Talvipyöräily – Viisi vinkkiä valmistautumiseen

Talvi tekee tuloaan. Moni miettii, voiko pyöräilyä jatkaa enää kesän ja syksyn jälkeen. Itse pyöräilen ympäri vuoden. Säästä riippumatta.

Tätä kirjoittaessa (23.11.2021) Helsingissä oli syksyn ensimmäinen aamu, kun tiet olivat jälleen hiukan liukkaat. On aika varautua talvikeleihin.

Pyöräväylien talvikunnossapitoon kannatta panostaa – ja valita reitit sen mukaan.

Pyöräily kannattaa myös talvisin, koska se on ekologisin, terveellisin, nopein ja halvin tapa päästä paikasta toiseen. Samalla saa raitista ilmaa, tulee liikuttua ja ajatuksetkin tuulettuvat.

Miten talvipyöräilyyn voi varautua? Ohessa viisi vinkkiä.

1. Rauhallinen ajotyyli. Aktiivipyöräilijän kannattaa tottua siihen, että talvella pyöräily on hiukan hitaampaa ja siirtymiin menee enemmän aikaa kesäkeleihin verrattuna. Varsinkin liukkaalla kannattaa polkea rauhallisesti ja välttää äkkikäännöksiä tai jarrutuksia.

2. Pukeutuminen. Talvella on olennaista pukeutua sään mukaan. Kun tämän osaa, ei räntäsateet, kovat pakkaset tai viimat ole ongelmia. Erityisen haastavia talvella ovat varpaat ja sormet. Kovilla pakkasilla kannattaa olla sormikkaiden sijaan tumput ja mahdollisesti tumppujen alla vielä ohuet sormikkaat. Kengässä taas kannattaa olla kunnolla tilaa, jotta sinne mahtuu paksumpi sukka tai jopa tuplasukat sekä väljyyttä lämpimälle ilmalle. Puffi tai kypärämyssy on hyvä lisä suojaamaan pään ohella korvia, poskia ja kaulaa.

3. Nastarenkaat. Liukkailla keleillä pyörään kannattaa vaihtaa nastarenkaat. Itselläni renkaiden vaihtoon menee noin 10-15 minuuttia, joten marras-joulukuun keleillä, jolloin välillä voi olla pitkiä jaksoja jäätä ja lunta sekä sen jälkeen taas pidempi jakso sulaa ja kuivaa, voi hyvin vaihtaa renkaita useammankin kerran edes takaisin. Yksi vaihtoehto on myös laittaa nastarengas vain eteen, joka auttaa jo merkittävästi välttämään kaatumisia. Myös paksut tai vahvasti kuvioidut renkaat lisäävät pitoa.

Liukkaus ei ole ongelma, jos sää pysyy jatkuvasti pakkasen puolella. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa pyörään ei välttämättä tarvitse lainkaan nastarenkaita, koska pakkaslumi on erittäin pitävää. Nollan molemminpuolin sahaava sää tekee teistä sen sijaan erittäin liukkaita.

4. Valot. Syksyllä ja talvella on pimeää. Kannattaa varmistaa, että pyörässä on toimivat etu- ja takavalot. Ledivaloja saa kaupasta muutamalla eurolla. Edessä pitää olla tietysti valkoinen ja takana punainen valo. Myös heijastimet vaatteissa ja pyörässä lisäävät turvallisuutta. Kaupungissa katuvalot riittävät hyvin kyllä siihen, että tien näkee riittävän hyvin. Kovin tehokkaat lamput häiritsevät ja sokaisevat vastaantulijoita. Valoja ja heijastimia tarvitaan lähinnä siihen, että sinut nähdään. Tässä viisi vinkkiä pimeällä pyöräilyyn.

5. Valitse hyvin hoidetut reitit. Talvella lyhin matka ei ole välttämättä nopein ja helpoin. Erityisesti huonolla talvisäällä korostuu se, miten pyöräilyinfrastruktuurista pidetään huolta ja harjataanko tai aurataanko pyöräväyliä. Helsingissä on kohtalaiset hyvät reitit tehostetun talvihoidon piirissä. Kannattaa katsoa nämä reitit kartalta ja suunnata niille, mikäli mahdollista.

Lopuksi armollisuus. Vaikka itse pyöräilen kelillä kuin kelillä ja usein tilanne on se, että mitä heikompi keli, sen varmempi kulkuväli pyörä on, ei se tarkoita, että kaikkien pitäisi kovimmillakin myräköillä hypätä pyörän selkään. Itseään voi hyvin kutsua talvipyöräilijäksi vaikka polkisi arkimatkoja talvisin vain muutaman kerran viikossa ja jättää pyöräilyn suosiolla väliin kovimmilla pakkaisilla tai kaikkein hankalimmilla keleillä.

Vaikka tänään Helsingin kaduilla oli jo hiukan jäätä, en vielä itse vaihtanut nastarenkaita vaan jatkoin ajoa ohuilla kesäkumeillä. Sääennuste lupaa kuitenkin loppuviikolle ja seuraavalle viikolla hiukan pakkasta ja lunta, joten voi olla perusteltua vaihtaa nastarenkaat alle Helsingissäkin viimeistään viikonloppuna.

Kannattaa lukea myös tämä aiempi kirjoitukseni talvipyöräilystä:
Talvipyöräily ei ole extreme-urheilua: Viisi vinkkiä tulevaan talveen

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa