Lähdemme Juhannukseksi Joensuuhun ja Lieksaan. Matka taittuu kätevästi ja ekologisesti junalla.
Valitettavasti VR:n pyöränkuljetusmahdollisuudet ovat olemattomat. Onneksi sain kuitenkin Villeltä lainaan pyöränkuljetuspussin. Saa nähdä, miten konduktöörit suhtautuvat kun otan fillarin mukaan käsimatkatavarana.
Polkupyörän lisäksi mukana on tietysti vauva, lastenvaunut ja lastenistuin, kestovaipat ja kasa muuta tarpeellista tavaraa. Aikamoinen karavaani siis lähtee liikkeelle.
Vieraskynäblogissa Tiina Kaitaniemi
Alkuhuomautus: Tämä kirjoitus ei käsittele niitä äitejä, jotka olisivat halunneet imettää enemmän, mutta äidin toive ei ole toteutunut.
Ihmisellä erot imetyksen kestossa ovat silmiinpistäviä. Joku ei halua imettää ollenkaan, ja toinen imettää vuosia. Tandem-imettäjän rinnoilla käy maitohömpsyn ottamassa eri-ikäisiä lapsia. Jotkut äidit jopa jättävät vieroittamispäätöksen tekemättä ja lopettavat imetyksen vasta kun lapsi niin päättää.
Äidit elävät erilaisissa todellisuuksissa sen suhteen mitä he pitävät normaalina ja tavallisena. Minun maailmassani monen vuoden kestävä imetys on normi. Tutkimusten mukaan äidinmaito on erittäin laadukasta ravintoa – kaikille. Se olisi hyvää ja terveellistä ravintoa jopa aikuisille.
Aina välillä nämä todellisuudet törmäävät. Parhaimmillaan tilanne menee molempien äitien kannalta suhteellisen mukavasti, ehkä hiljaa hämmästellen toisen niin eroavaa ajatusmaailmaa. Julmimmillaan tilanne kärjistyy keskustelupalstoilla, joissa pahimmillaan pitkään imettävää syytetään pedofiiliksi.
Tänään (15.6.) alkoi kesäloma. Loman ohessa pidän myös isäkuukauden. Luonto-Liiton toimistolle palaan seuraavan kerran vasta elokuun loppupuolella. Hurjaa!
Suomessa MTV3:n uutisten mukaan vain 27,7 prosenttia suomalaisista käyttää kuuden viikon mittaisen isäkuukauden.
Helsingissä osuus on sentään 34,9 prosenttia. Lukemat ovat yllättävän pieniä! Itselleni oli päivän selvää, että haluan hyödyntää mahdollisuuden.
Mitä sitten aiomme tehdä kesällä ja isäkuukauden aikana?
Kävin aamupäivällä (14.6.) Sosiaali- ja terveysministeriön Hyvät eväät elämälle -seminaarissa. Kyse oli syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävän toimenpideohjelman teemapäivästä.
Paikalla oli myös presidentti Sauli Niinistö. Lisäksi puheenvuoron käyttivät mm. työministeri Lauri Ihalainen, sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko, Opetusministeri Jukka Gustafsson, kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ja peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson.
Hienoa, että tärkeitä teemoja käsitellään näin korkealla poliittisella tasolla! Ohessa vielä omat top 3 evääni hyvälle elämälle käsillä olevaa toimenpideohjelmaa silmälläpitäen:
Sain yläkerran naapurilta kutsun Metsänuppuskerhoon. Kerho on suunnattu 0-3-vuotiaille ja siinä lähdetään torstaisin metsäretkelle säällä kuin säällä syksyllä, talvella ja keväällä. Mukaan tarvitaan sään mukaiset varusteet ja eväät.
Kerhon kautta olisi mahdollisuus tutustuttaa lapsi ”luonnossa kotonaan” -pedagogiikkaan, johon tutustuin jo vieraillessani päiväkoti Mörrintuvassa. Aihe on tärkeä, sillä olenhan muutenkin pohtinut vanhemmuuden luontohaasteita.
Lasten toiminta luonnon keskellä vaikuttaa erinomaisen kivalta. Parhaimmillaan siitä saa myös paljon uusia ideoita, mikä auttaa vanhempia jaksamaan lasten kanssa ja keksimään heidän kanssaan mielekästä tekemistä. Onhan luonnolla myös terapeuttinen vaikutus.
Maanantai:
– klo 7.30-9.00 Juoksu
– klo 9.00 Blogikirjoitus: Ekoisi: Yhdeksän kuukauden kokemuksella
– klo 10-11 Tilannekatsaus Martan kanssa
– klo 11.30-12.30 Lounas pj-Tuomon kanssa
– klo 13-14 Toimistokokous
– klo 14.30-15.00 Viisikko
– klo 15-17 Sähköpostit
– klo 17.15 Allekirjoitus Into-kustannuksen kokouspöytäkirjaan
– klo 17.30 Kotona
Tällä viikolla vauva täytti yhdeksän kuukautta. Vauva-aika hurahtaa yllättävän nopeasti. Enää kolme kuukautta ja vauva-arki muuttuu taaperon kanssa säheltämiseksi.
Lapsiperheen merkittävimmät suorat ympäristövaikutukset syntyvät asumisesta, liikkumisesta, ruoasta ja vaipoista. Aika monet asiat ovat pysyneet ympäristön näkökulmasta viimeisen kolmen kuukauden aikana entisellään.
Ohessa havaintoja matkan varrelta sekä yhdeksän kuukauden kokemuksella muodostuneet kasvatusperiaatteet:
Kevät vaihtui kesäksi ja toukokuu kesäkuuksi. Toukokuussa tapahtui mm. seuraavaa: – Annoin 8 haastattelua televisioon (2), radioon (2) ja lehtiin (4) – Kävin puhumassa tai luennoimassa 8 eri tilaisuudessa – Kirjoitin 2 lausuntoa tai aloitetta – Kirjoitin 4 artikkelia tai kolumnia – Kirjoitin tai olin mukana 11 eri tiedotteessa – Kirjoitin 28 blogitekstiä – Istuin 46 tapaamisessa tai kokouksessa – Kävin 4 eri seminaarissa – Olin järjestämässä yhtä tempausta – … Lue lisää
Maanantai: Siivosin ja olin aamulla vauvan kanssa, julkaisin Ekoisi-blogin ulkona olemisesta ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Aamupäivällä vastasin graduhaastatteluun koskien Helsingin ilmastopolitiikkaa sekä hoitelin sähköposteja. Lounaan jälkeen vedin toimiston viikkokokouksen, kävin läpi susiryhmän viestintästrategialuonnosta sekä istuin johtoryhmän kokouksessa ja palkkatyöryhmän kokouksessa. Illalla olin kotona vauvan kanssa sekä kirjoitin itselleni 10 muistutusta kesää varten.
Richard Wisemanin Minuutissa muutokseen – Mieti hieman, muuta paljon -kirjassa viitataan kiinnostavaan, 1960-luvun lopulla Stanfordin yliopiston psykologi Walter Mischelin tekemään kokeeseen.
Kokeessa tutkijat hankkivat pussillisen vaahtokarkkeja ja soittokellon sekä menivät päiväkotiin testaamaan 4-vuotiaita lapsia.
Kopioin tutkimusasetelman ja sen tulokset tähän kirjasta sellaisenaan.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa.
Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa).
Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille?
Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa!
Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa!
Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii.
Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.
Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua.
Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117.
Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia.
Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Välillä täysmatkaa ja sitten taas sprinttiä!
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m
-pyörä n. 5 km
-juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti
1. kierros 38 min
2. kierros 33 min
3. kierros 28 min
4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
#maatapitkin #norja #preikestolen
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.
Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?
Pitäisikö minun tehdä enemmän?
Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.
Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.
”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”
Linkki koko juttuun biossa.
