Kuinka paljon lapselle voi antaa ruutuaikaa?

Tuntuuko siltä, että lapsi on aivan liikaa älylaitteen äärellä? Kaikki muu jää tekemättä, kun videot tai pelit vievät mennessään. Pitkän katseluhetken tai pelirupeaman jälkeen lapsi on levoton tai ärtyisä.

Tämä on varmasti monelle vanhemmalle tuttua. Lähes kaikki pienten lasten vanhemmat painivat sen kanssa, kuinka paljon lapselle voi antaa ruutuaikaa.

Kuuntelin maanantaina 22.11.2021 Gaudeamuksen julkaiseman erinomaisen Tiedekulmapokkarin neljännen osan. Älykäs huominen. Miten tekoäly ja digitalisaatio muuttavat maailmaa?

Kirjassa on Silja Martikaisen ja Katri Saarikiven tiivis ja kiinnostava artikkeli aiheesta Älylaitteet ja lasten hyvinvointi. Juuri siitä aiheesta, joka jokaisen älylaitetta käyttävän lapsen vanhempaa kiinnostaa. Suosittelen vahvasti!

Uusi teknologia on aina epäilyttänyt radiosta, televisiosta ja videopeleistä lähtien. Lisääkö digilaitteiden käyttö sitten lasten pahoinvointia oikeasti? Martikainen ja Saarikivi käyvät artikkelissa läpi viime aikaisia tutkimuksia siitä, miten älylaitteiden käyttö vaikuttaa lasten ja nuorten henkiseen hyvinvointiin.

Vuonna 2019 julkaistussa Oxfordin yliopiston tutkimuksessa selvitettiin digitaalisen median käytön yhteyksiä nuorten psyykkiseen hyvinvointiin. Aineistossa oli mukana yli 350 000 nuoren tiedot. Tutkimuksessa havaittiin pieni negatiivinen ja tilastollisesti merkitsevä yhteys digitaalisten laitteiden käytön ja henkisen hyvinvoinnin välillä.

Samassa yhteydessä tutkijat kuitenkin vertasivat digilaitteiden käyttöä muihin satunnaisiin, mutta tavallisena pidettyihin asioihin. Tämän mukaan digilaitteiden käyttö on psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta hieman kielteisempää kuin perunoiden syönti mutta hieman myönteisempää kuin silmalasien käyttö.

Kirjoittajat viittaavat myös amerikkalaistutkimukseen, jossa alle tunnin digilaitteen käytöllä päivässä on lähinnä myönteinen vaikutus lapsen hyvinvoinnille. Sen sijaan yli viiden tunnin päivittäisellä käytöllä on selvästi haitallisia vaikutuksia mielenterveyteen. Edelleen vähäinen käyttö on myönteisempää kuin se, että laitteita ei käytetä lainkaan.

Kirjoittajien mukaan tämän hetkisten tutkimusten valossa ei voida osoittaa yhteyttä digilaitteiden käytön ja mielenterveysriskien välillä. Vaikutukset ovat yksilöllisiä ja riippuvaisia muista taustatekijöistä, kuten lapsen tai nuoren kasvuympäristöstä.

Olennaista on tietenkin se, mitä lapset digitaalisilla laitteilla tekevät. Saatavilla on huiman hyviä ja aivoja kehittäviä sovelluksia ja pelejä. Tärkeintä olisi tietysti painottaa näiden käyttöä. Alla kaksi vuotiaalle lapselle digilaitteiden käytöstä voi olla haittaa esimerkiksi puheen oppimiselle eikä alle neljä vuotiaalle lapselle laitteiden käytöstä ole kirjoittajien mukaan hyötyä.

Lapsen älylaitteen käytön ohella kannattaa kiinnittää huomiota myös vanhemman digilaitteiden käyttöön. Usein käy niin, että vanhempi tuijottaa laitetta eikä ole sensitiivisesti läsnä tulkitsemassa lapsen tunteita. Hyvä vuorovaikutus taas edistää lasten empatiakykyä ja tunteiden hallintaa.

Tämän artikkelin perusteella hyvä perusohje voisi olla se, että lapsen henkisen hyvinvoinnin kannalta voi olla hyvä, että älylaitteen käytön täydellisen estämisen sijaan käyttöä on alle tunti päivittäin. Todennäköisesti 1-2 tunnin päivittäisellä ruutuajalla tuskin on haitallisia vaikutuksia lapsen henkiseen hyvinvointiin. Sen sijaan kun mennään yli viiden tunnin, on haitta selvä.

Pelkän ruutuajan määrittelyn sijaan lienee parasta tunnistaa, mikä juuri omalle lapselle on parasta. Älylaitteita kannattaa käyttää yhdessä ja kannustaa lapsia valitsemaan oppimista tukevia sovelluksia.

Ohessa vielä oman diginatiivilapseni mallisuoritus siitä, miltä lapsen maailma näyttää, kun peperilehden käyttöliittymä ei toimi.

Kyllä. Myös omat lapseni katselivat omia älylaitteitaan tätä kirjoittaessa.

Lisäksi kannattaa kiinnittää huomioita älylaitteiden sekä niiden käytön ilmasto- ja ympäristövaikutuksiin. Tästä aiheesta olen kirjoittanut tarkemmin tänne: Älypuhelimen käytön hiilijalanjälki


4 kommenttia artikkeliin ”Kuinka paljon lapselle voi antaa ruutuaikaa?”

  1. Maailman terveysjärjestö WHO ( toisella virallisella kielellään ranskaksi OMS ) katsoo, että jatkuva video-yms.pelien pelaaminen älylaitteiden avulla on pakkomielle ( addiction ), olkootpa se hetkellisesti kuinka vähäistä tahansa. Jokapäiväinen pelien pelaaminen johtaa eristymiseen.
    Varsinkin tämän päivän nuoret ja lapset eivät kykene sietämään tyhjyyttä, hiljaisuutta, yksinoloa.Siksi he ovat kiinni älylaitteissa.
    He ovat pienestä pitäen oppineet olemaan riippuvaisia laitteiden ” kumppanuudesta ”. Kun vanhemmilla on tyhjyyden ja hiljaisuuden kammo, ja kun he koettavat olla kaikessa mukana, niin lapsillekin välittyy samanlainen sietämätön olotila, jota helpotetaan älylaitteilla. Vai helpotetaanko oikeasti ?

  2. Tuosta älylaitteiden käytön ilmasto-ja ympäristövaikutuksista voidaan huomioida mm. energiankäyttöön liittyvät seikat. Näiden laitteiden jatkuva lataaminen ja käyttö on paljon energiaa syövää tilanteessa, jossa meidän pitäisi vähentää energian , esim. sähkön käyttöä.

  3. PS.
    Ensimmäisessä kommentissani käyttämäni sana pakkomielle tarkoittaa riippuvuussuhdetta.
    Toisaalta :
    Muualla kuin anglo-saksisen kulttuurin maissa tehtyjen tutkimusten mukaan lapsen jatkuva digitaalinen ym.esilletuominen julkisuudessa ( kuten esim.tässä blogissa ja yleensä sosiaalisessa mediassa ) ei ole hyväksi lapsen henkiselle kehittymiselle ja hyvinvoinnille. Se on huomattavasti kielteisempää kuin perunoiden syönti ( mikä perunoiden syönnissä on kielteistä ? ) lapsen juridisen aseman ja identiteetin suojelun kannalta katsoen , ja erityisesti hänen tulevaisuuttaan ajatellen.

  4. PS edelliseen :
    Kyse on lapsen oikeuksista kaikinpuolin hyvinvoivaan ja turvalliseen elämään. Vanhemmilla pitäisi olla tarpeeksi kykyä olla altistamatta lapsiaan digitaalisen median haittavaikutuksille, joita pieni lapsi ei itse kykene arvioimaan.

Kommentointi on suljettu.

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin