Helsingin Sanomat 30.4.2009
Mielipide
Ilmastoutopia voi olla huomispäivän realismia
HS kirjoitti 26. 4. osuvasti henkilökohtaisista päästökiintiöistä. Kirjoituksen mukaan päästökiintiöiden käyttöönotto olisi niin radikaalia politiikkaa, että sitä voidaan verrata hyvinvointivaltion syntyyn.
Tämän sukupolven haaste on siirtyminen hiilineutraaliin yhteiskuntaan. Ilmastokriisissä kyse on koko nykyisen sivilisaation olemassaolosta. Ratkaisut siitä, millaisessa maailmassa elämme vuosisadan puolenvälin jälkeen, tehdään nyt.
Henkilökohtaisten päästökiintiöiden asettaminen voi olla yksi mahdollinen keino monien muiden toimenpiteiden joukossa. Henkilökohtaisten päästökiintiöiden avulla voitaisiin tarttua yksityisen kulutuksen isoihin päästöihin kuten asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan.
Mikäli henkilökohtaisilla päästöoikeuksilla voisi käydä myös kauppaa, olisi kyseessä tulonsiirto rikkailta köyhille. Päästökiintiöt lisäisivät ilmastopolitiikan hyväksyttävyyttä ja oikeudenmukaisuutta, koska kaikilla yksilöillä olisi samat lähtökohdat.
Toiseksi ilmastopolitiikasta tulisi päästökiintiöjärjestelmän myötä ihmisille läpinäkyvää ja helposti ymmärrettävää. Parhaimmillaan henkilökohtaiset päästökiintiöt lisäisivät ihmisten kiinnostusta ilmastopolitiikkaa kohtaan. Samalla olisi vapaus valita elämäntapavaihtoehtojen välillä suorien yhteiskunnan toimesta tehtyjen kieltojen sijaan.
Toisaalta laskentamallien kehittäminen ja datan kerääminen on monimutkaista. Järjestelmän hallinnointikustannukset olisivat kalliit verrattuna esimerkiksi ilmastoveron keräämiseen. Tietojen kerääminen saattaisi loukata ihmisten yksityisyydensuojaa ja mahdollistaisi väärinkäytöksiä.
On myös syytä kysyä, pelkistetäänkö yhteiskunnallinen toimijuus kuluttajuuteen, mikäli henkilökohtaisilla päästöoikeuksilla voitaisiin käydä kauppaa. Päästöoikeuksien jakoa tuskin tehtäisiin oikeudenmukaisesti. Suurimmat saastuttajat saisivat helposti eniten päästöoikeuksia. Järjestelmä vaikuttaa myös poliittisesti epärealistiselta. Toisaalta se, mikä on tämän päivän utopiaa, on usein huomispäivän realismia ja välttämättömyyttä.
Päästövähennysten toteuttamiseen tarvitaan monia keinoja. Henkilökohtaiset päästökiintiöt olisivat siten tervetullut elementti päästövähennyksiä toteuttaessa ilman niihin liittyvää oikeutta käydä kiintiöillä kauppaa.
LEO STRANIUS
ilmastovastaava
Suomen luonnonsuojeluliitto
3 kommenttia artikkeliin ”Ilmastoutopia voi olla huomispäivän realismia”