Viikonloppu 31.8.-2.9.2007 – Puolet maapallon lajeista kuolee sukupuuttoon

Perjantaina olin koko iltapäivän Suomen luonnonsuojeluliiiton liittohallituksen kokouksessa keskustoimistolla Kotkankadulla. Asialistalla oli mm. vuoden 2008 budjetin tekemistä, Suomen luonnon tilannekatsausta, norppaenergian kriteeriuudistus ja ohjausryhmän perustaminen, juhlavuoden arpajaisten järjestäminen sekä keskustelu liiton yritysyhteistyöstä ja sen periaatteista. Hallituksen kokouksen jälkeen osallistuin vielä http://www.ilmasto.org –hankkeen ohjausryhmän tapaamiseen, jossa ideoimme sivujen rakennetta ja sisältöä uuteen uskoon.

Lauantai aamuna lähdin koko viikonlopuksi Pieksämäelle Partaharjun opistolle Luonnonsuojeluliiton yhdistys-aktivistien tapaamiseen. Lauantain aluksi paikalla oli Ilkka Hanski kertomassa luonnonsuojelun käsityksistä. Tällä hetkellä maapallon historiassa on menossa kuudes sukupuuttoaalto, joka on nopeampi ja rajumpi kuin yksikään aikaisempi sukupuutto maailman historiassa. Arvioiden mukaan (WWF Living Planet Index) vuoden 1970 jälkeen on menetetty jo noin 30 prosenttia maapallon lajeista. Puolet lajeista tulee kuolemaan joka tapauksessa sukupuuttoon.

Lajit, jotka kuolevat sukupuuttoon, eivät koskaan palaa. On yksinkertaisesti typerää antaa lajien kuolla sukupuuttoon, koska (1) hyötyetiikan kannalta ei voida tietää, mitä tarpeita ja merkityksiä näillä lajeilla tulevaisuudessa voi olla ja on silkkaa typeryyttä haaskata luonnon monimuotoisuuden pääomaa sekä (2) velvollisuusetiikan kannalta meillä on moraalinen vastuu huolehtia lajikumppaneistamme.

Pieksämäen tapaamisessa esiteltiin myös Luonnonsuojeluliiton tulevaa historiikki-julkaisua, johon olen itsekin kirjoittanut 1990-ja 2000-luvun ympäristöliikehdinnästä. Lisäksi ideoimme liiton tulevan 70-vuotis-juhlavuoden toimintaa ja painopistealueita normaalin illanvieton, luontoretkeilyn ja saunomisen lomassa.

Luonnonsuojeluliitto laittoi sunnuntaina myös tiedotteen hallituksen ympäristöbudjetoinnista. Liitto pitää hallituksen budjettiesitystä ympäristön kannalta ristiriitaisena. Samalla kun energiaverotusta korotetaan ja joukkoliikennettä tuetaan, hallitus leikkaa luonnonsuojelun ja ympäristötutkimuksen rahoitusta sekä ympäristöjärjestöjen valtionapua:
http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2007/hallituksenymparistobudjetointi

Sunnuntaina kotiin palattua sain vielä viimeisteltyä ensimmäisen valmiin version opintokeskusten kestävän kehityksen tiedotus- ja viestintäsuunnitelmasta. Lisäksi kirjoittelin synopsia ympäristö ja sivistys ammattikorkeakouluissa kirja-artikkeliin, joka pitäisi ottaa seuraavaksi työn alle.

Annukka lähti viikoksi Glasgowiin. Oi voi. Tulee ikävä!

Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa