

Itse en ole ollut omalta osaltani huolissani siitä, että olisin liian väsynyt päivisin, iltapäivisin tai iltaisin. Olen kokenut, että haasteena on pikemminkin vain se, että nukun liian vähän suhteessa siihen, mitä ihmisen pitäisi keskimäärin nukkua. Ja jos nukun pidempään (esim viikonloppuisin), en saa enää seuraavina iltoina unta. Ehkä päivätorkut on sopiva väliratkaisu, joka mahdollistaa keholle ja aivoille palautumisen arjen pyörityksessä.

Täällä hyvä artikkeli mahdollisista päivätorkkujen hyödyistä:
6 syytä ottaa päiväunet joka päivä – ja varma tapa välttää nokosten jälkeinen lamaannus

3 kommenttia artikkeliin ”Päivittäiset päivätorkut – viisi havaintoa”

  1. Kiitos jakamisesta. Itse otan myös torkkuja tarpeen mukaan, ehkä kerran-pari viikossa klo 13-15 välillä 20-30minuuttia. Joskus kehnot yöunetkaan ei aiheuta iltapäiväväsymystä.

  2. Kiva juttu taas kerran :). Saisiko esittää vienon toiveen, että kertoisit uudesta kuukauden kokeilustasi aina etukäteen vaikka instassa. Voisi itsekin kokeilla ja toimisi vähän motivaattoria, kun tietää, että Leo ei ainakaan jätä kesken.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa