Velhojohtaja, arvojohtaja vai toivojohtaja?

Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla (18.4.) oli hyvä juttu johtamisesta. Artikkelissa pohditaan tämän päivän johtamisismejä. Tässä omasta mielestäni muutamia johtajan tärkeitä tehtäviä: – Luo ihmisille hyvät olosuhteet – Anna paljon palautetta – Anna ihmisille mahdollisimman paljon vastuuta – Salli epäonnistumiset – Johda myös henkisesti ja omalla esimerkillä – Luo työyhteisöön muitakin kuin taloudellisia kannustimia – Luo työyhteisölle merkityksellinen itseään suurempi tarina ja tavoite – Johda pelon sijaan rakkaudella – Ole epämuodollinen, kuunteleva, … Lue lisää

Nuorisovaltuusto vai ei?

Osallistuin tänään (15.4.2010) Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskuksen pystyyn pistämän Focus-ryhmän ensimmäiseen kokoukseen. Ryhmän tavoitteena on pohtia erilaisia malleja nuorten osallistumis- ja vaikuttamisjärjestelmäksi. Kokouksen yhteydessä joukko nuoria kokoontui kuitenkin Harjun nuorisotalon edustalle protestiksi siitä, että nuoria ei ole otettu mukaan suunnitteluun. Mahtavaa! Kokouksen aluksi päätimme kutsua reilu kymmenkunta mieltään osoittanutta nuorta sisälle kertomaan oman huolensa. Keskeinen kritiikki kohdistuikin siihen, että työryhmässämme oli vain yksi alle 18-vuotias, vaikka tarkoitus on pohtia nimen omaan … Lue lisää

Miksi ministeri Pekkarinen ei halua keskustella?

OIKAISU: Tähän blogikirjoitukseeni liittyen. Tänään sain YLE:n kautta tiedon, että ministeri Pekkarinen ei ollut asettanut omalle esiitymiselleen ehtoja. Kyse oli nähtävästi siis väärinkäsityksestä ja/tai ”rikkinäisestä puhelimesta”. Onneksi näin. Hallitus keskusteli eilen (14.4.) iltakoulussa poliittisesta yhteisymmärryksestä koskien ydinvoiman ja uusiutuvien energialähteiden lisäämistä. Aiheeseen liittyen sain myös alustavan kutsun YLE:n aamutelevisioon. Osallistumiseni lähetykseen kuitenkin peruuntui ilmeisesti siitä syystä, että ministeri Pekkarinen, joka oli ensisijaisesti haluttu paikalle, asetti minulle kerrotun tiedon mukaan oman … Lue lisää

Ilmastodieetit – ja asumisen päästövähennysvinkit

YLE:n Ilmastodieetit ohjelma jatkuu. Maanantaina (12.4.) näytetyssä osassa teemana oli asumisen päästöt. Garamin perhe suihkukoulussa. Sinikka Sokka pistää taloyhtiönsä energiaremonttiin. Kimppakyydillä etelään. Kyseessä on siis sarja, jossa neljä perhettä on vuoden ajan ilmastodieetillä. Suihkukoulusta innostuneena päätin itsekin kokeilla, kuinka nopeasti suihkussa voi käydä. Tuolloin sain tiputettua normaalin 1 minuutin 40 sekunnin suihkussakäyntini nopeimmillaan noin 40 sekuntiin. Kirjoittelin aiheesta silloin mm. tänne: Suihkussa alle minuutin. Ohessa iloksenne vielä 14 pikavinkkiä päästöjen … Lue lisää

Kuusi askelta ympäristövastuulliseen toimintaan

Usein ihmiset kuvittelevat, että käyttäytymistä voisi muuttaa vain lisäämällä tietoa. Tieto on yksi tekijä, ei kuitenkaan ainoa edellytys käyttäytymisen muutokselle. Lukemattomissa eri tutkimuksissa on osoitettu, että esimerkiksi tieto luonnosta ei vielä yksin johda toiminnan muuttumiseen. Tärkeimpiä ympäristövastuulliseen johtavia tekijöitä voisivat olla esimerkiksi seuraavat kuusi asiaa: 1. Ympäristöherkkyys ja luontosuhde 2. Syvällinen tieto ympäristöstä 3. Henkilökohtainen sijoitus tai hyöty ympäristövastuullisesta toiminnasta 4. Tieto ja taito toimia itse ympäristön puolesta 5. Oletus … Lue lisää

Puupelletti kehiin

Olin keskiviikkona (7.4.) Pellettienergiayhdistyksen kevätseminaarissa Tampereen UKK-instituutissa puhumassa pellettienergiasta ja ilmastopolitiikasta. Hallituksen ilmasto- ja energiastrategian mukaan pellettienergian tavoitteeksi (sisältäen peltobioenergian) on asetettu 3 TWh vuoteen 2020 mennessä. Pellettienergiayhdistyksen ja pellettialan mukaan potentiaali olisi kuitenkin 7 TWh. Tämä tarkottaisi noin 1,5 miljoonan tonnin vuosittaista pellettituotantoa. Puun ja muun bioenergian käytön lisäämisen kannalla on 70 prosenttiä suomalaisista (HS 23.3.2010). Pellettienergian käyttöä voisi lisätä erityisesti suorasähkölämmitteisissä omakotitaloissa (tulisijat ja takat) sekä vesikiertoisessa omakotitalolämmityksessä … Lue lisää

Suomen ympäristöblogien ykkönen!

Kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa -blogini valittiin tänään (31.3.) yllättäen Suomen ympäristöblogien ykköseksi. ”Suomalaisten ympäristöblogien ykkössijalle noussut Leo Stranius kirjoittaa blogissaan ilmastonmuutoksesta ja ympäristöpolitiikasta. Blogissa keskustellaan yhteiskunnasta, politiikasta ja elämästä ympäristönäkökulmasta käsin. Stranius toimii muun muassa tutkijana ja Luonto-Liiton pääsihteerinä. Stranius kirjoittaa myös toiseen top-ympäristöblogiin: Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoblogiin.” -kirjoittaa medianäkyvyyden kansainvälinen asiantuntija Cision tiedotteessaan. Top 10 -ympäristöblogit maaliskuussa 2010 Suomessa 1. Kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa https://leostranius.fi/ 2. Harhaluuloja ilmastonmuutoksesta http://tuukkasimonen.blogspot.com/ 3. Gaia http://planeetta.wordpress.com/ … Lue lisää

Työhyvinvointia ja ilmastodieetit – ilman lisäydinvoimaa

Pääsiäisen alusviikko on selvästi vähän rauhallisempi kuin normaalit kevätviikot. Onneksi! Maanantaina valmistelin eduskunnan ympäristövaliokunnalle Luonto-Liiton lausuntoa kaivoslaista (Ymv-Kaivoslaki-Luonto-Liitto-06042010). Olen menossa valiokuntaan kuultavaksi heti pääsiäisen jälkeen. Ilmastodieetit-ohjelma jatkui. Tällä kertaa teemana oli ”Ruokailun jäljet. Sami Garam kokkaa tähteistä herkkuja. Kelpaako ilmastopöperö koiralle? Muusikko Jukka Pojan maakellarihanke etenee. Biojätelaitoksen tuoksu huumaa.” Ohjelma on katsottavissa täältä: Ilmastodieetit 2/5. Toimistolla kävimme läpi myös työhyvinvointikyselyn tuloksia. Oli helpottava huomata, että mitään vakavia ongelmia ei ole, … Lue lisää

Precious – aina on toivoa – vähentää lihansyöntiä

Viikonloppuna tuli katsottua elokuva Precious. Vaikuttava tarina. Äärimmäisissäkin tilanteissa on toivoa. Aina on mahdollisuuksia. Kiusoista, kriiseistä ja katastrofeista on mahdollista selvitä. Kirjoittelin aiemmin aihetta sivuten tänne: Askelia tyytyväiseen elämään – Osa 8. Elokuva muistutti minua myös siitä, kuinka tärkeäitä ympärillä olevat ihmiset ovat. Kannattaa hakeutua niiden seuraan, jotka kannustavat ja vetävät ylös sekä juosta karkuun niitä, jotka lannistavat. Sitä on itse etuoikeutettu, kun ympärillä on niin fantastisia tyyppejä. Sunnuntaina kävin … Lue lisää

Earth Hour – koko päivän!

Lauantaina (27.3.) päätin tunnin sijaan viettää koko päivän Earth Houria. Ainakin yhden päivän viettäminen ilman sähkövaloa on helppo juttu. Kiperiä tilanteita olivat oikeastaan vain vessa ja jääkaapin valo. Tosin vessassa käynnistäkin selviää erinomaisesti kännykän näytön tuomalla valolla tai kynttilöillä. Sen sijaan lukeminen on isompi haaste. Iltalukemista ei tällä kertaa tullut harrastettua. Kuinkahan pitkään ilman sähkövaloa voisi tulla toimeen nykyisillä elintavoilla? Entä kokonaan ilman sähköä? WWF:n kampanja oli menestys. Tällä kertaa … Lue lisää

Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Seuraa minua Instagramissa