Lomamasennusta ennen lomaa

Heinäkuu on rentoa aikaa kun Suomi lomailee. Töissäolo onkin hiukan hassua kun mikään akuutti asia ei suoraan vyöry päälle. Toisaalta on hyvin aikaa lukea ja kirjoittaa sekä tehdä jo tulevia hommia alta pois. Viikon aikana olen lueskellut, muokannut kirja-artikkelia talouskriisin ympäristövaikutuksista, kirjoitellut artikkelia järjestöjen ilmastopolitiikasta, kolumnin Kööpenhaminan ilmastosopimuksesta, hankehakemusta kehitysyhteistyön viestintään liittyen sekä http://www.kulutus.fi -sivuille blogimerkinnän Happy Planet Indeksistä. Toki viikon aikana oli G8-maiden huippukokous Italiassa. Onkin syytä olla tyytyväinen … Lue lisää

Metsän jäljillä

Luin maanantaina (6.7.) Mira Käkösen ja Elina Venesmäen toimittaman, Vuoden Visio -palkinnon voittaneen kirjan Metsän jäljillä. Erinomainen ajatus tuoda kehitysmaiden ja Suomen metsäkeskustelua samojen kansien väliin. Kirja on kauniisti kuvitettu ja helppolukuinen. Kirjaa lukiessa huomaa nopeasti, että suomalaisen metsäteollisuuden ja tietotaidon suurin synti ei suinkaan ole vanhojen metsien hakkuut kotimaassa. Enemmän on syytä olla huolissaan siitä, mitä suomalaiset metsäyhtiöt ja suomalainen metsäosaaminen tarkoittaa kehitysmaiden sademetsissä. Tästä huolimatta metsäaktivisti ja Luonto-Liiton … Lue lisää

Vähähiilisen kesäloman askelmerkkejä

Tulevaisuuden hiilineutraalissa yhteiskunnassa kesälomaa vietetään eri tavoin kuin nykyisin. Monet asiat tulevat muuttumaan, kun kasvihuonekaasupäästöt pitää pystyä tiputtamaan lähelle nollaa vuosisadan puoleen väliin mennessä. Tulevaisuutta ei kuitenkaan kannata jäädä odottelemaan tuleviin kesiin. Lomamatkustamisen, mökkeilyn ja grillauksen voi tehdä jo tänä kesänä vähähiilisesti monellakin eri tavalla. Lue blogikirjoitukseni aiheesta CO2-raportissa.

Täysraittiiden osuus 12 prosenttia

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) raportti suomalaisten terveyskäyttäytymisestä on karua luettavaa. Asiasta uutisoi kesäkuun puolivälissä mm. Ruokatieto. Tupakointi on kyllä vähentynyt, mutta siitä huolimatta miehistä vuonna 2008 tupakoi päivittäin 24 prosenttia ja naisista 18 prosenttia. Vaikka ruokatottumukset ovat ehkä hiukan parantuneet, on alkoholinkäytön ja ylipainon osuus kasvanut. Suomalaiset syövät Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan liikaa tyydyttyneitä rasvoja ja sokereita sekä liian vähän kasviksia ja hiilihydraatteja. Vuonna 2008 56 % miehistä ja 44 … Lue lisää

Havahtuminen

Luin sunnuntaina Anthony de Mellon kirjan Havahtuminen. Havahtumisessa kyse on tietoisuuden kasvattamisesta, oman itsensä unohtamisesta, käsitteiden hylkäämisestä, kärsimyksen, kielteisten tunteiden ja vihan kääntämisestä rakastamiseksi sekä sen sellaisesta. Matkaan tarttui ainakin muutamia ajatuksia. Erityisesti jäin pohtimaan joidenkin asioiden kieltämistä. Anthony de Mello kirjoittaa: ”Joka kerta, kun kiellätte itseltänne jotakin, takerrutte siihen kiinni ikiajoiksi. Kun taistelette jotain vastaan, sidotte itsenne siihen ikiajoiksi. Niin kauan kuin taistelette, annatte sille lisää voimaa.” Kun kiellän … Lue lisää

Lapsilisän negatiivinen porrastus

Viikonloppuna sain luettua loppuun jo Juhannuksena aloittamani Alan Weismanin teoksen Maailma ilman meitä. Kirjan lopussa Weisman pohtii väestöpolitiikkaa. Wienin väestötieteen laitoksen tutkimusjohtajan Sergei Serbovin on laskenut, että jos hedelmöitymiskykyiset naiset saisivat tästä eteenpäin synnyttää vain yhden lapsen (vuonna 2006 keskiarvo oli 2,6 lasta), nykyinen 6,5 miljardin väkiluku alenisi vuoteen 2050 mennessä miljardilla. Nykymenolla väkiluku kasvaa 9 miljardiin. Edelleen vuoteen 2075 väestö olisi vähentynyt jo lähes puoleen eli 3,43 miljardiin ja … Lue lisää

Vuoristorataa, siirtolapuutarhaa ja mummojamit

Ulriikka tuli aamupalalle Käpylään. Keskustelimme mm. kolmenkympin kriisistä ja kansainvälisestä ilmastopolitiikasta. Päivällä teimme Annukan kanssa retken Mustasaareen. Paluumatkalla poikkesimme Linnanmäen vuoristoradassa ja Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa. Linnanmäki ja kasvitieteellinen puutarha on kuin yö ja päivä. Siinä missä Linnanmäen maisemaa hallitsi muovi, kiire, ruuhka, markkinahumu ja pahanhajuinen grilliruoka oli Kumpulassa rauhallista, hyvän tuoksuista ja värikästä. Kaikesta huolimatta vuoristorata sai nauruhermot pintaan. Illalla olimme Liisan, Katjan ja Sennin 90-vuotissyntymäpäivillä eli mummojameissa Fannyssä. Silloin … Lue lisää

6 kuukautta vuonna 2009 numeroina

Vuosi 2009 on puolessa välissä. Hyvä hetki tehdä lyhyt yhteenveto siitä mitä on tullut tehtyä tai missä on tullut oltua kuluneen vuoden aikana. – 55 haastattelua (televisio, radio, lehdet) – 57 puhetilaisuutta tai luentoa – 23 kirjallista lausuntoa – 14 tiedotetta – 36 artikkelia, juttua tai kolumnia lehtiin tai verkkosivuille – 36 tekstiä SLL:n ilmastoblogiin (http://www.sll.fi/ilmastoblogi) – 96 tekstiä omaan blogiini (http://www.leostranius.fi) – 187 kokousta – 8 seminaaria yleisön joukossa … Lue lisää

Kannattaa valita joukkoliikenne – Espooseen 13,5 km/h.

Liikun pääkaupunkiseudulla ympäri vuoden polkupyörällä. Pyörästä katkesi ketjut ja jouduin turvautumaan Espoon reissulla joukkoliikenteen apuun. Reittioppaan mukaan parhaimmillaan Käpylästä Espoon Mankkaalle pääsee aamulla parilla vaihdolla noin 45-50 minuutissa. Heti kättelyssä reittioppaan mukaan klo 7.23 pysäkiltä lähtevä bussi nro 57 olikin yllättäen neljä minuuttia etuajassa. Jäin katselemaan perävaloja. Odottelin noin 15 minuuttia bussia nro 506, jolla pääsin Pikku-Huopalahteen. Reittioppaan mukaan vaihtoaikaa oli neljä minuuttia klo 7.55 lähtevään bussiin nro 213. Bussi … Lue lisää

Pitäisikö Helsingin antaa ilmainen pysäköinti vähäpäästöisille autoille?

Rento toimistopäivä. Aamulla pidimme Suomen luonnonsuojeluliiton ilmasto- ja energiaporukan viikottaista palaveria kesälomien takia minikokoonpanolla. Päivän mittaan kirjoittelin pari lausuntoluonnosta Ajoneuvot 2015 -strategiasta liikenne- ja viestintäministeriölle sekä vähäpäästöisten autojen pysäköintimaksuista ja ympäristövyöhykkeestä Helsingin kaupungin Hallintokeskukselle. Mitä mieltä olet? Pitäisikö Helsingin antaa ilmainen pysäköinti vähäpäästöisille autoille? Alkuillasta kirjoittelin vielä yhtä pientä kirja-artikkelia liittyen järjestöjen vaikuttamismahdollisuuksiin ilmastonmuutoksen hallinnassa.

Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa