Keskiviikko 28.11.2007 – esitys uudesta työläisestä

Osallistuin aamulla cafe Fazerissa järjestettyyn keskustelutilaisuuteen järjestöllisestä vaikuttamisesta. Sari Kuvaja painotti järjestöjen toiminta-ajatuksen, mission ja pitkän tähtäimen tavoitteiden tärkeyttä sekä toimintakeinojen miettimistä kohderyhmän mukaan. Järjestöjen ei kannata vain reagoida, vaan pikemminkin pistää muut reagoimaan. Riitta Särkelä nosti esille vaikuttamisen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Hänen mukaansa julkishallinto on joissain tapauksissa jopa sulkeutumassa järjestötoimijoilta.

Itse painotin omassa yleisöpuheenvuorossani sitä, että vaikuttamisen suhteen ei pitäisi vain vaikuttaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, vaan ottaa haltuun myös ”agenda setting” – vain näin voidaan keskustella niistä järjestölle todella tärkeistä kysymyksistä. Käytännössä tämä voi tarkoittaa vaikka sitä, että sen sijaan, että osallistutaan hallinnon perustamiin toimikuntiin, perustetaan itse toimikunta ja pyydetään hallinto siihen mukaan. Lisäksi pohdiskelin Kuvajankin esiin tuomaa hetkiaktivismia. Kyse on siis siitä, että ihmiset eivät sitoudu pitkäjänteiseen järjestötoimintaan, vaan haluavat mielummin antaa kuukausilahjoituksia tai osallistua esimerkiksi jonkin nettiadressin allekirjoittamiseen.

Hetkiaktivismi on tarkoittanut myös sitä, että vaikuttaminen yhteisiin asioihin (äänestäminen) ei ehkä kiinnosta niin paljon kuin oman lähipiirin asiat. Huomiotaloudessa ja spektaakkeliyhteiskunnassa taas hyvinkin pienen marginaalisen joukon toiminta voi hetkellisesti varastaa koko kansalaisyhteiskunnan äänen – ainakin julkisessa keskustelussa.

Aamupalan jälkeen pyöräilin takaisin työhuoneelle viimeistelemään keskeneräisiä kirjoituksia. Sain valmiiksi ammattikorkeakoulut ja sivistys -kirjaan tulevan artikkelini ympäristösivistyksen lähtökohtia ammattikorkeakouluissa. Lisäksi kirjoittelin lyhyen artikkelin EU:n energia- ja ympäristöpolitiikan historiasta. Saimme vihdoin myös Mikko Salasuon kanssa liikkeelle kirjoittajille suunnatut kutsut tulla mukaan kirjoittamaan talonvaltausliikehdintää ruotivaan julkaisuun. Tästä tulee mielenkiintoinen projekti! Mukana on joukko todella kiinnostavia kirjoittajia.

Illalla vierailimme Lahdesta saapuneen Annukan kanssa Kulttuuritehdas Korjaamolla Todellisuuden tutkimuskeskuksen (http://www.todellisuus.fi) näytelmässä Lumo II – esitys uudesta työläisestä (http://www.todellisuus.fi/projektit/lumo2.htm). Ystävämme Maria Nuutinen on toiminut esityksen apulaisohjaajana ja näyttelee siinä myös. Näytelmä purkaa osiin kaksi henkilökuvaa ja näyttää mitä uusi työ tekee ihmiselle. Mahtava ajankuva. Tämän sukupolven kiteytys. Lumo I ja Lumo II ovat olleet omasta mielestäni tämän vuoden parhaita kulttuurielämyksiä.

Eikä Todellisuuden tutkimuskeskus jää pelkästään näyttämölle, vaan polvistuu todellisuuteen. http://www.todellisuus.fi/projektit/kontallaan.htm. Se, että kolmannen maailman kansalaiset joutuvat uhraamaan henkensä meidän puolesta. Siitä syystä, että me haluamme pitää itsellämme etuoikeuden luonnonvarojen liikakäyttöön on häiriintynyttä. Olisiko mitään syytä, jonka puolesta me länsimaissa olisimme valmiita uhraamaan henkemme? Ei. Olisimmeko valmiita edes konttaamaan? Minä olisin.

Loppuviikon (to-pe) olen Jyväskylässä YHYS:n syyskollokviossa, jonka aiheena on ympäristöpolitiikasta energiapolitiikkaan.

Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa