Flow – Kuinka hankkia optimaalinen virtauskokemus?

Lueskelen iltalukemiseksi parhaillaan professori Sonja Lyubomirskyn kirjaa Kuinka onnelliseksi? Lyubomisrky kirjoittaa hyvin Mihaly Csikszentmihalyin lanseeraamasta flow-kokemuksesta.

Flow-kokemus tarkoittaa intensiivistä uppoutumisen tilaa ja tähän hetkeen keskittymistä, jossa ihminen unohtaa itsensä ja ympäröivän maailman. Kyvykkyys on huipussaa. Ihminen on valpas ja hallitsee tilannetta. Lyubomirskyn mukaan elämä on onnellisempi, kun ihminen opettelee hankkimaan flow-kokemuksia.

Kuinka sitten hankkia flow-kokemuksia? Ohessa seitsemän vinkkiä.

1. Hallitse huomiotasi. Hakeudu sellaiseen toimintaa, joka vaatii kaiken taitosi ja osaamisesi. Kiinnitä kaikki huomiosi käsillä olevaan tekemiseen.

2. Omaksu uusia arvoja. Pidä mielesi auki uusille ja erilaisille näkemyksille ja kokemuksille. Ota mallia pikkulapselta, joka oppii päivittäin uusia asioita.

3. Opettele, mikä tuottaa flow-kokemuksia. Tarkkaile, milloin olet todella keskittynyt johonkin mielekkääseen toimintaan ja milloin tunnet itsesi vahvaksi, onnelliseksi ja luovaksi. Lisää näiden aktiviteettien määrää omassa arjessa.

4. Muuta rutiinitehtäviä. Myös tylsien ja pitkäveteisten tilanteiden oheen on mahdollista kehittää mikrotason flow-kokemuksia. Ratko mielessäsi arvoituksia tai kuvittele haastavista tehtävistä suoriutumista esimerkiksi bussia tai ystävää odotellessa.

5. Keskity keskusteluun. Kun keskustelet jonkun kanssa kasvokkain tai puhelimitse, keskity mahdollisimman tiiviisti siihen, mitä toinen sanoo ja miten reagoit asiaan. Kannusta toista lyhyillä kysymyksillä kertomaan asiasta lisää.

6. Käytä vapaa-aika viisaasti. Mieti mitä teet silloin kun olet vapaa velvollisuuksista. Kuinka suuri osa tekemisistäsi on sellaista, että keskityt siihen kunnolla, haastat aivojasi tai kehität muita taitojasi? Raskaan päivän jälkeen rentoutumiseen riittää esimerkiksi 45 minuutin makoilu sohvalla tai ulkona lenkillä käynti – siihen tuskin tarvitsee kolmen tunnin televisiomaratonia, joka tekee sinusta sohvaperunan.

7. Tee kutsumustyötä. Ihminen voi nähdä työnsä leipätyönä, urana tai kutsumuksena. Leipätyö on välttämätön paha, jolla elanto on ansaittava. Ura taas on leipätyö, jossa voi edetä ja saavuttaa sitä kautta paremman elannon, sosiaalisen arvostuksen tai itsetunnon. Kutsumustyötä tehdään omasta halusta ja siitä nautitaan sen itsensä takia. Mikä tahansa työ voi olla kutsumustyötä. Mieti miten itse suhtaudut työhösi. Omasta työstä kannattaa tehdä jotain suurempaa ja merkittävämpää.

Yksi kommentti artikkeliin ”Flow – Kuinka hankkia optimaalinen virtauskokemus?”

  1. Csikszentmihalyin mukaan flow ei edellytä tilanteen hallitsemsta: pelkkä hallinnan mahdollisuus tai illuusio hallinnasta riittävät varsin hyvin. Siksi on kaiken maailman ero siinä, miten suhtautuu tekemiseensä. Uskooko esimerkiksi omiin mahdollisuuksiinsa jalkapallopelissä tai työhaastattelussa.

    Itse näkisin, että flow-tilaa voi myös liittyä kamppailua hallinnasta – monellakin tasolla. Flow:n säilyttäminen edellyttää kamppailua mielen entropiaa eli ajatusten kaaosta vastaan. Toisaalta keskittymisen herpaantuminen horjuttaa tekemisen pois optimaaliselta radaltaan.

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa