Kolme kuukautta tutkijana

Olen toiminut kolme kuukautta (marraskuu 2007 – tammikuu 2008) täysipäiväisenä tutkijana Tampereen yliopiston yhdyskuntatieteiden laitoksella. Sain siis kolmen kuukauden apurahan, jonka turvin olen ollut opintovapaalla edistämässä väitöskirjahanketta ja jatko-opintoja. Työhuoneen sain järjestettyä Allianssi-talolta Helsingin Pasilasta Nuorisotutkimusverkoston tiloista. Seuraavassa pohdin, mitä kolmen kuukauden aikana tuli oikeastaan tehtyä.

Kirjoitustöitä. Opintovapaan aluksi viimeistelin muutaman kirja-artikkelin. Yksi käsitteli ympäristöliikkeen organistoitumista ja tuli Konttisen ja Peltokosken valmisteilla olevaan yhteiskunnallisten liikkeiden organisoitumista käsittelevään teokseen. Toinen liittyi taas opetusministeriön ammattikorkeakoulut ja sivistys -julkaisuun käsitellen ympäristösivistyksen lähtökohtia ammattikorkeakouluissa. Marraskuun alkupuoliskolla Jokelan ampumistragedia sai nuorisotutkijat liikkeelle. Aiheesta julkaistiin verkossa kirjoitussikermä, ja osallistuin itsekin teokseen yhdellä pikkuartikkelilla. Kokoelma on luettavissa osoitteessa: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/jokela.pdf.

Tieteellisiä seminaareja. Marraskuun osalta keskeisessä osassa olivat tieteelliset seminaarit. Vietin seitsemän päivää eri seminaareissa Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä. Kun ajattelee, että kuukaudessa on keskimäärin noin 21 työpäivää, niin istuin kolmasosan kaikesta työajasta seminaareissa. Aiheet käsittelivät nuorisotutkimusta, ympäristöoikeutta, energiapolitiikkaa sekä normatiivisuutta. Yhteiskunnallisen ympäristöalan valtakunnallisen tutkijakoulun järjestämässä seminaarissa pidin myös alustuksen omasta tutkimusaiheestani. Tosin tämä esiintyminen hävettää vieläkin, sillä niin keskeneräisiä ajatuksia silloin suustani päästelin. Tutkijan uraani kuuluivat myös viikottaiset jatko-opintoseminaarit, eli umbrella istunnot Tampereella, vaikka en läheskään kaikkiin sessioihin ehtinyt paikan päälle. Kotipaikkani eli yhdyskuntatieteiden laitoksen kotisivut löytyvät osoitteesta: http://www.uta.fi/laitokset/yhdt/.

Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta. Marraskuussa käynnistyi oikeusministeriön kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan työ. Minut oli nimetty neuvottelukuntaan mukaan varajäseneksi. Neuvottelukunta ja sen kansalaisyhteiskunnan tila ja osallisuus -työryhmä tarjosi näköalapaikan tarkastella kansalaisyhteiskunnan muutoksia tutkimukseni kannalta tärkeistä näkökulmista. Tätä työtä jatkui läpi koko opintovapaan ajan ja neuvottelukunta onkin nimetty vuoteen 2011 asti. Lisätietoja osoitteessa: http://www.kansanvalta.fi/.

Talonvaltausjulkaisu. Joulukuussa käynnistin Nuorisotutkimusverkostossa talonvaltauksia käsittelevän julkaisuhankkeen. Tavoitteena oli saada mukaan noin 15 tekstiä eri näkökulmista. Lopulta artikkeleita saatiin mukaan kuitenkin parikymmentä. Julkaisu ”Talonvaltaus liikkeenä – Miksi Squat ei antaudu?” tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen monipuolisella ja tuoreella otteella. Ilokseni voin todeta, että suomalaisessa yhteiskunnassa on laaja joukko talonvaltauksen ja nuorisoliikehdinnän pohdiskelijoita aina ministeri Wallinista talonvaltaajiin, kansanedustajiin ja tutkijoihin asti. Kyseessä on ainutlaatuinen kokoelma, sillä talonvaltausta ei ole Suomenssa aiemmin käsitelty näin laajamittaisesti. Kirjoittelin itsekin teokseen joulukuussa laajahkon artikkelin talonvaltauksista yhteiskunnallisena liikkeenä. Artikkeleiden koordinointi ja toimittaminen oli yllättävän iso työrupeama erityisesti tammikuussa, vaikka sainkin hienosti apua teoksen toiselta toimittajalta eli tutkija Mikko Salasuolta. Julkaisu on tulossa ulos 15.2. ja aiheen ympärille rakennetaan maaliskuun alkuun myös erillinen seminaari.

Lukemista ja kirjoittamista. Joulukuun aikana luin paljon yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimukseen liittyvää kirjallisuutta (esim. Della Porta & Diani, McAdam, McCarthy & Zald, Melucci, Tarrow..) sekä kirjoittelin muistiinpanoja ja artikkeleita aiheesta. Yhdessä lukemisen ja talonvaltausjulkaisun myötä alkoi kypsyä ajatus siitä, että tekisin koko väitöskirjan talonvaltauksista. Marras- ja joulukuun ongelmani oli sekä tutkimuskohteeni rajaaminen sekä mahdollisen konkreettisen tapauksen löytäminen. Ympäristöliikkeiden toiminta Suomessa ei muutenkaan oikein tuntunut istuvan tuohon yhteiskunnallisten liikkeiden teoriaan. Sen sijaan talonvaltausten kohdalla teoria tuntui toimivan hyvin. Luettuani vielä myös Bambergin, Laineen ja Jokisen toimittaman teoksen Tapaustutkimuksen taito, huomasin, että talonvaltaus voisi toimia omassa tutkimuksessani juuri yksittäisenä tapaustutkimuksena.

Tutkimussuunnitelma. Tammikuun lopussa kirjoittelin ja viilasin tutkimussuunnitelmaani. Tarkoituksena on esitellä suunnitelma heti helmikuun alussa Helsingin yliopiston sosiologien Spaces-seminaarissa sekä yhdyskuntatieteiden laitoksen umbrella-seminaarissa Tampereella. Lisäksi tavoitteena on puhua aiheesta mahdollisesti maaliskuun lopussa myös sosiologipäivillä Rovaniemellä.

Väitöskirjatutkimuksessa on tarkoitus perehtyä Helsingissä vuosituhannen vaihteen jälkeiseen ja erityisesti vuonna 2007 tapahtuneeseen talonvaltaustoimintaan. Tutkimuksessa analysoidaan talonvaltauksia yhteiskunnallisten liikkeiden kehikossa sekä tarkastellaan liikkeiden toimintamuotoja ja -tyylejä esimerkiksi kevytaktivismin ja arkielämän politiikan käsitteiden näkökulmasta.

Tutkimuksen tarkoituksena on eritellä kenttää talonvaltauksia koskevan tapaustutkimuksen kautta. Tavoitteena on testata ja kehittää uusien yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimuksessa perinteisesti käytettyjä teoriamalleja, poliittisen mahdollisuusrakenteen, mobilisaation ja kulttuurillisen kehystämisen näkökulmasta. Laajemmin ottaen tavoitteena on pohtia kansalaistoiminnan merkitystä yhteiskunnallisen osallistumisen kontekstissa.

Tutkimusongelma liittyy hypoteesiin, jonka mukaan suomalaisessa kansalaisaktivismissa tai sen kollektiivisissä ilmentymissä olisi talonvaltausten myötä tapahtunut jonkinlainen muutos. Näin ollen tavoitteena on kartoittaa tämän mahdollisen muutoksen luonnetta ja merkitystä yhteiskunnallisten liikkeiden ja kansalaisaktivismin kentällä. Lähden myös siitä olettamuksesta, että Helsingissä tapahtuneet talonvaltaukset edustavat uudenlaista poliittista toimintaa suhteessa aikaisempaan. Valtauksissa yhdistyy kansainvälisesti tuotettu retoriikka ja toimintatyyli sekä paikallisuuteen perustuva konkreettinen toiminta.

Tutkimuksen pääkysymyksen voi kiteyttää muotoon: Miten Helsingissä vuonna 2007 tapahtuneet talonvaltaukset näyttäytyvät osana suomalaista yhteiskunnallista liikehdintää?

Toisaalta tutkimusaihe elää koko ajan. Tuskin tämä tässä oleva vielä lopullinen on. Ehdotuksia ja ideoita otetaan vastaan. Aika näyttää. Lämmin kiitos koko Nuorisotutkimusverkostolle sekä Tampereen yliopiston Yhdyskuntatieteiden laitoksen umbrella-porukalle inspiroivan ja dynaamisen työyhteisön tarjoamisesta! Oli ilo ja etuoikeus työskennelle teidän kaikkien kanssa.

Opintovapaan aikana kirjoitetut/viimeistellyt artikkelit

Pirstaloituneiden lähiyhteisöjen tragedia (2007) Teoksessa Hoikkala, Tommi & Suurpää, Leena (toim.) Jokela-ilmiö. Sikermä nuorisotutkijoiden näkökulmia. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 17. 2007.

Talonvaltaajien uusi sukupolvi (tulossa 2008) Teoksessa Stranius, Leo & Salasuo, Mikko (toim.) Talonvaltaus liikkeenä – Miksi Squat ei antaudu?. Nuoristotutkimusverkosto / Nuoristotutkimusseura, verkkojulkaisusarja 2008.

Talonvaltaukset yhteiskunnallisena liikkeenä (tulossa 2008) Teoksessa Stranius, Leo & Salasuo, Mikko (toim.) Talonvaltaus liikkeenä – Miksi Squat ei antaudu?. Nuoristotutkimusverkosto / Nuoristotutkimusseura, verkkojulkaisusarja 2008.

Ympäristöliikkeen uusi organisoitumien (tulossa 2008) Teoksessa Konttinen, Esa & Peltokoski, Jukka (toim.) Yhteiskunnallisten liikkeiden organisoituminen tänään.

Ympäristösivistyksen lähtökohtia ammattikorkeakouluissa (tulossa 2008) Teoksessa Palos, Minna (toim.) Ammattikorkeakoulut ja sivistys. Opetusministeriö.

Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa