Talouskasvun rajat
Degrowth-ajattelu etsii vaihtoehtoja ikuiselle talouskasvulle.
”Vuonna 2008 maailmassa ostettiin 68 miljoonaa ajoneuvoa, 85 miljoonaa jääkaappia, 297 miljoonaa tietokonetta ja 1,2 miljardia matkapuhelinta. Kuinka kauan tämä voi jatkua?”
Näin kysytään Maailman tila 2010 – Kulutuskulttuurista kestävään elämäntapaan -kirjassa. Voisiko olla mahdollista, että talous kasvaisi loputtomasti rajallisella maapallolla? Tuskin. Monet taloustieteilijät kuitenkin uskovat näin.
Tämän vuoksi kokoonnummekin Suomen sosiaalifoorumiin pohtimaan degrowth-yhteiskuntaa ja -taloutta. Sopiva suomennos degrowth-sanalle on vielä keksimättä, mutta sanalla viitataan sellaiseen talousjärjestelmään, joka ei ajautuisi kriisiin, vaikka se ei kasvaisikaan. Tavoitteena on rakentaa kohtuutalous tai nollakasvuun perustuva talous.
Taustalla on huoli siitä, että ihmisten kulutus on riistäytynyt käsistä. Ihmiskunta käyttää luonnonvaroja ja ekosysteemipalveluita tällä hetkellä 1,3 maapallon verran. Kulutamme siis kolmanneksen enemmän kuin mihin meillä olisi oikeasti varaa.
Kulutuksemme on kuusinkertaistunut vuoteen 1960 verrattuna. Henkeä kohden laskettuna kulutus on kolminkertaistunut. Vuonna 2009 ihmiset kuluttivat syyskuun 25. päivänä loppuun kaikki luonnon sinä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Loppuvuosi elettiin velaksi. On selvää, että kulutuksen aikakausi on pian ohi.
Suomen tilanne on vielä synkempi. Suomessa vuoden 2009 luonnonvarat oli kulutettu loppuun jo maaliskuussa. Ryöstämme siis joka vuosi tulevilta sukupolvilta, omilta lapsiltamme, kolmen vuoden luonnonvarat eli kolme vuotta elämää.
Suomalaisilla elintavoilla maailman väkiluku voisi olla vain noin 2,1 miljardia. Miksi suomalaisilla pitäisi olla etuoikeus käyttää tiettyjä luonnonvaroja, kun samaan aikaan muiden lajien sukupuutto on kiihtynyt 1000-kertaiseksi normaaliin kuolleisuuteen verrattuna ja yli miljardi ihmistä kärsii nälästä?
Valitettavan usein tulotason nousu lisää luonnonvarojen kulutusta. Olisiko siis aika siirtyä degrowth-talouteen eli talousjärjestelmään, jossa jatkuvaa kulutuspakkoa ei olisi? Ihmisten hyvinvointi ja tyytyväisyys kun syntyvät yleensä ihan muista tekijöistä.
Talousjärjestelmämme kohtaa vääjäämättä lasku- ja noususuhdanteita. Näin ollen ihmisten hyvinvointia lisäisi ennen kaikkea se, että laskusuhdanteessa voitaisiin varmistaa ihmisten perustoimeentulo ja noususuhdanteessa taas taata, että luonnonvarojen kulutus ei lisäänny.
Leo Stranius
* * *
Siirtyminen degrowth-talouteen on mahdollista, kun:
– Siirrymme palkankorotuksista vapaa-ajankorotuksiin.
– Verotamme enemmän luonnonvarojen kulutusta ja vähemmän työntekoa.
– Otamme käyttöön perustulon ja maksimielintason sekä henkilökohtaiset päästökiintiöt.
– Hylkäämme harhaiset kuvitelmat talouskasvun auvoisuudesta ja luomme uusia mittareita kuvaamaan hyvinvointia.
Lisätietoa degrowth-taloudesta:
Degrowth-aiheesta ovat kirjoittaneet mm. Serge Latouche teoksessaan Farewell to Growth sekä Tim Jackson raportissaan Prosperity without Growth.
Katso myös:
http://www.degrowthpedia.org
http://www.degrowth.net
http://en.wikipedia.org/wiki/Degrowth
