Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän

Tänään tein viimeisiä korjauksia tulevaan kirjaani Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän.

Seuraavaksi kirja lähtee painoon ja ilmestyy heti tammikuussa 2022. Perinteisen painetun kirjan ohella teoksesta on tulossa myös e- ja äänikirjat. Kirjan kustantajana toimii Intokustannus.

Alla kirjan esittely niin kuin se on esitelty kustantajan katalogissa. Kannattaa katsoa tuo katalogi. Jälleen kerran Innolta on tulossa iso kasa huippumielenkiintoisia teoksia!


Rutiineilla ja tavoilla enemmän aikaa elämiseen

Haluatko tehdä merkityksellisiä ja vaikuttavia asioita? Haluaisitko, että aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan?

Leo Straniuksen Tehokkuuden taika kertoo rutiinien ja tapojen voimasta. Se antaa vinkkejä, miten voimme tehdä merkityksellisiä asioita ja elää enemmän kuin ikinä uskomme – joka päivä.

Kirjassaan Stranius käy läpi viisi perusajatusta ajanhallinnasta ja itsensä johtamisesta. Teos sisältää kolmen askeleen mallin asioiden hoitamiseen sekä vinkit aamuun, iltapäivään ja iltaan. Jos odotat enemmän viikonloppua kuin maanantaita, on syytä pysähtyä pohtimaan tilannetta ja lukea tämä kirja.

”Vaikka nukkuisin 8 tuntia vuorokaudessa, käyttäisin arkipäivisin töihin työmatkoineen 10 tuntia ja ruokailuihin kaksi tuntia, olisin käyttänyt viikon tunneista vasta 120 tuntia. Jos lisään tähän lasten, puolison tai ystävien kanssa olemiseen sekä kotitöihin molempiin pari tuntia joka ikiselle päivälle, olen käyttänyt 148 tuntia ja minulla on vielä jäljellä huimat 20 tuntia jokaiselle viikolle. Tämän voin käyttää harrastuksiin, liikuntaan, uuden tutkinnon hankkimiseen tai johonkin muuhun joka viikko.”

Leo Stranius on toimitusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Straniuksella on kaksi lasta, hän juoksee, pyöräilee ja ui yli 10 tuntia viikossa ja lukee tai kuuntelee keskimäärin yhden kirjan joka päivä. Aiemmin Leo Straniukselta on julkaistu elämäkerta Ekoistin muistelmat (2019).

4 kommenttia artikkeliin ”Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän”

  1. Enpä olisi jaksanut elää näin pitkälle, jos olisin elämäni ” tehostamiseksi ”mitannut kaikkien askeleideni ja toimieni niin kutsutun ” tehokkuuden ” voidakseni muka ” elää enemmän ”. Aika ei ole toiminut minua vastaan tähän mennessä.
    Olen voinut elää tähän asti ihan tarpeeksi ja monipuolisesti, ja välillä liikaakin, mittaamatta tehokkuuttani elää ! Onneksi olen saanut elää lapsuuteni ja monen monta vuotta yhteiskunnan keksimästä ja ihmistä tuhoavasta performanssiajattelusta vapaassa ympäristössä. Ei ole ollut tarvetta mitata tehokkuuttani, sillä koko yksityisen elämäni esille tuominen ei ole ollut koskaan välttämätöntä. Ja näin on varmaan monen muunkin ihmisen kohdalla.
    Eihän elollista ihmiselämää oikeastaan voida edes mitata tehokkuuslaskelmilla , siis itsekunkin tuottavuudella ja määrällä. Siinä on otettava huomioon odottamattomatkin inhimilliset tekijät.

    Puhut tekemisen määrään ja tehokkuuteen pyrkivän yritysjohtajan suulla. Siirrät ihmistä koskevat asiat suit sait yritysmaailmasta jokapäiväisen ykstyiselämän alueelle. Niinkuin yksityselämä ja työelämä olisivat yhden ja samanlaista. Ehkä näin on asianlaita itsesi osalta ? Yksityiselämässäkin tuottavuuteen pyrkivällä menetelmälläsi pyrit kehittämään ihmisistä yhä enemmän ja enemmän ” lisää elämää ” tuottavia robotteja , ihan kuten teollisuudessa tuotetaan ” tehokkaasti ” turhiakin tavaroita.
    Ja miten voit olla se henkilö, joka määrittelee muiden ihmisten elämän tarkoitusperäisyyden ja elämisen määrän lisäämisen tarpeellisuuden ?
    Kullakin meistä on omat tarpeemme ja käsityksemme elämisen sisällön määrästä .
    Tuon tehokkuuden siirtäminen työelämästä jokapäiväiseen elämään juontuukin ultralibeeraalin talousjärjestelmän itsekkäästä tehokkuusvaatimuksesta, joka ei ota huomioon ihmistä ihmisenä , ja joka on osaltaan johtanut elinympäristömme tuhoamiseen.

  2. PS.
    Tehokkuus ei ole mikään taika. Olen voinut tehdä koko ikäni esimerkiksi ihmisille ja luonnolle merkityksellisiä asioita ilman tehokkuuden mittaamista. Asioiden ja toimintojen merkityksellisyys on suhteellista asioista ja ajankohdasta riippuen, eikä suoraan verrannollista tehokkuuteen.
    Leo , mihin sinulla on noin kiire ? Ja mikä sinua pakottaa elämään niin paljon, että määrä ei mahdu edes raameihin ? Nimittäin sinunkin raamit ovat vain ihmisen raameja ! Miksi pitäisi seurata sokeasti perässä, mitä muut tekevät ?
    Jätä nyt ihmeessä turhanpäiväisiä höpsötyksiä täynnä olevien opaskirjojen lukeminen ja niiden kirjoittaminen. Tehokkuus ei ole suurimmaksi osaksi ihmisiä merkityksellistä !

  3. PS.
    Numerot unohdetaan helposti. Ihmisiä koskettaa enemmän sanoman sisältö. Ja uskoisin, että monelle ihmiselle tämän sanoman ( kirjan esittely ) kaunisteltu ja myönteiseksi uskottu sisältö näyttäytyykin kielteisessä valossa tarkasteltaessa sitä lähemmin ja syvemmältä.
    Kanssaihmisiin suhtautumisen ylimielisyys ja pinnallisuus näkyy tässäkin päällimmäisenä. Ikäänkuin muut kuin kirjan tekijä eivät osaisi hallita aikaansa ja johtaa itseään , eivätkä elää ” hyvin ” ja ” tarpeeksi paljon ”! ? Moniko meistä tarvitsee tämän tyylisiä oppaita elämämme säätelemiseksi kangistaviin kaavoihin ja raameihin ?
    Toivottavasti kyseessä olevan kirjan sisältö on sentään myötämielisempiä ajatuksia tuottava, vaikka esittely ei ainakaan siihen viittaa…?

  4. Loppuhuomio:
    Mennään ultraliberaalin tehokkuuteen pyrkivän yhteiskunnan paineessa kovalla vauhdilla. Kiire on kaikessa. Ihmisiä patistetaan elämään mahdollisimman ” täytenäistä ja rikasta ” elämää hyvin lyhyessä ajassa. Mitä sitten lienee ” ajan hallitseminen ” ja ” täyteläinen ”, ” enemmän ” ja enemmän sisältävä elämä, ja kuka sitä kykenee edes mallittamaan ja kanssaihmisille sovittamaan ?

    Nykyisin digitaalisella ajalla Suomessa kuka tahansa voi saada julkaistuksi tai voi itse julkaista kirjan mistä aiheesta tahansa. Elämäkertoja ja kaikenkirjavia elämän oppaita voidaan julkaista jo alle nelikymppisenä , vaikka elämää ei oltaisi eletty kuin suhteellisen vähäinen osa. Tämä on yhtâältä hyvänsuuntainen kaikkien ilmaisunvapautta ja mahdollisuuksia laajentava ilmiö, mutta toisaalta kirjallisuuden ylenpalttinen määrä ( varsinkin kaikenlaisten elämisen oppaiden osalta ) näyttää laskevan sen laadullista tasoa.

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!