Talouskasvun tavoittelu on sokeaa politiikkaa

Helsingin Sanomat 17.8.2010
Mielipide

Talouskasvun tavoittelu on sokeaa politiikkaa

”82 prosenttia suomalaisista kokee työpaikkojen stressin polttavan loppuun ja 40 prosenttia olisi valmis tinkimään palkasta, jos vapaa-aikaa olisi enemmän.”

Leo Stranius

Osallistuin perjantaina 13. 8. pääministeri Mari Kiviniemen järjestämään kutsuseminaariin ”Suomi kestävän kasvun uralle” (HS 14. 8. ja 15. 8.).

Seminaarin perusteella osa Suomen yhteiskunnallisesta eliitistä elää vahvassa kasvu-uskossa.

Talouskasvua halutaan hinnalla millä hyvänsä. Työuria halutaan pidentää sekä alku- että loppupäästä, työn tuottavuutta nostaa ja kilpailukykyä parantaa.

Erityisen huolissaan ollaan siitä, että niin monet haluavat lisää vapaa-aikaa. Talouskasvupakkoa perustellaan sillä, että näin takaamme työllisyyden sekä turvaamme hyvinvointipalvelut ja eläkkeet.

Samalla kuitenkin helposti unohdetaan, että (1) ihmiset hakevat sisältöä elämään yhä useammin palkkatyön ulkopuolelta, (2) mikä tahansa talouskasvu ei ole tavoiteltavaa, eikä (3) lisääntyvä varallisuus enää tosiasiassa lisää ihmisten tyytyväisyyttä. Tarvitaan vaihtoehtoisia näkökulmia.

Ensinnäkin Evan keväällä 2010 tekemässä arvokyselyssä suurin osa (82 prosenttia) suomalaisista kokee työpaikkojen stressin polttavan loppuun ja 40 prosenttia olisi valmis tinkimään palkasta, jos vapaa-aikaa olisi enemmän. Samaan aikaan yhä useampi haluaa pidempiä vanhempainvapaita. Ihmiset hakevat elämänsisältöjä nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän perinteisen palkkatyön ulkopuolelta.

Toisekseen kannattaa muistaa, että mikä tahansa talouskasvu ei ole järkevää. Tuskin kukaan haluaa kasvua, joka syventää ilmastokriisiä, kiihdyttää sukupuuttoaaltoa tai lisää luonnonvarojen ylikulutusta.

Onneksi myös pääministeri Kiviniemi toi tämän esille ja totesi, että ympäristöasiat ja ekologiset reunaehdot otetaan tulevissa kasvuohjelmissa huomioon.

Hallitus on jo nyt ottanut askelia ekologisen verouudistuksen suuntaan nostamalla fossiilisten polttoaineiden veroja.

Kolmanneksi olisi syytä huomioida, että talouskasvu ei lisää ihmisten tyytyväisyyttä. Esimerkiksi onnellisuutta tutkineen professori Lyubomirskyn mukaan vain pieni osa (10 prosenttia) ihmisen onnellisuudesta on kiinni ulkoisista olosuhteista, kuten vauraudesta. Sen sijaan perinnöllisyydellä (50 prosenttia) ja tietoisella toiminnalla (40 prosenttia) on paljon suurempi merkitys.

Toki elinajanodote ja tyytyväisyys korreloivat vahvasti noin 10 000 dollarin vuosituloihin saakka. Sen jälkeen lisääntynyt vauraus ei tuo lisää onnellisuutta tai elinvuosia. Esimerkiksi Costa Rica ja Chile tuottavat yhtä monta elinvuotta noin neljäsosalla siitä bruttokansantuotteesta ja murto-osalla luonnonvarojen kulutusta verrattuna Norjaan ja Yhdysvaltoihin. Hyvinvoinnin osatekijät muodostuvat vaurauden sijaan ennen kaikkea läheisistä ihmissuhteista ja terveydestä.

Talouskasvuun keskittyminen yllä olevan perusteella on siis yhteiskunnan ja yksilöiden näkökulmasta keskittymistä epäolennaiseen. Kasvuohjelmien sijaan tarvitaan vaihtoehtoisia suunnitelmia ekologisesti kestävän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamiseksi. Tulisi varmistaa ihmisten hyvinvointi ekologisten rajojen puitteissa. Tämä voi sitten johtaa joko talouskasvuun tai laskuun.

Samalla tulisi kysyä: Entä jos talouskasvu ei jatkukaan ikuisesti tavoiteltavaa kolmen prosentin vuosivauhtia, kun ihmiset löytävät merkityksiä palkkatyön ulkopuolelta, väestö ikääntyy ja ekologiset reunaehdot ylittyvät? Mikä on suunnitelma B? Millä tavalla elintärkeät hyvinvointipalvelut voidaan turvata laskevan talouden olosuhteissa?

Pääministerin kasvuseminaarissa puhunut valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Martti Hetemäki vastasi: Suunnitelmaa B ei ole. Meillä on hyvinvointilupaus, joka täytyy täyttää. Talouskasvu on sen toteuttamiseksi välttämätöntä.

Tämä on elämistä sokeassa kasvu-uskossa, vaikka vaihtoehtoisia näkökulmia ja skenaarioita tarvittaisiin enemmän kuin koskaan aiemmin. Asiaa voi verrata filosofi Søren Kierkegaardin uskon hyppyyn. Ei ole muuta kuin usko, hyppy ja epävarmuus. Ei suunnitelmaa siitä, jos talous ei kasvakaan.

Leo Stranius
pääsihteeri
Luonto-Liitto

Yksi kommentti artikkeliin ”Talouskasvun tavoittelu on sokeaa politiikkaa”

Kommentointi on suljettu.

Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa