Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän

Tänään tein viimeisiä korjauksia tulevaan kirjaani Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän.

Seuraavaksi kirja lähtee painoon ja ilmestyy heti tammikuussa 2022. Perinteisen painetun kirjan ohella teoksesta on tulossa myös e- ja äänikirjat. Kirjan kustantajana toimii Intokustannus.

Alla kirjan esittely niin kuin se on esitelty kustantajan katalogissa. Kannattaa katsoa tuo katalogi. Jälleen kerran Innolta on tulossa iso kasa huippumielenkiintoisia teoksia!


Rutiineilla ja tavoilla enemmän aikaa elämiseen

Haluatko tehdä merkityksellisiä ja vaikuttavia asioita? Haluaisitko, että aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan?

Leo Straniuksen Tehokkuuden taika kertoo rutiinien ja tapojen voimasta. Se antaa vinkkejä, miten voimme tehdä merkityksellisiä asioita ja elää enemmän kuin ikinä uskomme – joka päivä.

Kirjassaan Stranius käy läpi viisi perusajatusta ajanhallinnasta ja itsensä johtamisesta. Teos sisältää kolmen askeleen mallin asioiden hoitamiseen sekä vinkit aamuun, iltapäivään ja iltaan. Jos odotat enemmän viikonloppua kuin maanantaita, on syytä pysähtyä pohtimaan tilannetta ja lukea tämä kirja.

”Vaikka nukkuisin 8 tuntia vuorokaudessa, käyttäisin arkipäivisin töihin työmatkoineen 10 tuntia ja ruokailuihin kaksi tuntia, olisin käyttänyt viikon tunneista vasta 120 tuntia. Jos lisään tähän lasten, puolison tai ystävien kanssa olemiseen sekä kotitöihin molempiin pari tuntia joka ikiselle päivälle, olen käyttänyt 148 tuntia ja minulla on vielä jäljellä huimat 20 tuntia jokaiselle viikolle. Tämän voin käyttää harrastuksiin, liikuntaan, uuden tutkinnon hankkimiseen tai johonkin muuhun joka viikko.”

Leo Stranius on toimitusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Straniuksella on kaksi lasta, hän juoksee, pyöräilee ja ui yli 10 tuntia viikossa ja lukee tai kuuntelee keskimäärin yhden kirjan joka päivä. Aiemmin Leo Straniukselta on julkaistu elämäkerta Ekoistin muistelmat (2019).

4 kommenttia artikkeliin ”Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän”

  1. Enpä olisi jaksanut elää näin pitkälle, jos olisin elämäni ” tehostamiseksi ”mitannut kaikkien askeleideni ja toimieni niin kutsutun ” tehokkuuden ” voidakseni muka ” elää enemmän ”. Aika ei ole toiminut minua vastaan tähän mennessä.
    Olen voinut elää tähän asti ihan tarpeeksi ja monipuolisesti, ja välillä liikaakin, mittaamatta tehokkuuttani elää ! Onneksi olen saanut elää lapsuuteni ja monen monta vuotta yhteiskunnan keksimästä ja ihmistä tuhoavasta performanssiajattelusta vapaassa ympäristössä. Ei ole ollut tarvetta mitata tehokkuuttani, sillä koko yksityisen elämäni esille tuominen ei ole ollut koskaan välttämätöntä. Ja näin on varmaan monen muunkin ihmisen kohdalla.
    Eihän elollista ihmiselämää oikeastaan voida edes mitata tehokkuuslaskelmilla , siis itsekunkin tuottavuudella ja määrällä. Siinä on otettava huomioon odottamattomatkin inhimilliset tekijät.

    Puhut tekemisen määrään ja tehokkuuteen pyrkivän yritysjohtajan suulla. Siirrät ihmistä koskevat asiat suit sait yritysmaailmasta jokapäiväisen ykstyiselämän alueelle. Niinkuin yksityselämä ja työelämä olisivat yhden ja samanlaista. Ehkä näin on asianlaita itsesi osalta ? Yksityiselämässäkin tuottavuuteen pyrkivällä menetelmälläsi pyrit kehittämään ihmisistä yhä enemmän ja enemmän ” lisää elämää ” tuottavia robotteja , ihan kuten teollisuudessa tuotetaan ” tehokkaasti ” turhiakin tavaroita.
    Ja miten voit olla se henkilö, joka määrittelee muiden ihmisten elämän tarkoitusperäisyyden ja elämisen määrän lisäämisen tarpeellisuuden ?
    Kullakin meistä on omat tarpeemme ja käsityksemme elämisen sisällön määrästä .
    Tuon tehokkuuden siirtäminen työelämästä jokapäiväiseen elämään juontuukin ultralibeeraalin talousjärjestelmän itsekkäästä tehokkuusvaatimuksesta, joka ei ota huomioon ihmistä ihmisenä , ja joka on osaltaan johtanut elinympäristömme tuhoamiseen.

  2. PS.
    Tehokkuus ei ole mikään taika. Olen voinut tehdä koko ikäni esimerkiksi ihmisille ja luonnolle merkityksellisiä asioita ilman tehokkuuden mittaamista. Asioiden ja toimintojen merkityksellisyys on suhteellista asioista ja ajankohdasta riippuen, eikä suoraan verrannollista tehokkuuteen.
    Leo , mihin sinulla on noin kiire ? Ja mikä sinua pakottaa elämään niin paljon, että määrä ei mahdu edes raameihin ? Nimittäin sinunkin raamit ovat vain ihmisen raameja ! Miksi pitäisi seurata sokeasti perässä, mitä muut tekevät ?
    Jätä nyt ihmeessä turhanpäiväisiä höpsötyksiä täynnä olevien opaskirjojen lukeminen ja niiden kirjoittaminen. Tehokkuus ei ole suurimmaksi osaksi ihmisiä merkityksellistä !

  3. PS.
    Numerot unohdetaan helposti. Ihmisiä koskettaa enemmän sanoman sisältö. Ja uskoisin, että monelle ihmiselle tämän sanoman ( kirjan esittely ) kaunisteltu ja myönteiseksi uskottu sisältö näyttäytyykin kielteisessä valossa tarkasteltaessa sitä lähemmin ja syvemmältä.
    Kanssaihmisiin suhtautumisen ylimielisyys ja pinnallisuus näkyy tässäkin päällimmäisenä. Ikäänkuin muut kuin kirjan tekijä eivät osaisi hallita aikaansa ja johtaa itseään , eivätkä elää ” hyvin ” ja ” tarpeeksi paljon ”! ? Moniko meistä tarvitsee tämän tyylisiä oppaita elämämme säätelemiseksi kangistaviin kaavoihin ja raameihin ?
    Toivottavasti kyseessä olevan kirjan sisältö on sentään myötämielisempiä ajatuksia tuottava, vaikka esittely ei ainakaan siihen viittaa…?

  4. Loppuhuomio:
    Mennään ultraliberaalin tehokkuuteen pyrkivän yhteiskunnan paineessa kovalla vauhdilla. Kiire on kaikessa. Ihmisiä patistetaan elämään mahdollisimman ” täytenäistä ja rikasta ” elämää hyvin lyhyessä ajassa. Mitä sitten lienee ” ajan hallitseminen ” ja ” täyteläinen ”, ” enemmän ” ja enemmän sisältävä elämä, ja kuka sitä kykenee edes mallittamaan ja kanssaihmisille sovittamaan ?

    Nykyisin digitaalisella ajalla Suomessa kuka tahansa voi saada julkaistuksi tai voi itse julkaista kirjan mistä aiheesta tahansa. Elämäkertoja ja kaikenkirjavia elämän oppaita voidaan julkaista jo alle nelikymppisenä , vaikka elämää ei oltaisi eletty kuin suhteellisen vähäinen osa. Tämä on yhtâältä hyvänsuuntainen kaikkien ilmaisunvapautta ja mahdollisuuksia laajentava ilmiö, mutta toisaalta kirjallisuuden ylenpalttinen määrä ( varsinkin kaikenlaisten elämisen oppaiden osalta ) näyttää laskevan sen laadullista tasoa.

Kommentointi on suljettu.

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Seuraa minua Instagramissa