Kesälomapäiväkirja: Puolitriathlon ja Pride

Ensimmäinen lomapäivä. Heräilin yksin kotoa klo 8.30. Olen nukkunut huimat yhdeksän tuntia ja kahdeksan minuuttia. Syystäkin. Tein edellisenä päivänä puolitriathlonin eli uin 1,9 kilometriä, pyöräilin 90 kilometriä ja juoksin siihen päälle puolimaratonin eli 21,1 kilometriä. Edellisenä iltana päätin, että nukun niin pitkään kuin jaksan, jotta elimistö palautuu normaalia raskaammasta kuntoilupäivästä. 

Viime marraskuusta lähtien olen saanut kaiken muun ohella treenata uintia, pyöräilyä, juoksua ja fysiikkaa Helsinki Triathlon seuran valmentajien opastuksessa. Aika monet treenikaverit osallistuvat kilpailuihin pitkin kesää. Itse en ole osallistumassa, kun olen harjoitellut vain harjoittelun ilon ja hyvinvoinnin vuoksi, en kilpaillakseni. Päätin kuitenkin, että teen kesällä vähintään yhden omatoimisen puolimatkan. Kun työt oli suunnilleen tehty ja olin jo valmis lomalle, ajattelin, että tavoite kannattaa hoitaa etupainoisesti heti loman aluksi, tai oikeastaan jo juuri ennen lomaa, pois päiväjärjestyksestä. 

Pitkän aamupäivän ja lounaan jälkeen pyöräilin iltapäivällä ystävien kanssa Helsinki Pride tapahtumaan. On suunnattoman tärkeää ja ilahduttavaa, että niin moni haluaa osoittaa tukensa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta. On olennaista, että ketään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvaa ei jätetä yksin ja jatkamme sinnikästä työtä ihmisten oikeuksien, osallisuuden ja hyvinvoinnin puolesta. Kaikesta ilosta ja rakkaudesta huolimatta musiikki oli paikoin omaan makuuni hiukan turhan kovalla.

Päivällä oli niin paljon aikaa, että ehdin lukea jopa Lasten uutisia. Myös siellä Pride-kuukausi oli hyvin esillä ja pääkirjoituksessa Anna Järviluoma kirjoitti osuvasti siitä, miten avoimuus lisää onnellisuutta.  

”Niin sanottujen huonojen vitsien ja haukkumisten takana on usein tiedonpuute. Mitä vähemmän ihminen tietää erinäköisistä ja eri lailla käyttäytyvistä ihmisistä, sitä enemmän hän saattaa heitä oudoksua tai jopa pelätä.” -Lasten uutisten pääkirjoitus 28.6.2023

Illalla kirjoitin työn alla olevaa ilmastokirjaa. Homma kulkee työnimellä ilmastosankarin käsikirja. Teksti perustuu osin siihen, kun olen käynyt luennoimassa aiheesta vuosia Sivarikeskuksessa sekä osin omiin arjen valintoihini. Juuri tätä kirjoitusprosessia vauhdittaakseni ja kirjoitustuntumaa ylläpitääkseni aloin kirjoittaa myös tätä päiväkirjaa.  

Miten ilmastoasiat sitten näkyivät arjessa esimerkiksi tänään? Tyypillisesti edistän työssäni siirtymistä hiilineutraaliin kiertotalouteen sekä autan yrityksiä ja organisaatioita vastuullisuustyössä. Työtehtävien ulkopuolella ilmastoasiat näkyvät esimerkiksi siinä, että käyttämäni sähkö on tehty aurinkoenergialla ja tuulivoimalla, syön vegaaniruokaa ja kuljen paikasta toiseen polkupyörällä. Tänäänkään en myöskään ostanut yhtään mitään.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa