Aamupäivällä osallistuin oikeusministeriön järjestämään kansalaisyhteiskuntafoorumiin Säätytalolla. Tarkoituksena oli pohjustaa Valtioneuvoston asetusta (269/2007) kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnasta. Lisätietoja projektista löytyy osoitteesta: http://www.kansanvalta.fi/
Tilaisuuden ensimmäisen puheenvuoron käytti oikeusministeri Tuija Brax. Hänen mukaansa yksilöllistyminen ja kollektiivisuuden mureneminen aiheuttavat omat haasteensa kansalaisjärjestötoiminnalle. (Tähän samaan olen päätynyt ympäristöliikkeen osalta mm. omassa gradussanikin: http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=16103).
Elämme huomioyhteiskunnassa ja tarinankertomisyhteiskunnassa. Myös ”täyden almanakan diktatuuri” vieraannuttaa ihmiset pois kansalaistoiminnasta. Braxin mukaan perustuslakiuudistuksen yhteydessä kansalaistoiminta tulisi erikseen ottaa huomioon. Lisäksi Brax hehkutti (ja aiheestakin) Jyväskylän yliopistossa alkanutta kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelmaa (http://www.jyu.fi/ytk/laitokset/yfi/oppiaineet/kans).
Tilaisuudessa oli edustettuna ensisijaisesti suuret etabloituneet järjestöt. Keskeiset vaatimukset liittyivätkin rahoituksen turvaamiseen ja osallistumismahdollisuuksien takaamiseen hallinnon päätöksenteossa. Eniten pelkoa aiheutti mahdollisten Veikkaus- ja RAY-rahojen menettäminen.
Kansalaisosallistumisen problematiikka ei mielestäni kuitenkaan aukea vakiintuneiden järjestöjen kautta. Kyllä perinteiset järjestöt osallistuvat, tekevät yhteistyötä ja pitävät kiinni omista intresseistään. Haasteena ovat pikemminkin löyhät verkostot, projektit ja hetkelliset liikkeet, esimerkiksi talonvaltausliike (http://www.q-olio.net/valtaus/). Miten kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta vastaa yksittäiseen, ihmisten omaehtoiseen, suoraan toimintaan, joka ei kanavoidu olemassaolevien järjestöjen kautta, mutta joka kuitenkin julkisuudessa edustaa tahtomattaankin koko sen hetkisen kansalaisyhteiskunnan ääntä.
Entä mitä tekee Vanhasen hallitus edistääkseen kansalaisosallistumista. Kesällä pääministeri esitti, että keskeneräisiä asioita ei tule tuoda julkiseen keskusteluun. Haloo. Juuri sinne ne pitää tuoda, mikäli halutaan taata ihmisten osallistumismahdollisuudet yhteiseen päätöksentekoon. Tätä myös Kepan puheenjohtaja Heidi Hautala omassa puheenvuorossaan korosti.
—
Kansalaisyhteiskuntafoorumista riensin Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolle liiton talousvaliokunnan kokoukseen (toteuttamaan, ah niin innostavaa, kansalaisosallistumistani). Kävimme läpi vuoden 2008 budjettia, Suomen Luonto –lehden tilannetta, face to face –jäsenhankintakampanjaa, yritysyhteistyötä sekä monia muita juttuja.
Talousvaliokunnan jälkeen alkoi Luonnonsuojeluliiton energia- ja ilmastovaliokunnan kokous. Keskustelimme tulevan syksyn toiminnasta sekä vuoden 2008 budjettiraameista. Lisäksi kävimme läpi tulevia lausuntoja ja tapahtumia, ideoimme kehitysyhteistyöhanketta ja esitteitä sekä keskustelimme mukavia.
