Maanantaina 16.4.2007

Pyöräilin aamulla ympäristöministeriöön kokoukseen Hollannin kestävän kehityksen arviointiprosessista. Kävimme läpi kokemuksiamme ja näkemyksiämme vertaisarvioinnista. En näe mitään syytä, että Suomi haluaisi itsestään vastaavaa arviota juuri tällä hetkellä. Asia saattaisi tulla ajankohtaiseksi esimerkiksi seuraavan kestävän kehityksen strategian päivitysprosessin yhteydessä. Asiaa kuitenkin käsitellään eri tahoilla vielä.

Tajusin vihdoin myös, mikä minua harmittaa Suomen kestävän kehityksen työssä. Ongelma ei ole niinkään kestävän kehityksen prosessi tai metodologinen pohja. On hienoa, että Suomessa kestävän kehityksen toimikuntaa vetää aina kulloinenkin pääministeri ja toimikunnassa on laaja edustus sekä hallituksen istuvista ministereistä että eri sidosryhmistä. Lisäksi on hyvä, että kestävän kehityksen toimikunnalla on eri ministeriöiden edustajista koostuva sihteeristö, joka vastaa käytännön koordinaatiosta. Ongelma on pikemminkin kestävän kehityksen politiikan ympärillä käytävä sisällöllinen keskustelu. Talous- ja kilpailukykypolitiikka määrittelee ympäristöongelmien ja luonnonvarojen sijaan kestävän kehityksen diskurssia Suomessa.

Hallitusneuvottelut ja ministeripörssi käy kuumana. Suurin jännityksen aihe omalta osaltani on tietysti se, kenestä tulee ympäristöministeri. Salkku on keskustalla. Itse asiassa on samalla sekä huolestuttavaa että mielenkiintoista, että kaikki luonnonvarojen käyttöön liittyvät ministeripaikat ovat keskustalla – ympäristöministeri, maa- ja metsätalousministeri sekä elinkeinoministeri. Ympäristöjärjestöjen tulee seuraavan neljän vuoden aikana sopeutua entistä tiukemmin keskustelemaan keskustavetoisten ministeriöiden kanssa eri luonnon- ja ympäristönsuojelukysymyksistä. Lisäksi keskustan ministerivärisuoralla olisi mahdollisuus viritellä laajempaankin luonnonvarasuperministeriötä. Mahdollisuutena tässä olisi luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen ja maa- ja metsätalousministeriön uudistaminen. Pelkona on kuitenkin se, että ympäristöministeriön vastuualueita siirretään maa- ja metsätalousministeriölle sekä elinkeinoministeriölle.

Iltapäivällä olin luennoimassa Tampereella ympäristöpolitiikan kurssilla aiheesta ympäristöpolitiikan muotoutuminen ja ympäristöliikkeet. Kävin läpi aika pitkälle pro gradu -työni tuloksia (http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=16103). Keskustelu oli mielestäni antoisaa ja luennointi oli mukavaa! Toivottavasti opetustehtäviä siunaantuu jatkossa enemmänkin. Kurssin jälkeen istuimme teellä Sini Harkin ja Riitta Savikon kanssa.

Tampereelta suuntasin takaisin Helsinkiin ja Luonnonsuojeluliiton toimistolle Kotkankadulle. Ehdin juuri ja juuri Luonnonsuojelijalehden toimitusneuvoston kokouksen lopputunnelmiin keskustelemaan mahdollisesta tulevasta lehtiuudistuksesta. Kokouksen jälkeen jäimme keskustelemaan liiton viestintäpäällikkö Matti Niemisen kanssa mahdollisesta piirin ja liiton yhteistiedotteesta koskien hallitusneuvotteluiden tuloksia. Keskustelimme muutenkin liiton viestinnästä ja tiedottamisesta. Liiton tulisi mielestäni olla aktiivisesti ja salamannopeasti tiedottamassa silloin kun jotain merkittävää tapahtuu (esimerkiksi hallitusohjelmasta päästään sopuun). Ehkä olisi paikallaan ottaa käyttöön liitossa viikottaiset viestintäpalaverit, jossa pienellä porukalla suunniteltaisiin liiton tiedottamista tulevien viikojen aikana, ettei asioita aina tarvitsisi tehdä myöhässä tai viimetipassa.

Pyöräillessäni kotiin törmäsin vielä naapuriini ja Dodon puheenjohtaja Aleksi Neuvoseen, joka oli ulkoiluttamassa koiraansa. Vaihdoimme ajatuksia tulevasta hallitusohjelmasta ja uusista ministereistä. Illan päätteeksi valmistelin asioita seuraavana päivänä pidettävään Luonnonsuojeluliiton energia- ja ilmastovaliokunnan kokoukseen.

Saa nähdä miten uuden hallituksen kanssa käy. Lainatakseni erästä suurta ajattelijaa: ”Pahuus vallitsee. Sitä päin!”

Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa