Shellin kanssa illallisella

Tapasimme ympäristöjärjestötoimijoiden kanssa tiistaina Shellin edustajia WWF:n tiloissa. Yhtiö halusi esitellä energiaskenaarioitaan. Mielestäni on erinomaista, että myös Shellin kaltaiset yhtiöt pyrkivät tosissaan pohtimaan ratkaisuja ilmastokriisiin. Kyllä sielläkin on hyvin ymmärretty, että nykyinen meno ei tule jatkumaan. Shellin energiaskenaarioiden keskeiset ongelmat ovat: (1) ne pohjautuvat optimistiseen oletukseen CCS:n kaupallisuudesta ja (2) niiden seurauksena ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee vähintään 550 miljoonasosaan. Tämä tarkoittaa vähintään 3 asteen maailmanlaajuista lämpenemistä eli täydellistä ilmastokaaosta. Lisätietoja Shellin … Lue lisää

Kokouksia, kokouksia

Maanantai oli kokouksia täynnä. Kävimme aamulla läpi uraanikaivoshankkeita ja kaivoslakia, pidimme Luonnonsuojeluliiton toimistokokousta, Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin viikkopalaveria sekä ympäristönsuojelusektorin koordinaatiokokousta. Iltapäivällä annoin lyhyen haastattelun OP-Pohjola ryhmän asiakaslehteen sekä osallistuin ympäristötoimintapäivien (http://www.miljoaktion.fi/2008/) suunnittelukokoukseen, josta pyörämatka jatkui vielä ilmastolakikampanjan suunnittelusessioon. Maanantaina julkaistiin myös OP-Pohjola-ryhmän Suomen luonnonsuojelululiitolle tekemä 40 000 euron lahjoitus. Varat on tarkoitus käyttää ilmastotoimintaan ja erityisesti ruuan ilmastovaikutuksista tiedottamiseen: http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2008/OP-Pohjola-lahjoitus

Syyssuunnitelua, Megapolis2023 ja Designmuseo

Launtaina osallistuin Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston syyssuunnittelupäiville. Iltapäivällä livahdin kuitenkin pakolliseen Megapolis2023 -tapahtumaan (http://www.megapolis2023.org/) kuuntelemaan mm. Bogotan ex-pormestari Enrique Peñalosan, asuntoministeri Jan Vapaavuoren ja tietokirjailija Osmo Soininvaaran puheenvuoroja onnellisista kaupungeista. Vanhan juhlasali oli ääriäänmyöten täynnä. Oli todella ilo nähdä niin ammattimaisesti hoidettu kansalaisjärjestötapahtuma. Hyvä Dodo! Sunnuntaina Luonnonsuojeluliiton syyssuunnittelupäivät jatkuivat vielä aamupäivän verran. Janne Länsipuron tekemän herkullisen lounaan jälkeen vierailimme Annukan ja Pariisista kylässä olevan Mirka-serkkuni kanssa Suomenlinnassa ja Designmuseossa (http://www.designmuseum.fi/). Fennofolk-näyttely … Lue lisää

Ympäristöpolitiikan alumnipäivä

Perjantaina osallistuin ympäristöpolitiikan alumnipäiville. Paikalla oli mainio joukko entisiä ja nykyisiä ympäristöpolitiikan opiskelijoita. Professori Yrjö Haila avasi tilaisuuden toteamalla, että ympäristöpolitiikan oppiaineessa eletään nyt vakiintumisen aikaa. Itse pidin puheenvuoron omasta opiskelusta, aktivismista ja työkokemuksesta muutaman muun valmistuneen ohella. Ympäristöpolitiikan opinnot ja ainejärjestö Perusvoima ovat olleet omassa ympäristöhavahtumisessani keskeisessä roolissa. Kun vuonna 1998 menin opiskelemaan ympäristöpolitiikkaa Tampereelle, löysin ensimmäistä kertaa sellaisen yhteisön, joka lähtökohtaisesti jakoi samat arvot kanssani. Suuressa roolissa olivat … Lue lisää

Jurmossa maailman ylikulutuspäivänä

Olimme pari päivää Suomen luonnonsuojeluliiton toimiston virkistäytymispäivillä Turun ulkosaaristossa Jurmossa. Lintuharrastajat tekevät aamuisin lintulaskentaa. Kohdalle sattui maanantaina hyvä aamu. Havaitsimme lähes 80 lintulajia ja yli 500 yksilöä parin tunnin aikana heti auringon nousun jälkeen. Päivän mittaan kiertelimme saarta ja tutustuimme harvinaiseen kasvillisuuteen. Suuri kiitos Tapani Veistolalle oppaana toimimisesta ja Olli Turuselle kasvituntemuksensa jakamisesta! Illalla ennen saunomista ja juhlintaa oli vuorossa vetämiäni mielipidejanoja ja keppikierrosta toimiston työoloista. Seuraavana päivänä valittuja teemoja … Lue lisää

Perjantai 19.9.2008 – Kevytaktivismi ja Vegemesta

City-lehti julkaisi artikkelin kevytaktivismista. Juttu on luettavissa täältä: http://www.city.fi/artikkeli/Kevytaktivistit/2790/ Perjantai iltana piipahdimme Annukan kanssa Vegemestan (http://www.vegemesta.com/) synttäreillä herkuttelemassa Vegan schnitzelillä ja herkkupihveillä. Samalla saimme nauttia vastapäisen kerrostalon seinään heijastetusta lasershowsta ja relasta DJ-musasta. Kiitos Frogi ja Jasper! Olette tehneet hienoa työtä pistäessänne Vegemestan käyntiin. Suosittelen! Tortaina olin Kauniaisten HUMAKissa esittelemässä yhteiskunnallisten liikkeiden ja Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaa. On todella ilo tavata inspiroituneita ja valveutuneita opiskelijoita. Esitykseni löytyy täältä: http://www.sll.fi/tiedostot/leo/Presentations/HUMAK%2018092008/ Tilastokeskuksen mukaan … Lue lisää

Keskiviikko 17.9. 2008 – Kulutuskäyttäytymisestä

Osallistuin TEM:n energiatehokkuustoimikunnan kotitaloudet -jaoston kokoukseen. Paikalla oli mm. tutkimusprofessori Eva Heiskanen Kuluttajatutkimuskeskuksesta puhumassa kuluttajakäyttäytymisestä. Muutamia kiinnostavia poimintoja. Heiskasen mukaan kuluttajaan vaikuttavat seuraavat tekijät: (1) tietoisuus, (2) tarjonta, (3) toimintaympäristö, (4) tavat ja (5) toiset. Tarjoamalla siis oikeaa informaatiota voidankin poistaa tiedollisia esteitä. Olennaisempaa on kuitenkin konteksti ja kulttuurillinen ympäristö. Heiskanen kertoi esimerkin tutkimuksesta, jonka mukaan väriltään ”vihreä” merkintä tuotteessa vaikuttaa yleensä vain ympäristötietoisiin kuluttajiin. Sen sijaan väriltään ”punaista” merkintää … Lue lisää

Vapaavuori monistuskoneeseen

Asuntoministeri Jan Vapaavuori toimii ilahduttavana vastavoimana liikennetarpeen lisääntymistä vastaan: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=296237&lan=FI. Salaa toivon, että Vapaavuoren voisi laittaa kopiokoneeseen ja monistaa useammaksi kappaleeksi hallituksen linjauksia ekologisoimaan. YM:n, LVM:n ja Tiehallinnon tutkimuksen (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=291676&lan=fi&clan=fi) mukaan eniten henkilöautokilometrejä asukasta kohti syntyy pääkaupunkiseudun ympäristössä, missä kylämäisten alueiden kasvu on ollut voimakkaampaa kuin muualla Suomessa. Greenpeacen elektroniikka vertailussa Nokia nousi ykköseksi: http://www.greenpeace.org/finland/fi/mediakeskus/lehdistotiedotteet/nokia-ykkoesenae-greenpeacen-ele Illalla järjestimme Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin suunnitteluillan. Ideoimme vuoden 2009 toimintaa. Työryhmistä nousi perinteisen luonnonsuojelutyön, liikennekysymysten ja … Lue lisää

Sunnuntai 14.9.2008 – Vaatimattomia tuulivoimatavoitteita

Aamupäivällä valmistelin esitystä kulttuuriradikalismista. Olen menossa tulevalla viikolla puhumaan HUMAK Kauniaisten yksikköön. Lisäksi kirjoittelin Maan ystävien jäsenlehteen pikku-uutisia kansainvälisestä toiminnasta ja valmistelin esitystä Maan ystävien ilmastokampanjan tulevan viikonlopun tapaamiseen. Illalla kävin juoksemassa 10 km omasta mielestäni suhteellisen hyvään aikaan (45:13). Vielä on kuitenkin paljon kirittävää jos aikoo olla edes yhtä hyvässä kunnossa kuin ulkoministeri Alex Stubb: http://www.alexstubb.com/fi/index.php?trg=diary&id=1194 Perjantaina antamani haastattelu arjen ekovalinnoista YLE Uutisille kutistui yhdeksi kommentiksi lauantain lähetyksessä. Pätkä … Lue lisää

Informaatioähkystä informaatioanoreksiaan

Lauantaina vietimme Annukan kanssa L&A-sessiota. Käytännössä siis nukuimme pitkään, kävimme juoksemassa ja siivoilimme. Illalla lueskelimme ja rupattelimme. Oi miten relaa! Luin illalla myös oikeusministeriön Aki Asolan toimittaman julkaisun ”Journalistit ja demokratia”. Lisätietoja: http://www.kansanvalta.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1220447613098 Erityisesti Kari A. Hintikka hahmottelee kiinnostavalla tavalla verkkoon syntyvää joukkoälyä, joka on perinteistä mediaa ripeämpää. Tuomas Rantanen taas pohtii artikkelissan vallan kolmijako-opin (Montesquieu Lakien Henki, 1748 – lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta, http://fi.wikipedia.org/wiki/Vallan_kolmijako_-oppi) kautta median, talouden ja poliittisen … Lue lisää

Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Seuraa minua Instagramissa