Perjantai 25.11.

Nuha pahenee tai pysyy entisellään. Päätän kuitenkin pyöräillä töihin, sillä bussilipun ostaminen Älä osta mitään -päivänä rikkoisi ostamattomuussitoumuksen. Annukka on joutunut valtavaan mediapyöritykseen. Olen todella ylpeä kun se on niin mukava ja hyvä kaikissa lehtihaastatteluissa, radiossa ja televisiossa. Annukalla on nyt meno päällä samalla kun itse olen lähinnä väsynyt niistämään. Päivällä Valtioneuvosto antaa eduskunnalle selonteon EU:n perustuslaista. Saan soitettua Anna-Stiina Lundqvistille, joka laittaa Kansanäänestystoimikunnan kirjoittaman tiedotteen medialle. Kampanja lopettaa käytännössä … Lue lisää

Torstai 24.11.

Nuha pahenee. Työkiireiden takia joudun jättämään väliin jo toisen ilmastopolitiikkaa käsittelevän seminaarin. Tällä kertaa Eduskunnassa olisi käsitelty Suomen roolia kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. En pääse ilmastokeskustelua kuitenkaan pakoon sillä kestävän kehityksen strategiaa valmistelevan pienryhmän kokouksessa jumitun väittelemään Valtiovarainministeriön virkamiesten kanssa siitä, mihin ilmastotavoitteisiin Suomi on oikeastaan sitoutunut EU:n kautta ja mitä tästä tulisi kirjata kansalliseen kestävän kehityksen strategiaan. Raivostuttaa. Samalla keskustelen Kepan kanssa siitä, kuinka valmisteilla olevassa strategiassa pyritään sivuuttamaan jopa Suomen … Lue lisää

Keskiviikko 23.11.

Aamulla Maan ystävien ja Tulevaisuuden Voiman aktiivit järjestävät noin 100 osallistujaa keräävän mielenosoituksen tulevasta ilmastoselonteosta. Tempaus saa paljon huomiota julkisuudessa. Mielenosoittajat vetävät paperipussit päähän, koska häpeävät olla suomalaisia. Minuakin hävettää. Ranskassa asuva tätini tuli illalla kylään. Joudun kuuntelemaan kyllästymiseen asti asiaa karhukoirista ja hirviporukoista sekä väittelemään Ranskan lähiömellakoiden oikeasta analyysista. Suurin osa illasta kuluu kuitenkin Suomen luonnonsuojeluliion Uudenmaan Ympäristösuojelupiirin hallituksen kokouksessa. Keskustelemme uuden piirisihteerin palkkaamisesta ja tulevasta liittovaltuuston kokouksesta. Piiri … Lue lisää

Tiistai 22.11.

Nuha. Töissä venyi niin pitkään, että en ehtinyt Vasemmistoliiton eduskunnan lisärakennuksen kansalaistilassa järjestämään ilmastonmuutoskeskusteluun. Harmittaa, sillä olisi ollut kiva nähdä Pentti Tiusasta ja tilaisuudessa puhumassa ollutta kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeriä Sauli Rouhista. Illalla tein tieteellisen kirjoittamisen kurssin kielenhuollon testin. Yllätykseni oli suuri kun sain testissä oikein 48/50 ja tulokseksi täyden kympin (96%). Toki Annukalla oli osuutta asiaan. Hänen ansiotaan monet vastaukset osuivat oikeaan. Illan päätteeksi kirjoitin vielä Helsingin Sanomiin lyhyen … Lue lisää

Maanantai 21.11.

Tenttasin junamatkalla Tampereelle kieliopin pilkkusääntöjä, relatiivilauseita, pronomineja ja kaiken maailman kirjoitussääntöjä. Olen innoissani kun opin, että sähköpostiviestin alkuun tulevan tervehdyssanan perään ei tarvitse laittaa pilkkua. Englannin kurssin jälkeen suuntasin takaisin Helsinkiin ja ympäristöministeriöön kestäviä kulutus- ja tuotantotapoja käsittelevään seminaariin. Valitettavasti tilaisuuden anti jäi laihaksi. Lopussa jäin väittelemään Metsäteollisuus ry:n johtaja Anne Brunilan kanssa hallituksen ilmastostrategiasta – tai lähinnä siitä, onko Valtiovarainministeriö tai Kauppa- ja teollisuusministeriö julkaissut aiheesta jo jotain tietoja. … Lue lisää

Viikonloppu 19.-20.11.

Vietän koko viikonlopun Lahdessa, Maan ystävien väentapaamisessa. Paikalla on paljon uutta porukkaa. Paljon uusia kasvoja, joita en edes tunne. Hienoa. Lauantain aikana kuulen yhteenvetoa tiedotustyöpajasta, keskustelen ilmastokampanjan tapaamisessa tulevista strategioista ilmastoselonteon suhteen ja esittelen omian näkemyksiäni illan suuntaviivakeskusteluissa. Annukka esittelee Älä osta mitään -päivän suunnitelmia. Ruohonjuuritason toimintaa tulee olemaan ÄOM-päivänä noin 20 eri paikkakunnalla, joista Maan ystävät on mukana noin 10 paikkakunnalla. Mahtavaa. Saunomme ja nautimme olosta. Myöhään yöllä keskustelemme … Lue lisää

Perjantai 18.11.

Töissä rankka päivä. Ei siitä sen enempää. Hallituksen energia- ja ilmastostrategia julkistettiin ehkä hiukan yllättäen iltapäivällä. Ensimmäisten kommenttien perusteella kyseessä on todellinen pohjanoteeraus. Aika nousta kapinaan. Huomenna lauantaina matka jatkuu Lahteen, Maan ystävien väentapaamiseen.

Torstai 17.11.2005

Osallistuin Vihreän eduskuntaryhmän keskustelutilaisuuteen energia- ja ilmastostrategiasta otsikolla ”Ilmasto muuttuu – mitä tekee Suomi?”. Paikalle oli saatu puhujaksi myös kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. Valitettavasti näyttää siltä, että Suomi ei tulevassa strategiassa ole aloitteellinen, vaan pidättää edelleen etuoikeuden luonnonvarojen liikakäyttöön muiden maiden kustannuksella. Suomen luonnonsuojeluliiton Simo Kyllösen esitellessä pitkän tähtäimen eri päästövähennysskenaarioita, Pekkarinen koki tarpeelliseksi peittää ja pimittää tulevaisuuden, koska strategiassa ei ole ministerin mukaan tarkoitus keskittyä Kioton pöytäkirjan tavoitteita … Lue lisää

Keskiviikko 16.11.

Töiden jälkeen kävin 25.11. vietettävän Älä osta mitään –päivän suunnittelukokouksessa Luonto-Liitossa. Päivään liittyvä materiaali oli jaossa. Lehti, postikortti, juliste ja tarrat olivat todella upeita. Kokouksen aikana koin itseni hyödylliseksi taitellessani päivän ohjelmaesitteitä. Hassut dokumentin tekijät kuvasivat jokaista liikettä ja porkkanan puraisua. Illalla kävin vielä Suomen luonnonsuojeluliiton Tapani Veistolan kanssa ostamassa junaliput seuraavan viikon viikonlopun liittovaltuuston kokoukseen Suonenjoelle. Osallistun kokoukseen uutena Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin puheenjohtajana muun piirin väen kanssa. Kävimme Rautatieasemalla samalla … Lue lisää

Tiistai 15.11.2005

Arvioin aamulla töihin pyöräillessäni meriveden syvyyden tiellä väärin ja kastelin kengät, nilkat ja polvet oikein kunnolla. Työntäyteinen päivä – istuin työpaikalla aamusta iltaan. Jouduin jättämään Maailman sosiaalifoorumia (WSF) ja maailman demokratisointia käsittelevän luennon väliin Helsingin yliopistolla. Puhunaja olisi ollut perulaistunut ja Limassa asuva ystävämme, professori Teivo Teivainen. Päivän ja illan mittaan purin hiukan kertynyttä sähköpostisumaa ja keskustelin Kepan toimijoiden kanssa kestävän kehityksen strategian valmistelusta ja kipupisteistä. Maan ystävien ilmastokampanjavastaava Lauri … Lue lisää

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Seuraa minua Instagramissa