Perjantai 25.1.2008 – Arvioita ja ajatuksia komission ilmasto- ja energiapaketista

Ilmastokriisi vs. 1,2 kuukauden talouskasvun hidastuminen vuoteen 2020?

Komission laskelmien mukaan ilmastopaketin kustannukset tulevat olemaan Suomelle 0,52 prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä. Esimerkiksi vuonna 2006 Suomen arvioitu talouskasvu oli noin 5 prosenttia. Käytännössä komission ilmastopaketin vaikutus olisi siis se, että talouskasvu hidastuisi 1,2 kuukaudella vuoteen 2020 mennessä. On hämmentävää kuunnella teollisuuden ruikutusta. Onko tämä todella liian kova hinta ilmastokriisin rinnalla?

Käytännössä päästövähennystavoitteet tulevat kuitenkin koventumaan vuoteen 2009 mennessä. Nyt komissio on lähtenyt 20 prosentin päästövähennystavoitteesta vaikka EU on sitoutunut 30 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä, kun kansainvälinen sopu löytyy. Käytännössä tämä sopu löytyi jo Balin ilmastokokouksessa viime joulukuussa, kun teollisuusmaat sopivat 25-40 prosentin päästövähennystavoitteista vuoteen 2020 mennessä.

Suomi sai uusiutuvien energialähteiden vastuujaossa helpot tavoitteet. Komission laskentakaavalla Suomelle olisi pitänyt tulla noin 41 prosentin uusiutuvien tavoite – nyt Suomi pääsee kuitenkin 38 prosentin tavoitteella. Tosin tämäkin on kova haaste. Suomen uusiutuvien nykyinen korkeahko (28,5%) osuus perustuu metsäteollisuuden jäteliemien ja -puun käyttöön. Ilman tätä uusiutuvien osuus olisi Suomessa Greenpeacen arvion mukaan noin 5 %, josta suurin osa on vanhaa vesivoimaa. Suomi ei ole panostanut uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen vuosikymmeniin. Vertailun vuoksi Ruotsin tavoite vastuujaossa on 49 prosenttia uusiutuvia vuoteen 2020 mennessä – jota sitäkin tosin kohtuullistettiin melkoisesti.

Myös turpeen suhteen Suomi on ajanut itsensä pulaan. Turpeen osuus energian kokonaiskulutuksesta on tilastokeskuksen mukaan Suomessa noin 6 prosenttia. Komission paketin myötä turpeen käyttö tulee loppumaan. Ensimmäisessä vaiheessa hallituksen olisi syytä poistaa turpeen syöttötariffi ja ottaa käyttöön vastaava takuuhintajärjestelmä tuulivoimalle.

Komission paketissahan on mukana tavoite, jonka mukaan 10 prosenttia liikenteen polttoaineista tulee olla biopolttoaineita vuoteen 2020 mennessä. Komission esityksessä turvetta ei tietenkään määritelty biopolttoaineeksi eikä uusiutuvaksi, joten tilanne säilyi Suomen agressiivisesta lobbaamisesta huolimatta ennallaan. Mitä ilmeisemmin myös palmuöljyä käyttävä Neste oilin NExBTL ei tule täyttämään komission esittämiä kriteerejä biopolttoaineille. Kannattaisi siis käynnistää tutkimukset levien käytösä biopolttoaineena aika pian.

Päästökaupan ulkopuolisille sektoreille Suomen päästövähennystavoite on 16 prosenttia. Käytönnössä tämä tarkoittaa mm. liikennettä ja maataloutta. On siis selvää, että jotain pitää tehdä myös ruuantuotannon suhteen. Oiva ratkaisu voisi olla Suomen luonnonsuojeluliiton esittämä hiilivero esimerkiksi liha- ja maitotuotteisiin. Uudessa maailmassa on selvää, että liharuokavaliota on pakko keventää tavalla tai toisella.

—

Helsingin kaupunginvaltuusto pisti keskiviikkona Helsingin energiaselonteon pöydälle. Hyvä. Esitys perustui mielipuoliselle ajatukselle siitä, että Helsingissä käytettäisiin myös tulevaisuudessa hiiltä ja maakaasua sähkön ja kaukolämmön tuotannossa. Erityisesti demarit ovat kunnostautuneet kunnallispolitiikassa. Ensin ryhmä kaatoi keskustatunnelihankkeen ja nyt kääntyi tukemaan ruuhkamaksujen selvittämistä. Sosiaalidemokraatit tavoittelee myös maksutonta joukkoliikennettä alle 16-vuotiaille, työsuhdematkalipun verotusarvon alentamista ja valtakunnallisen matkakortin käyttöönottoa. Hyvä!

Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa