Olen viisi päivää Hollannissa arvioimassa maan kestävän kehityksen politiikkaa osana kansainvälistä arviointiryhmää. Jäseniä on mukana Etelä-Afrikasta, Saksasta ja Suomesta. Lisäksi tukenamme on RMNO:n (The Advisory council for research on spatial planning, nature and the environment) konsultteja sekä asiantuntijoita YK:sta, OECD:stä ja EU:n komissiosta. Viikon aikana käymme keskusteluja lukemattomien eri tahojen kanssa. Viimeiset päivät viimeistelemme esityksiä Hollannin hallitukselle kestävän kehityksen seuraaviksi askeliksi.
Sunnuntaina kokousputken aluksi vierailemme Rotterdamissa. Kaupungin pormestarin kutsumina risteilemme huvijahdilla kaupungin edustalla coctail-kutsujen ja illallisen säestämänä. Pääsemme tutustumaan kaupungin kunnianhimoisiin päästävähennystavoitteisiin. Paikalla on myös Hollannin Shellin pääjohtaja sekä Greenpeacen vetäjä esittelemässä omia tavoitteitaan uusiutuvan energiateknologian edistämiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Rotterdamin kaupungin kunnianhimoiset suunnitelmat yllättävät positiivisesti (50 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 2020 mennessä). Sen sijaan on huolestuttavaa, että suurin osa tästä päästövähennyksestä aiotaan tehdä hiilen talteenotolla, varastoinnilla ja uusiokäytöllä (CCS).
Maanantaina tapaamme Hollannin uuden ympäristöministerin. Samalla aloitamme työryhmät eri asiakokonaisuuksien ympärillä yhdessä hallinnon, liike-elämän, järjestöjen ja tieteen edustaijen kanssa. On jollain tavalla oireellista, kuinka paljon sosiaali- ja talouskysymyksiä osana kestävää kehitystä halutaan painottaa ympäristökysymysten sijaan. Useat toimijat korostavat, että kestävän kehityksen ympäristöulottuvuuden sijaan olisi tärkeämpää puhua välillä muista ulottuvuuksista. Valitettavasti perinteisen kestävän kehityksen pilarijaon (people, planet, profit/prosperity) yli ei nähdäkseni päästä.
Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona tapaamme hollantilaisia vaikuttajia työskennellen työryhmissä. Iltaisin teemme yhteenvetoa ja valmistelemme työryhmämme esityksiä Hollannille yhdessä konsulttien kanssa. Itseäni ilahduttaa mm. se, että lukemattomat haastateltavat tuovat esille maan kansainvälisen vastuun. Toimijat eivät näe kestävän kehityksen kysymystä vain maan sisäisenä asiana ja menestystekijänä vaan pitävät tärkeänä sitä, että kiinnitetään huomiota siihen, mitä Hollannin toimet kestävän kehityksen näkökulmasta tarkoittavat muualla maailmassa. Olen myös yllättynyt siitä, kuinka vahvasti liike-elämän toimijat ovat halukkaita edistämään kestävän kehityksen politiikkaa samaan aikaan kun useimmat ympäristöjärjestöt ovat kieltäytyneet kokonaan tulemasta paikalle siitä syystä, että pitävät prosessia ajanhukkana. Ehkä Suomessakin järjestöjen pitäisi kävellä ulos kestävän kehityksen toimikunnasta ja pidättäytyä osallistumisesta keke-humppaan.
Keskiviikkona ja torstaina viimeistelemme esityksemme Hollannille kestävän kehityksen toimeenpanemiseksi sekä esittelemme nämä ministeriöiden edustajille. Arviointimme tulee erinomaiseen aikaan. Hollannissa hallitus on juuri vaihtunut ja tällä hetkellä viimeistellään hallitusohjelmaa. Uudet ministerit ovat erittäin halukkaita edistämään kestävää kehitystä. Mielenkiintoista Hollannissa on muuten se, että hallitusohjelma laitetaan nähtäville ja kuultaville sadan päivän ajaksi. Tuona aikana ohjelmaan pyydetään kommentteja eri toimijatahoilta. Ehkäpä Suomessakin ihmisten ja järjestöjen kiinnostus politiikkaan voisi parantua jos hallitus laittaisi hallitusohjelmansa yleisölle kommenteille ennen sen lopullista viimeistelyä.
