Kuinka paljon lapselle voi antaa ruutuaikaa?

Tuntuuko siltä, että lapsi on aivan liikaa älylaitteen äärellä? Kaikki muu jää tekemättä, kun videot tai pelit vievät mennessään. Pitkän katseluhetken tai pelirupeaman jälkeen lapsi on levoton tai ärtyisä.

Tämä on varmasti monelle vanhemmalle tuttua. Lähes kaikki pienten lasten vanhemmat painivat sen kanssa, kuinka paljon lapselle voi antaa ruutuaikaa.

Kuuntelin maanantaina 22.11.2021 Gaudeamuksen julkaiseman erinomaisen Tiedekulmapokkarin neljännen osan. Älykäs huominen. Miten tekoäly ja digitalisaatio muuttavat maailmaa?

Kirjassa on Silja Martikaisen ja Katri Saarikiven tiivis ja kiinnostava artikkeli aiheesta Älylaitteet ja lasten hyvinvointi. Juuri siitä aiheesta, joka jokaisen älylaitetta käyttävän lapsen vanhempaa kiinnostaa. Suosittelen vahvasti!

Uusi teknologia on aina epäilyttänyt radiosta, televisiosta ja videopeleistä lähtien. Lisääkö digilaitteiden käyttö sitten lasten pahoinvointia oikeasti? Martikainen ja Saarikivi käyvät artikkelissa läpi viime aikaisia tutkimuksia siitä, miten älylaitteiden käyttö vaikuttaa lasten ja nuorten henkiseen hyvinvointiin.

Vuonna 2019 julkaistussa Oxfordin yliopiston tutkimuksessa selvitettiin digitaalisen median käytön yhteyksiä nuorten psyykkiseen hyvinvointiin. Aineistossa oli mukana yli 350 000 nuoren tiedot. Tutkimuksessa havaittiin pieni negatiivinen ja tilastollisesti merkitsevä yhteys digitaalisten laitteiden käytön ja henkisen hyvinvoinnin välillä.

Samassa yhteydessä tutkijat kuitenkin vertasivat digilaitteiden käyttöä muihin satunnaisiin, mutta tavallisena pidettyihin asioihin. Tämän mukaan digilaitteiden käyttö on psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta hieman kielteisempää kuin perunoiden syönti mutta hieman myönteisempää kuin silmalasien käyttö.

Kirjoittajat viittaavat myös amerikkalaistutkimukseen, jossa alle tunnin digilaitteen käytöllä päivässä on lähinnä myönteinen vaikutus lapsen hyvinvoinnille. Sen sijaan yli viiden tunnin päivittäisellä käytöllä on selvästi haitallisia vaikutuksia mielenterveyteen. Edelleen vähäinen käyttö on myönteisempää kuin se, että laitteita ei käytetä lainkaan.

Kirjoittajien mukaan tämän hetkisten tutkimusten valossa ei voida osoittaa yhteyttä digilaitteiden käytön ja mielenterveysriskien välillä. Vaikutukset ovat yksilöllisiä ja riippuvaisia muista taustatekijöistä, kuten lapsen tai nuoren kasvuympäristöstä.

Olennaista on tietenkin se, mitä lapset digitaalisilla laitteilla tekevät. Saatavilla on huiman hyviä ja aivoja kehittäviä sovelluksia ja pelejä. Tärkeintä olisi tietysti painottaa näiden käyttöä. Alla kaksi vuotiaalle lapselle digilaitteiden käytöstä voi olla haittaa esimerkiksi puheen oppimiselle eikä alle neljä vuotiaalle lapselle laitteiden käytöstä ole kirjoittajien mukaan hyötyä.

Lapsen älylaitteen käytön ohella kannattaa kiinnittää huomiota myös vanhemman digilaitteiden käyttöön. Usein käy niin, että vanhempi tuijottaa laitetta eikä ole sensitiivisesti läsnä tulkitsemassa lapsen tunteita. Hyvä vuorovaikutus taas edistää lasten empatiakykyä ja tunteiden hallintaa.

Tämän artikkelin perusteella hyvä perusohje voisi olla se, että lapsen henkisen hyvinvoinnin kannalta voi olla hyvä, että älylaitteen käytön täydellisen estämisen sijaan käyttöä on alle tunti päivittäin. Todennäköisesti 1-2 tunnin päivittäisellä ruutuajalla tuskin on haitallisia vaikutuksia lapsen henkiseen hyvinvointiin. Sen sijaan kun mennään yli viiden tunnin, on haitta selvä.

Pelkän ruutuajan määrittelyn sijaan lienee parasta tunnistaa, mikä juuri omalle lapselle on parasta. Älylaitteita kannattaa käyttää yhdessä ja kannustaa lapsia valitsemaan oppimista tukevia sovelluksia.

Ohessa vielä oman diginatiivilapseni mallisuoritus siitä, miltä lapsen maailma näyttää, kun peperilehden käyttöliittymä ei toimi.

Kyllä. Myös omat lapseni katselivat omia älylaitteitaan tätä kirjoittaessa.

Lisäksi kannattaa kiinnittää huomioita älylaitteiden sekä niiden käytön ilmasto- ja ympäristövaikutuksiin. Tästä aiheesta olen kirjoittanut tarkemmin tänne: Älypuhelimen käytön hiilijalanjälki


4 kommenttia artikkeliin ”Kuinka paljon lapselle voi antaa ruutuaikaa?”

  1. Maailman terveysjärjestö WHO ( toisella virallisella kielellään ranskaksi OMS ) katsoo, että jatkuva video-yms.pelien pelaaminen älylaitteiden avulla on pakkomielle ( addiction ), olkootpa se hetkellisesti kuinka vähäistä tahansa. Jokapäiväinen pelien pelaaminen johtaa eristymiseen.
    Varsinkin tämän päivän nuoret ja lapset eivät kykene sietämään tyhjyyttä, hiljaisuutta, yksinoloa.Siksi he ovat kiinni älylaitteissa.
    He ovat pienestä pitäen oppineet olemaan riippuvaisia laitteiden ” kumppanuudesta ”. Kun vanhemmilla on tyhjyyden ja hiljaisuuden kammo, ja kun he koettavat olla kaikessa mukana, niin lapsillekin välittyy samanlainen sietämätön olotila, jota helpotetaan älylaitteilla. Vai helpotetaanko oikeasti ?

  2. Tuosta älylaitteiden käytön ilmasto-ja ympäristövaikutuksista voidaan huomioida mm. energiankäyttöön liittyvät seikat. Näiden laitteiden jatkuva lataaminen ja käyttö on paljon energiaa syövää tilanteessa, jossa meidän pitäisi vähentää energian , esim. sähkön käyttöä.

  3. PS.
    Ensimmäisessä kommentissani käyttämäni sana pakkomielle tarkoittaa riippuvuussuhdetta.
    Toisaalta :
    Muualla kuin anglo-saksisen kulttuurin maissa tehtyjen tutkimusten mukaan lapsen jatkuva digitaalinen ym.esilletuominen julkisuudessa ( kuten esim.tässä blogissa ja yleensä sosiaalisessa mediassa ) ei ole hyväksi lapsen henkiselle kehittymiselle ja hyvinvoinnille. Se on huomattavasti kielteisempää kuin perunoiden syönti ( mikä perunoiden syönnissä on kielteistä ? ) lapsen juridisen aseman ja identiteetin suojelun kannalta katsoen , ja erityisesti hänen tulevaisuuttaan ajatellen.

  4. PS edelliseen :
    Kyse on lapsen oikeuksista kaikinpuolin hyvinvoivaan ja turvalliseen elämään. Vanhemmilla pitäisi olla tarpeeksi kykyä olla altistamatta lapsiaan digitaalisen median haittavaikutuksille, joita pieni lapsi ei itse kykene arvioimaan.

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!