Nordean avainasiakkaille tarkoitettu Ajassa-lehti tuntuu olevan itselleni loputtoman ihmettelyn ja inspiraation lähde.
Katso esimerkiksi aiemmat kirjoitukseni: Miksi ja miten minun pitäisi vaurastua sekä Mihin kulutat ja mikä on turhaa.
Tällä kertaa minua puhutteli erityisesti juttu, jossa kuusankoskelainen Jari Asikainen kertoo sijoittavansa päivittäin tai viikoittain perinteiseen savupiipputeollisuuteen, rahoitusalaan ja lääketeollisuuteen. Hänen puolisonsa tapaa jutun mukaan sanoa, että ”voitot kotiutuvat vasta myydessä.”
Edelleen Asikainen jatkaa: ”Lapsenkin voi opettaa säästämään ja sijoittamaan. Perheen 11- ja 13-vuotiaat lapset ostavatkin osakkeita säästöillään ja lapsilisillään omille arvo-osuustileilleen.
Ehkä sijoittaminen on hyvä taito siinä missä viulun soitto tai jääkiekon peluukin. Tosin itselleni ei ole tullut mieleen harrastaa lapsen kanssa sijoittamista. Mieluimmin pyrkisin opettamaan vaikka kirjoittamista ja lukemista, sosiaalisia taitoja tai kykyä hahmottaa, mikä elämässä on olennaista.
Ja ymmärrän kyllä, että monet sijoittavat valitettavasti edelleen savupiipputeollisuuteen. Mutta kuka kehtaa myöntää sen kiihtyvän ilmastonlämpenemisen olosuhteissa vielä julkisesti?
Millaisia taloudellisia taitoja itse olette opettaneet lapselle? Harrastaako lapsenne sijoittamista ja onko se välttämätöntä?
Edelliset Ekoisi-kirjoitukset ovat luettavissa täältä.
Minulle on syöpynyt mieleen Talouselämän neuvo lasten rahojen sijoittamisesta. Jutun asiantuntijan nimi ei ole painunut mieleen, mutta neuvo kuului, että lasten säästöjen kanssa voi harrastaa suurempia riskejä kuin muuten, koska niiden (voittojen odotettu) aikaväli on niin pitkä, että riskit ehtivät tasoittua.
Tästä voi päätellä, että en itse ole kovin riskisijoittajatyyppiä – lasten rahat muhivat (eli vähenevät inflaation myötä?) omilla tileillään, ja toivon osaavani opettaa jonkinlaista järkeä rahankäyttöön, etteivät kaikki isomummujen synttärilahjat pala heti kahdeksantoistavuotispäivänä.
Mutta nyt 4-vuotiaalle esikoiselle opetamme taloudesta vasta, että isä ja äiti saavat töistä rahaa ja rahalla voi ostaa asioita, ja tavaroita ei saa tuhlata eikä rikkoa turhanpäiten.
Eiköhän se sijoittaminen ole noissa perheissä asia muiden joukossa ja jos luet Nordean avainasiakas- lehteä niin tietenkin haastateltaviksi valikoidaan sellaisia, jotka markkinoivat Nordeaa mahdollisimman hyvin.
Aivan kuten Luontoliiton tai SLL:n lehdissä (jos niitä vielä on) voisi olla juttu, jossa vanhemmat opettavat lapsiaan esim. retkeilemään ja tunnistamaan lintuja. Ja tämäkään tuskin tarkoittaa sitä, että vanhemmat eivät opettaisi ”vaikka kirjoittamista ja lukemista, sosiaalisia taitoja tai kykyä hahmottaa, mikä elämässä on olennaista”.
Olen nähnyt juttuja eettisestä sijoittamisesta mikä minua hieman kiinnostaa, joten siinä mielessä olisi ollut hyvä, jos omat vanhempani olisivat aikanaan opettaneet sijoittamisen aakkoset kaiken muun lisäksi. 😉
Kommentoinkin jo Facebookissa, mutta keskustelu meni enemmän sen seikan todentamiseksi, miten samassa perheessä voi kasvaa kaksi talousajattelultaan niin erilaista lasta 😉
Säästämme sukulaisten antamia rahoja lapsen tililillä hänen opiskeluaan varten, koska pelkään, että sitten aikanaan on lukukausimaksut suomalaisissa korkeakouluissa. Lapsen talletustili on POP-pankissa, koska pidän paikallisosuuspankkia esim. Sampoa eettisempänä vaihtoehtona. Lapsen rahoja en lähtisi sijoittamaan, koska häviän omanikin, jos yritän sijoittaa osakerahastoihin. Lapsen arjessa noudatetaan siinä mielessä säästäväisyys/nuukuusperiaatetta että vaatteet ja varusteet ostetaan enimmäkseen kirppareilta (kotikaupungissani tosi hyviä lastenvaatekirppiksiä) eikä lapselle osteta leluja, hampurilaisia tms., toisaalta harrastuksiin (balettiin) käytetaan rahaa aika surutta.
Hyvä aihe ja relevantti kysymys, kiitos Leo! Lisää pohdintaa tästä aiheesta.
Kuten nimimerkki sara totesi, ei sijoittamisen opettaminen tarkoita, että mitään muuta ei sitten lapsille opetettaisi. Itse olen kiinnostunut sijoittamisesta harrastusmielessä, mutta kyllä minä silti myös luen, nautin taiteesta ja musiikista ja arvostan elämän pieniä suuria iloja, kuten hyvää illallista rakkaiden ystävien kanssa tai kaunista auringonnousua pakkasaamuna. Kirjoittaakin osaan, tienaanpa sillä jopa leipäni.
Sijoittamisen ei myöskään tarvitse tarkoittaa eikä se usein tarkoitakaan, että syydetään tuhansia euroja johonkin hyvin epävarmaan kohteeseen ja otetaan riski, että kaikki menee. Yleensä piensijoittajat kai varaavat jonkin pienehkön summan, esimerkiksi 50-100 euroa (okei, jollekulle 50-100 euroa voi olla todella iso raha), joka kuukausittain sijoitetaan ja jonka he ovat valmiita menettämään ilman pelkoa henkilökohtaisen talouden täydellisestä romahtamisesta. Mielestäni tällaisen pitkäjännitteisen ”säästämisen” opettaminen ei ole ollenkaan huono asia, päinvastoin. Sehän nimenomaan opettaa lapsille paljonkin rahasta ja siitä, miten sitä kannattaa käyttää ja millaisia riskejä kannattaa ottaa – ja siitä, että sijoitetun rahan voi myös menettää eikä sitä kukaan korvaa.
En pidä sijoittamisen opettamista lapsille välttämättömänä, mutta en näe mitään syytä, miksei sitä voisi opettaa.
Jos sijoittamisen mukana herää mielenkiinto talousjärjestelmän toimintaan, ja sitä kautta oppii jotain, niin ei siitä voi ainakaan mitään haittaa olla. Voisi tehdä hyvää vähän vanhemmillekin.
Talousjärjestelmästä ja esimerkiksi sijoittamisesta kannattaa ehdottomasti olla ainakin jossain määrin perillä, vaikka sitä kuinka vastustaisi. Ehkä jopa erityisesti silloin – onhan hyvä vanha sanonta ”tunne vihollisesi.” Ja jos itse sijoittaa, voi sijoittaa aivan niin eettisesti kuin haluaa. Parempi sekin kuin antaa rahojen muhia pankkitilillä, silloin nimittäin antaa tuon sijoitusvallan pankkien meklareille!
Ehkä nimenomaan enemmän tarvittaisiin sijoittamisesta JA etiikasta kiinnostuneita päättämään omien ylimääräisten varojen käytöstä.
PS. tuohon ”savupiipputeollisuuteen” lasketaan perinteisesti myös esimerkiksi ne konepajat, jotka valmistavat vaikkapa tuuliturbiineja. Ei pelkkä nimi välttämättä teollisuudenalaakaan pahenna.