10.5.2009: Inspiroiva ja intensiivinen arki

Kuluneen viikon aikana olin kaiken kaikkiaan kahdeksassa eri tilaisuudessa puhumassa, tapasin pääministerin ja ympäristöministerin, annoin kolme haastettelua, istuin puhetilaisuuksien lisäksi 12 muussa kokouksessa tai tilaisuudessa, kirjoittelin yhden lausunnon ja yhden tiedotteen. Työtunteja, opintoja ja yhteiskunnallista vaikuttamista kertyi kaiken kaikkiaan viikon aikana 81 tuntia. Lisäksi harrastin liikuntaan lähes 10 tuntia eli kävin juoksemassa 55 km ja pyöräilin 86,5 km. Kuluvan viikon saldona voinee mainita myös veroilmoituksen täytön verkossa. Sunnuntai oli kuitenkin … Lue lisää

9.5.2009: Partiolaisille ilmastonmuutoksesta

Lauantaina pyöräilin urbaaniin karavaani- ja telttailukylään eli Rastilan leirintäalueelle. Telttailualueelta voi vilkutella vieressä olevien kerrostaloasukkaiden parvekkeelle ja ihastella metron kulkua. Mainio paikka. Itse olin paikalla kuitenkin puhumassa Partiolaisten Scouts of the World -löytöretkiviikonlopun tapahtumassa. Parin tunnin luennon ja keskustleun aikana eniten keskustelua herätti mitä ilmastoystävällisiä valintoja kukin voi itse tehdä. Varsinkin kodin energiavalinnat ja ruokavalio pohditutti kovasti. Jouduinkin selittämään, että vegaanikin voi syödä ravitsevaa ja energiapitoista ruokaa sekä harrastaa jopa … Lue lisää

8.5.2009: Ilmastopolitiikkaa eduskunnassa, Pohjoismaiden neuvostossa ja EU:ssa

Aamupäivällä olin eduskunnan talousvaliokunnan kuultavana ilmasto- ja energiastrategiasta. Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto löytyy pdf-tiedostona täältä. Painotin puheenvuorossani tiukempia päästövähennystavoitteita, ilmastolakia, energiatehokkuustoimia sekä uusiutuvien energialähteiden lisäämistä. Keskustelu valiokunnassa oli innostavaa vaikka osa kansanedustajista suhtautuukin ilmastopolitiikkaan avoimen vihamielisesti. Se on valitettavaa. Eduskunnasta pyöräilin Tieteiden talolle puhumaan lyhyesti edellisen päivän Kaupunkitutkimuspäivillä pidetystä työryhmäsessiostamme päivien päätöstilaisuuteen. Tieteiden talolta matka jatkui Ajatuspaja e2:n järjestämille Eurooppa-päivän etkoille, jossa julkistettiin Karina Jutilan ja Terhi Tikkalan kiinnostavan oloinen raportti … Lue lisää

7.5.2009: Hämeentiellä saa pyöräillä henkensä uhalla

Helsingin polkupyöräilijät (Hepo) toteutti pyöräilijöille suunnatun kyselyn Sörnäisten Kurvin ja Hakaniemen välisestä tieosuudesta. Turvattomaksi ja uhkaavaksi Hämeentiellä pyöräilyn koki peräti 95 prosenttia vastanneista. Useat mainitsivat joutuneensa hengenvaarallisiin tilanteisiin ja bussikuskien ohittaneen heidät liian läheltä, soittaneen torvea tai kiilanneen vaarallisesti eteen. Aiheesta uutisoi näyttävästi Helsingin Sanomat. Toimittaja oli itsekin kokeillut pyöräilyä kyseisellä pätkällä. Torstaina osallistuin myös kaupunkitutkimuksen päiville. Itse olin vetämässä Eeva Luhtakallion kanssa työryhmää nimeltä kansalaisaktivismi globaalissa kaupunkitilassa. Pidin sessiossa … Lue lisää

6.5.2009: Miksi sähköyhtiöt pimittävät tietoa?

Aamulla vastailin Vihreän langan toimittajan kysymyksiin hallituksen ilmasto- ja energiastrategian sähkönkulutusennusteesta. Hallitus on lähtenyt siitä, että sähkönkulutus Suomessa kasvaa. Tälle ei ole kuitenkaan mitään perusteita – kiristyvät ilmastotavoitteet, energiatehokkuustoimenpiteet sekä talouskriisi ja metsäteollisuuden rakennemuutos pitävät huolen siitä, että sähkönkulutus tulee Suomessa laskemaan merkittävästi tulevina vuosina. Tavoitteita olisi syytä tarkentaa alaspäin. Iltapäivällä vedin Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämää huippukiinnostavaa seminaaria liittyen sähkönkulutuksen mittaukseen. Energiatehokkuuden parantamisen ensimmäinen askel olisi tiedon tarjoaminen kuluttajille. On vaikea … Lue lisää

5.5.2009: Pohjoismaiden fossiili: Suomi!

Tiistaina olin eduskunnassa Ulkopoliittisen instituutin järjestämässä seminaarissa: Towards a new climate regime? Views of China, India, Japan, Russia and the United States on the road to Copenhagen. Seminaarin yhteydessä julkaistu raportti ja materiaali löytyy täältä. Tilanne ei ole kovin ruusuinen. Kööpenhaminan ilmastosovun löytämiseksi tarvitaan vielä kovasti töitä. Iltapäiväksi suuntasin eduskunnasta Kansallismuseon auditorioon ympäristöministeriön järjestämään seminaariin Countdown to Copenhagen COP15. Seminaarin avasi ympäristöministeri Paula Lehtomäki ja sen pääpuhujana oli Harald Dovland … Lue lisää

4.5.2009: Haluavatko Vihreät lisää kulutusta?

Maanantaina olin luennoimassa ravitsemustieteilijöille ilmastonmuutoksesta ja ruuasta. Painotin puheenvuorossani viitaten lukuisiin tutkimuksiin ja selvityksiin sitä, että kasvispohjainen ruoka on yleensä eläinperäistä ilmasto- ja ympäristöystävällisempää sekä kaiken lisäksi myös terveellisempää. Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen järjestämässä koulutustilaisuudessa olivat lisäkseni paikalla mm. MTT:n Juha-Matti Katajajuuri, Suomen Kuluttajaliiton Annikka Marniemi ja Raision Pirjo Alho-Lehto. Hyvin järjestetty tilaisuus vaikka Biomedicumin lounasravintolasta ei ollutkaan mahdollista saada vegaaniruokaa. Jouduin siis tyytymään perunoihin, herneisiin ja salaattiin. Kaiken kaikkiaan superkiinnostavia alustuksia … Lue lisää

3.5.2009: Tapahtui vapun aikaan

Tapahtui vapun aikaan. Torstaina eli vappuaattona pyöräilimme vähän yli 40 kilometria, suurimman osan siitä Espoossa, jossa piipahdimme Henrikin ja Sallan tupareissa. Maisemat Tapiolasta länteen ovat tyrmistyttävän surkeat. Illalla istuimme vielä Merin ja Laurin luona iltaa. Paikalla oli iso joukko huippufiksuja ja inspiroivia tyyppejä. Vappuaattona eli perjantaina järjestimme Annukan kanssa wiherkaupusväen wappubrunssin viherelvytyksen hengessä kotonamme Käpylässä. Voi miten paljon mukavia ihmisiä vierailikaan meillä päivän ja illan aikana. Lamaspesiaalina tarjosimme vegaanipurtavan lisäksi … Lue lisää

Ilmastoutopia voi olla huomispäivän realismia

Tämä mielipidekirjoitukseni julkasitiin Helsingin Sanomissa torstaina 30.4.2009. Ilmastoutopia voi olla huomispäivän realismia  HS kirjoitti 26. 4. osuvasti henkilökohtaisista päästökiintiöistä. Kirjoituksen mukaan päästökiintiöiden käyttöönotto olisi niin radikaalia politiikkaa, että sitä voidaan verrata hyvinvointivaltion syntyyn. Tämän sukupolven haaste on siirtyminen hiilineutraaliin yhteiskuntaan. Ilmastokriisissä kyse on koko nykyisen sivilisaation olemassaolosta. Ratkaisut siitä, millaisessa maailmassa elämme vuosisadan puolenvälin jälkeen, tehdään nyt. Henkilökohtaisten päästökiintiöiden asettaminen voi olla yksi mahdollinen keino monien muiden toimenpiteiden joukossa. Henkilökohtaisten … Lue lisää

27.4.2009: Listalla 21 puhetilaisuutta

Voi miten mukava ja rento päivä! Aamulla kävimme läpi viikonlopun valtuuston kevätkokouksen kuulumisia. Valtuuston julkilausuman voi lukea tästä. Lisäksi suunnittelimme toimistolla muun muassa vuoden 2010 luonnonsuojelutoiminnan painopisteitä sekä seuraavan Luonnonsuojelijalehden sisältöä. Iltapäivällä yksi teatteriryhmä kävi haastattelemassa minua ilmastonmuutoksesta ja ilmastopolitiikasta. Lisäksi valmistelin tulevia esityksiäni Kokkolaan ja Ravitsemusterapauttien kevätkoulutuspäiville sekä tein työsuunnitelmaa tulevien viikkojen kuvioista. Listalla on tällä hetkellä 21 puhetilaisuutta ja niihin kaikkiin pitäisi vielä jotenkin valmistautuakin. Suomen sosiaalifoorumissa pidetyn … Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Seuraa minua Instagramissa