Ensimmäisen viikon aikana olen harjoitellut vauvan kanssa mm. vessahätäviestintää.
Viestintä on tässä vaiheessa ehkä liian hienostunut sana. Pikemminkin homma on mennyt niin, että juuri ennen ruokailuja tai niiden jälkeen, kun olen tarkistanut kestovaipan tilanteen, olen samalla hötkytellyt vauvaa lavuaarin yllä ja hokenut pisspiss.
Onnistumisprosentti on ollut hämmästyttävän hyvä. Parhaimmillaan vauva on tehnyt neljä pissaa ja yhden kakan lavuaariin peräkkäin ilman yhdenkään vaipan sotkeutumista.
Jos vauvan kanssa jaksaa nyt viestitellä vessahädästä, palkitaan tämä myöhempinä kuukausina ja vuosina korkojen kera vähentyneenä vaippavuorena ja likapyykkinä.
Ylipäätään ilo siitä, että vauva tekee housujen sijaan tarpeensa suoraan lavuaariin tai vessanpyttyyn, on hämmästyttävän suuri. Suosittelen lämpimästi!
Kysymys ei ole kertakäyttövaipoista tai kestovaipoista vaan siitä, että vaippaa ei tarvitse lainkaan!
Katri Pääkkönen-Matilainen kirjoittaa Kiintymysvanhemmuus – Lapsen perustarpeet ja niihin vastaaminen -kirjassa seikkaperäisesti vessahätäviestinnästä.
Ohessa kuusi kirjasta poimittua ilmeistä hyötyä vessahätäviestinnän puolesta:
1. Luonnollinen tie vauvan pidätyskyvyn kehittymiseen
2. Läheisempi suhde vauvaan
3. Vauvan terveydentilan seuraaminen ja edistäminen
4. Vauvan hyvä hygienia ja terveen ruumiinkuvan edistäminen
5. Vauva oppii pottakuivaksi nopeammin
6. Vaippoja tarvitaan vähemmän – ympäristöä säästyy
Lisää vauvojen vessahätäviestinnästä myös esimerkiksi täällä.
Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
Olipas mukavia Ekoisi-tekstejä. Olisinpa ollut itse esikoisen saadessani yhtä valveutunut kuin te tunnutte olevan. Löysin kestovaippailun, liinailun, vvv:n yms. ekoluomuhörhöilyt vasta toisen lapsen kohdalla. Kolmannen myötä olen kuitenkin vielä lisännyt ekologisia valintoja lapsenhoidossa. jatkakaa vain samaan tapaan:) Joskus kestovaipat voi väsyttää, mutta ei ne oikeesti ole ylivoimaisen vaivalloisia.
Kiitos paljon Henna! Pitää toivoa, että kaikki sujuu hyvin. Toistaiseksi tämä on ollut vasta ensimmäisten viikkojen harjoittelua.
Ekoisin tekstit ovat mainioita! Vessahuumorista eikun -viestinnästä, mitenkään kritisoimatta tuota Leon kirjoitusta: kolmannelle lapselleni, pian kaksivuotias (kaksi vanhempaa jo lähes aikuisia), on päiväkodin ”painostuksesta” hankittu treenihousuja. Ne ovat hieman kestovaipan tapaisia; pitävät vähän kosteutta, mutta ovat lapselle vaippaa epämukavamman tuntuisia kastuttuaan. Näin lapsi ehkä oppii nopeammin kuivaksi. Idea tuntuu hyvältä, mutta minusta, sanalla sanoen keittiöpsykologialta. Ja onkohan se nyt kauhean oleellista, oppiiko lapsi kuivaksi muutamaa kuukautta aiemmin tai myöhemmin. Ennemmin tuntuu siltä, että tehoajattelua yritetään viedä vähän liian pitkälle. Kaksi aikaisempaa lastani eivät treenihousuja käyttäneet, mutta aika pieninä oppivat kuiviksi. Nyt oikeastaan vähän hirvittää, voiko tuo tarkkaileva suhtautuminen jopa ahdistaa lasta, ja hidastuttaa kehitystä.
Loppukevennyksenä äitini äidin (sai viisi lastaan 1918-1928) vaippakommentti padassa keitettyjen vaippaliinojen ajalta: ”Ensimmäiselle silität, toiselle mankeloit, kolmannelle vähän taputtelet.”
Kiitos Aki! Mä luulen, että me ollaan siirrytty isoäitisi asteikolla suoraan tuohon vaippaliinojen taputtelu-vaiheeseen 🙂 Parhaimmillaanhan lapsi saadaan vessahätäviestinnällä opetettua kuivaksi jo vuoden tai vuosia etuajassa, joten kyllä se mun mielestä silloin kannattaa. Nähtäväksi kuitenkin jää, miten meille käy.
Sepä se – jos vauva oppii alusta lähtien, että ”normaali” paikka suorittaa tarpeet on omat housut (mikä vaippa siellä nyt sitten onkaan), siitä on paljon vaikeampi opetella pois, ja kaiken maailman harjoitteluhousuja voi joutua käyttämään.
Minun kokemukseni (lapset kahden ja viiden) on, että kunhan lapsi ennen tahtoikää oppii tekemään tarpeensa myös pottaan, niin se riittää nopeuttamaan kuivaksioppimista. Siihen saakka lapsi on vielä melko joustava muuttaamaan rutiineitaan, mutta sen jälkeen saa kyllä ihan opettamalla opettaa potalle ja voi mennä tosi pitkäänkin ennen kuin lapsi on valmis rutiineja rikkomaan.
Mutta hienosti teillä on tuo pissatus lähtenyt käyntiin. Mitä sitä suotta vaippaa sotkemaan, jos kerran lavuaariinkin saa.
Jee! VVV (kestovaipat apuna) on todella tajunnanräjäyttävää ja koukuttavaa: ) Suositeltavaa kuitenkin varautua takapakkikausiin, kun lapsen oma tahto alkaa kehittyä noin 7 kk iästä eteenpäin. Tarjotusta pissamahdollisuudesta kieltäytyminen on mahtava tapa osoittaa ”EI!” Kannattaa vain jatkaa rennolla otteella.
Oletteko muuten ajatelleet, miten paljon vvv vaikuttaa mahdollisiin päivähoitoratkaisuihin ainakin vielä tällä hetkellä? Missä halutaan, osataan ja varsinkin ehditään pissattaa reilusti alle 2-vuotiasta?
Todella suloinen kuva pienen pissatuksesta!
Meillä eniten pissoja (n. 20-24/24) tuli muualle kuin vaippaan n. 6 viikon iässä, pian vvv:n aloittamisen jälkeen. Nykyään, reilun kolmen kuun iässä pissoja tulee vaippaan n. 4-10 kertaa vuorokaudessa. Olen huomannut, että vessahätäviestintä ”unohtuu” meidän Tiitiäiseltä, kun kehityksessä tulee muita suuria harppauksia, ja kommunikointitavat elävät muutenkin. Kakkavaippoja tulee ehkä pari viikossa, vaikka kakkaa tuleekin n. 3 kertaa päivässä 🙂
Mukavampi se varmasti on pienellekin tehdä tarpeensa itseään sotkematta, joten annetaan Tiitiäiselle mahdollisuus pissata/kakata herätessä, imetyksen jälkeen ja silloin, kun hän tarpeensa ilmaisee, niin että me tajutaan 😉
Hienoa! Olette onnistuneet tosi vessahätäviestinnässä (vvv) tosi hyvin! Meillä vvv on alusta asti onnistunut ehkä noin 50-prosenttisesti. Joinain päivinä tulee takapakkia ja sitten välillä toimii taas paremmin.