Viikonloppu 7.-9.3.2008 – Talonvaltausseminaari ja Kuuran kummi

Torstaina ja perjantaina olin Hämeenlinnassa kauniissa Aulangon maisemissa työpaikan suunnittelupäivillä. Perjantaina iltapäivällä olin vetämässä Nuorisotutkimusverkoston seminaaria Talonvaltaus liikkeenä. Kyseessä oli siis allekirjoittaneen ja Mikko Salasuon toimittaman teoksen julkistusseminaari. Koko julkaisu (Talonvaltaus liikkeenä – miksi squat ei antaudu?) on luettavissa osoitteessa: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/talonvaltaus.pdf

Seminaari oli oikein onnistunut. Vanhan musiikkisali oli täynnä ihmisiä. Puheenvuorot ja keskustelut olivat värikkäitä, välillä jopa konfliktihakuisia. Selvää kuitenkin oli, että talonvaltaajien tavoite kaupunkitilan haltuunotosta ja autonomisen sosiaalikeskuksen perustamisesta tuli kirkkaasti esille.

Seminaarin jälkeen jäin hetkeksi työskentelemään Vanhan kuppilaan. Samalla törmäsin Eekkuun, Tapioon ja Lottaan. Ihania ihmisiä! Vanhalta suuntasin Annukan kanssa Meze pointtiin syömään. Samalla vastailin puhelimitse tv-toimittajalle omista ekoelämäntapavalinnoistani. Tulevat tekemään alkavalla viikolla jotain ohjelmaa.

Illalla kävin noutamassa postiin sapuneen kannettavan tietokoneen virta-adapterin. Tämä tarkoitti samalla sitä, että viiden viikon korjausprosessin jälkeen läppärini oli vihdoin kunnossa. Kone oli ensin kaksi viikkoa huollossa jolloin siihen vaihdettiin tuuletin ja kovalevy. Sain koneen takaisin vain todetakseni, että siinä oli edelleen sama vika kuin huoltoon sen toimittaessani – eli kone ei käynnistynyt! Tämän jälkeen odotin viikon kun koneeseen vaihdettiin emolevy. Sain koneen takaisin todetakseni, että virta-adapteri ei toimi. Lupasivat lähettää uuden virta-adapterin mahdollisimman pian. Viikon kuluttua asiaa tiedustellessani adapteri ei ollut edelleenkään lähtenyt matkaan Saksasta. Ystävällinen asiakaspalvelija lupasi lähettää käytetyn adapterin nurkista lojumasta. Tämän nyt sitten perjantaina vihdoin sain. Takuuhuolto kesti kaikkine epäonnekkaine sattumisineen yhteensä siis viisi viikkoa. Onkohan tämä kohtuullista?

Lauantaina kävimme Annukan kanssa juoksemassa. Iltapäiväksi suuntasimme Elinan ja Jukan luokse Ruttiksen nimenantojuhliin. Ruttiksesta tuli Kuura. Minusta ja Annukasta tuli kummeja. Vastuualueeseemme kuuluu mm. Lapsen ympäristökasvatus. Sopii hyvin. Kuura on huipputyyppi ja hienoja ihmisiä ovat vanhemmatkin! Kiitos siis valtavasta luottamuksesta. Olemme kovin otettuja.

Vauva-juhlien jälkeen piipahdimme kotona siivoamassa ja jatkoimme matkaa Rymy-Eetu nimiseen baariin tapaamaan Suomessa käymässä ollutta siskoani. Samalla rysäyksellä ehdin vaihtamaan kuulumisia myös paikalla olleen pikkuveljeni kanssa. Terveisiä vain Christiinalle ja Danielille! Oli kivaa. Toivottavasti nähdään taas pian.

Sunnuntaina Annukka lähti Brysseliin. Itse viimeistelin päivän aikana viisi artikkelia. Ensin hioin loppuun Luonnonsuojelijalehteen ison jutun liiton valiokunnista (http://www.sll.fi/tuejatoimi). Tämän jälkeen viimeistelin Suomen sosiaalifoorumi –lehteen tekstin ympäristöjärjestöjen haasteista/umpikujasta. Lisäksi työstin kaksi artikkelia http://www.maailmantalous.net -sivustolle ilmasto- ja energiapolitiikasta. Lopuksi vastasin vielä Luonnonsuojeliljalehden mielipidepalstalle tulleeseen kyselyyn kasvissyönnistä.

Välillä kävin juoksemassa ja sitten jatkoin ydinvoiman parissa. Olen lähdössä tulevana viikonloppuna puhumaan Kristiinankaupunkiin Pohjanmaan piirin kevätkokoukseen ja valmistelin esitystäni sinne. Lisäksi kävin läpi hiukan CCS-direktiiviä ja siivoilin ahkerasti sähköposteja. Illan päätteeksi piipahdin Merin ja Laurin kanssa Old Sophiessa rakentamassa ja vahvistamassa Käpylän herkkää lähialueyhteisöllisyyttä.

Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa