Viikonloppu 27-29.1.2006

Käymme perjantaina Annukan kanssa syömässä uudessa Meze-ravintolassa Mikonkadulla. Paikka on entisen Sofra Londonin omistajien avaama uusi ravintola aivan Helsingin keskustassa. Suosittelen!

Lauantaina on Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen kokous. Seitsemän tuntisessa kokouksessa valitsemme liitolle uuden ympäristökoordinaattorin Siemenpuusäätiön toiminnanjohtajaksi lähteneen Hanna Matinpuron paikalle. Valituksi tulee Jouni Nissinen. Upeaa! Suomalainen ympäristöjärjestökenttä onkin kaivannut Jounia Ruotsin lapista takaisin. Tervetuloa! Kokouksessa valitaan Luonnonsuojeluliiton varapuheenjohtajaksi Tuire Laurinolli. Samalla perustetaan hallituksen alaiset valiokunnat. Itse tulen valituksi uuden energia- ja ilmastovaliokunnan puheenjohtajaksi. Lisäksi olen jäsenenä viestintävaliokunnassa.

Viihdyn Luonnonsuojeluliiton kokouksissa. Toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen ja muu toimistoväki on valmistellut kokoukset erinomaisesti. Liiton hallitustyö on huomattavasti helpompaa kuin Maan ystävissä ollessani puheenjohtajana, jossa asiat piti ensin ideoida itse, sen jälkeen tuoda päätöksentekoon ja lopuksi tehdä ne kaikki itse.

Lauantai iltana käymme Annukan kanssa katsomassa DocPoint-dokumenttielokuvafestareilla intialaisesta vesi- ja ruoka-aktivistista, Vandana Shivasta, kertovan dokumentin nimeltä ”Bullshit”. Kameroiden takana vilahtelee globalisaatiokriittisen liikkeen tuttuja kasvoja. Sen sijaan sisällöllisesti dokumentti ei tarjoa juurikaan uusia ajatuksia. Tiedon omistaminen ja patenttioikeudet, WTO-ongelmat, biopiratismi, GMO-ruoka ja monet muut jutut ovat pyörineet globalisaatiokriittisen liikkeen (ja ympäristöliikkeen) agendalla jo pitkään. Jään pohtimaan onko kyse siitä, että olen liian sisällä liikkeessä, jotta dokumenteista saisi uusia ajatuksia, vai onko kyse pikemminkin siitä, että (ympäristö)liikkeellä ei tällä hetkellä ole juurikaan uusia avauksia ja ajatuksia.

Sunnuntaina teen englannin kielen kurssin harjoituksena olevan projektihakemuksen. Kurssin opettaja on pari viikkoa sairaana ja pääsemme työskentelemään itsenäisesti ilman ohjeistusta. Kirjoitan myös Elonkehä-lehteen muutama viikko takaperin lupaamani jutun EU:n ja Suomen kestävästä kehityksestä. Lisäksi teen pitkästä aikaa taas gradua. Lupasin ympäristöpolitiikan professori Yrjö Hailalle, että tulen esittelemään työtäni ympäristöpolitiikan graduseminaariin tiistaina 6.2. Sitä ennen olisi syytä saada paperini jonkinlaiseen esityskuntoon.

Päivällä käymme Annukan kanssa kävelemässä Käpylässä ja katsomassa yhtä houkuttelevaa asuntoa Kalervonkadulla. Samalla ehdin käydä myös äänestämässä. Illalla unohdan lähteä juoksemaan, koska liimaudun televisioruudun ääreen ja STT:n uutisvirtaan seuraamaan presidentinvaalien toisen kierroksien ääntenlaskentaa. Halonen on Suomen uusi presidentti. Jee.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Seuraa minua Instagramissa