Viikonloppu 2.-4.11.2007 – Autoverouudistus on paska, sivarit on rautaa

Autoveron muutos lisää yksityisautoilua ja uhkaa ympäristöä. Suomen luonnonsuojeluliitto pelkää autoverouudistuksen lisäävän autoilua ja ilmastonmuutosta, ellei polttoaineveroa samalla nosteta. Lue koko tiedote täältä: http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2007/autoveronalennus. Aiheesta on kirjoittanut osuvasti myös hukkajukka: http://peacemaker.homeip.net/blog/.

Perjantaina osallistuin Vilja Varhon väitöstilaisuuteen ”Calm or storm? – Wind power actors' perceptions of Finnish wind power and its future”. Väitöskirja ja sen tiivistelmä löytyvät osoitteesta: https://oa.doria.fi/handle/10024/24270. Työ osoittaa, että Suomessa tuulivoiman kehitys on ollut kansainvälisesti vertaillen hidasta. Taustalla voi olla se, että eri toimijoiden näkemykset tuulivoiman potentiaalista ovat hyvin erilaiset eikä yhteistä strategiaa tuulivoiman edistämiselle ole löytynyt.

Illalla piipahdin Aija Salon ja Anna Koikkalaisen kevyt tupla 30-v-baarituksessa Golden Malibussa Länsi-Pasilassa. Ohjelmassa oli karaokea ja keskustelua muun muassa naamakirjasta Anna-Stiinan, Sallan, Saaran ja Leenan kanssa.

Lauantaina vietimme Annukan kanssa koko päivän laatuaikaa. Käytännössä tämä tarkoitti mm. yhteistä lounasta, siivousta, lehtien lukemista ja hyviä keskusteluja. Illalla piipahdimme Tonin ja Katjan luona Paloheinässä. Pyöräily pimeillä ja jäisillä teillä vaati hiukan taiteilua. Toni ja Katja ovat lähdössä neljäksi ja puoleksi kuukaudeksi Intiaan.

Sunnuntaina aamupäivällä kävimme Annukan kanssa juoksemassa. Lounasta nautimme Egyptiläisessä ravintolassa El Karimissa (http://www.elkarim.fi/). Iltapäivä ja ilta kului erilaisen pienten ja suurten hommien parissa. Sain vihdoin mm. pöydällä pinoon kasaantuneet paperit järjestettyä ja arkistoitua. Lisäksi valmistuin tulevan viikon koitoksiin (maanantaina kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta, tiistaina kestävän kehityksen aikalaisvisiohankkeen ohjausryhmän kokous, keskiviikkona Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin työtalousvaliokunnan kokous, torstaina ilmastomarssin suunnittelun koordinaatiokokous ja lauantaina Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin syyskokous).

Pyöräilyt jäivät tällä viikolla vähemmälle. Käytännössä kilometreja on kertynyt vain 69,21 km eli vajaa kymmenen kilometria päivää kohden. Sen sijaan kävin kuitenkin viitenä aamuna kymmenen kilometrin juoksulenkillä. Hyvä näin. Tänä vuonna olen toistaiseksi pyöräillyt 5085 km eli jokaikistä päivää kohden 16,5 km.

Tuntikirjanpitoni mukaan olen kuluneella viikolla tehnyt 7 tuntia palkkatyötä (jäin opintovapaalle maanantaina), edistänyt 27 tuntia väitöskirjaani ja jatko-opintoja, tehnyt ympäristöjärjestöille 28 tuntia vapaaehtoistöitä ja urheillut 8,5 tuntia.

Lopuksi vielä mieleen jäänyt hyvä sitaatti. Jarkko Tontti kirjoittaa Vihreän Langan kolumnissa osuvasti (http://www.vihrealanka.fi/node/822):

”Minä arvostan siviilipalveluksen valinneita jo siksi, että heillä on oma tahto. Sen sijaan, että olisivat valinneet helpoimman tien, kliseisen miesmallin pakonomaisen toistamisen, he ovat uskaltaneet sanoa ei. Sivari on nyky-Suomen Antti Rokka, itsepäinen yksilö, joka vastaa kymmentä nöyrästi säntäilevää armeijan klanipäätä. Jos olisin työnantaja, palkkaisin pelkkiä sivareita. Suomen kansanarmeijassa oppii lähinnä luistamaan vastuusta ja mussuttamaan Fazerin sinistä peiton alla, ja mitä muuta siellä viltin suojissa nyt tehdäänkään.”

Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa