Katsoimme perjantai-iltana Annukan kanssa elokuvan Thank you for smoking (http://en.wikipedia.org/wiki/Thank_You_for_Smoking). Suosittelen. Elokuva kertoo tupakkateollisuuden lobbarista. Viikottain lobbari Nick Naylor tapaa myös muita kuolemankauppiaita eli alkoholi- ja aseteollisuuden lobbareita. Tarinan opetus on, että olennaista ei ole se, oletko oikeassa, vaan pikemminkin se, että pystyt kyseenalaistamaan toisten väitteet ja perustelut. Elokuvan kaveri pärjää tässä uskomattoman hyvin.
Lauantaina olin johtamassa puhetta välähdyksiä ekologisen yhteiskunnan tulevaisuudesta –seminaarissa Harakan saaressa. Kyseessä oli kansalaisjärjestöjen kestävän kehityksen aikalaisvisio –hankkeen ideariihi, jossa pyrittiin tuottamaan ajatuksia, ideoita ja tarinoita tulevaisuuden kestävästä yhteiskunnasta.Tilaisuuden iltamyöhään jatkuneet keskustelut ja ajatukset olivat innostavia ja inspiroivia.
Muutamia keskeneräisiä ajatuksia, joita olen viime aikoina kelannut yhdessä muiden kanssa.
Suomessa tulisi siirtyä konsensuksesta kokeiluyhteiskuntaan. Käytännössä poliittisia muutoksia voisi olla helpompi saada läpi jos uskallettaisiin hiukan kokeilla. Sovitaan esimerkiksi, että testataan pääkaupunkiseudulla puoli vuotta ruuhkamaksuja. Jos homma ei toimi, otetaan maksut pois (vrt. Tukholma) tai kokeillaan tuulivoiman syöttötariffia ja muovikassiveroa määräajaksi. Konkreettiset teot saattavat johtaa paremmin ihmisten arvomaailman muuttumiseen, kuin mitä arvot johtavat tekoihin. Tekeminen on sanomisen korkein muoto. Teoista muodostuu arvoja.
Ympäristöherätykseen ei tarvita konkreettista maaseudulla tai metsässä syntyvää luontosuhdetta. Ympäristötietoisuus syntyy eletyssä ympäristössä kun kokee hullut ostoskeskukset, syö lentokoneruokaa tai lukee raporteista kasvavan energiankulutuksen myötä lisääntyvistä hiilidioksidipäästöistä. Tilaan liittyvät rajat tulevat kaupungeissa nopeammin vastaan kuin maaseudulla. Maailman väestöstä puolet asuu kaupungeissä. Ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa – kaupunkilainen ratkaiseen ympäristöongelmat (http://megapolis2022.org/). Usein klassiseen luontosuhteeseen liittyy pelkästään tieto ja ymmärrys luonnon eri lajeista. Valitettavasti se ei vielä näytä johtavan muihin ekotekoihin kuten eläinten hyväksikäytön tai yksityisautoilun lopettamiseen.
Vakituisten työsuhteiden yhteiskunnassa on siirrytty hetkellisten, epätyypillisten ja alistavien työsuhteiden kautta jälleen siihen, jossa ihmiset aktiivisemmin valitsevat sen mitä tekevät. Koska epävarmat pätkätyöt eivät tarjoa palasia identiteetin rakennukselle, hakee postmoderni subjekti elämyksiä verkostoitumalla, hankkimalla itselleen lisää aikaa ja elämyksiä. Sisältöä haetaan ennen kaikkea tuunaamalla itseään (pimp myself) erilaisten elämäntyylien (lifestyles) avulla. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa kuukauden ostoslakkoa, puolen vuoden sapattivapaata, joogan aloittamista tai öljyriippuvuudesta irtautumista.
Osallisuuden haasteessa onkin, kuinka atomisoituneessa yhteiskunnassa kevyesti liikuvat ja löyhästi sitoutuvat itsensä tuunaajat saadaan kiinnitettyä johonkin järjestöprojektiin tai -toimintaan sekä näin sitoutettua johonkin pysyvämpään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Sunnuntaina olin auttamassa Meriä ja Lauria muutossa Käpylään. Kivaa kun saadaan lisää ystäviä naapurustoon. Iltapäivällä olin nauttimassa teetä ja pastaa Marian syntymäpäiväjuhlilla Alppilassa. Illalla siivosin kotia ja sähköposteja, kävin kaupassa ja tiskasin. Marialta sain lahjaksi Markku Ojasen kirjan ilo, onni, hyvinvointi. Ajattelin lukea sen seuraavaksi.
