Glasgow´n ilmastokokouksen onnistumiset ja epäonnistumiset

Glasgow´n ilmastokokous päättyi lauantai-iltana 13.11.2021 yli vuorokauden yliajalla.

Viimeisenä asiakohtana neuvoteltiin, miten fossiilisista polttoaineista ja kivihiilestä luopuminen kirjataan. Alunperin neuvoteltu ”phase out” -kirjaus eli käytöstä poistaminen muutettiin Intian vaatimuksesta muotoon ”phase down” eli asteittain vähentämiseksi.

Tämä on toki pettymys, mutta kyse on ehkä kuitenkin enemmän tarkennusharhasta – ihmisen taipumuksesta korostaa yhtä yksittäistä seikkaa isommassa kokonaisuudessa. Tuolla kirjauksella kokouksen viimeisinä minuutteina ja tunteina tuskin muutettiin yhdenkään maan poliitista suhtautumista kivihiileen tai ilmastopolitiikkaan.

Sen sijaan Glasgow’n ilmastokokouksessa ennätysmäärä maita sitoutui 1,5 asteen tavoitteeseen, ilmoitti luopuvansa hiilestä, vähentävänsä maakaasun käyttöä tai ehkäisevänsä metsäkatoa. Moni maa teki myös uusia lupauksia ilmastorahoituksesta. Lisäksi teknisissä yksityiskohdissa päästiin lopulta eteenpäin.

Mitä Glasgow’ssa siis saatiin aikaiseksi. Isossa kuvassa ainakin viisi asiaa:

1) 1,5 asteen tavoite pidettiin voimassa, ja ovi siihen pääsemiseksi on edelleen edes hiukan raollaan

2) Päästöjä päätettiin vähentää 45 % vuoteen 2030 mennessä vuoden 2010 tasoon verrattuna.

3) Luopuminen fossiilisista polttoaineista kirjattiin ensimmäistä kertaa kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden aikana päätösteksteihin.

4) Päästävähennyslupauksia eli maiden etenemistä kohti Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta tarkastellaan jatkossa vuosittain.

5) Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa korostui nyt enemmän myös luontokadon ja ilmastokriisin kytkeytyminen toisiinsa.

Toki nämä edistysaskeleet eivät ole riittäviä, ja hommiin olisi pitänyt ryhtyä jo vuosikymmeniä sitten. Myös luvattu rahoitus laahaa perässä, mikä ylläpitää kuilua eri maaryhmien välillä.

Lienee selvää, että tällä menossa suurin osa maailman nykyisistä päättäjistä ja suurimmista saastuttajista on tulevien päättäjien hampaissa ja kansainvälisessä oikeudessa vastaamassa siitä, miten saatoimme jättää välttämättömät toimet näin viime tippaan. Olemme lähes tyhjentäneet globaalin päästöbudjetin, vaikka meillä olisi ollut paljon tietoa, osaamista ja resursseja käytössämme.

Greta Thunberg tiivistikin kokouksen annin seuraavasti: ”Blah, blah blah”.

Ilahduttavaa on kuitenkin se, että enää ei edes kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa nähdä sellaista skenaariota, jossa ilmastotoimet eivät etenisi lainkaan eikä siirtymä hiilineutraaliiin yhteiskuntaan olisi vääjäämätöntä.

Yksityiskohdissa on kuitenkin paljon parannettavaa. Esimerkiksi Pariisin sääntökirjassa olevaan markkinamekanismiin jäi harmittavia aukkoja, joita ympäristöministeriökin tuo esille omassa tiedotteessaan:

”Pariisin sopimuksen sääntökirja täydentyi kansainvälisiä markkinamekanismeja koskevilla säännöillä. Säännöillä pyritään estämään samojen päästövähennysten käyttämistä kahden eri maan kansallisiin tavoitteisiin ja varmistamaan, että päästövähennyshankkeet ovat lisäisiä muihin toimiin nähden. Kompromissiratkaisu sallii kuitenkin vanhojen, Kioton pöytäkirjan aikaisten päästövähennysyksiköiden rajatun käytön Pariisin sopimuksen kaudella 2030 saakka. EU ja Suomi ajoivat vaihtoehtoa, jossa edellisen kauden yksiköitä ei olisi hyväksytty lainkaan Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseen.”

Kyse on kuitenkin ennen kaikkea toimeenpanosta. Nykyisellä toimeenpanolla olemme menossa edelleen kohti 2,7 asteen lämpenemistä, vaikka nykylupauksilla voisimme parhimmillaan päästä alle kahden asteen.

Mitä tämä tarkoittaa yrityksille?

Yritysten ja muiden organisaatioiden osalta tämä tarkoittaa ainakin seuraavaa, kuten kirjoitin Glasgowin avauspäivänä:

  • Yrityksen ilmastotoimenpiteiden on oltava jatkossa linjassa ilmastotieteen kanssa. Minimivaatimus on se, että yritys on sitoutunut Science Based Targets -aloitteeseen.
  • Vastuullinen yritys noudattaa saastuttaja maksaa -periaatetta ja hoitaa myös historialliset päästönsä. Käytännössä yritys vastaa siis siitä, että oman yritystoiminnan seurauksena ilmakehään aiheutetut päästöt tulevat siivotuksi sieltä pois esimerkiksi nieluja kasvattamalla.
  • Jotta tämä olisi mahdollista, olisi hyvä kirjata yhtiöjärjestykseen vastuullisuus ja sitoutuminen ilmastotieteen mukaisiin päästövähennyksiin.

Vuonna 2022 kansainväliset ilmastoneuvottelut jatkuvat Egyptissa. Sitä ennen eri maissa ja organisaatioissa on kuitenkin päästävä paljon eteenpäin.

Kannattaa lukea myös nämä:

6 kommenttia artikkeliin ”Glasgow´n ilmastokokouksen onnistumiset ja epäonnistumiset”

  1. Säälittävää räpistelyä Euroopassa. Kiina ja Intia yhdessä vastaavat n 3/4 osasta maailman hiilivoimakapasiteetista. Jos rätingistä vielä jätetään pois jenkit ja ryssät, niin eipä sitä muiden osalle jää kuin rääppeitä. Ja meidän muiden pitäisi ilmeisesti sitten vastata koko epärealistisen tavoitteen saavuttamisesta! Vai lupasivatko ensin mainitut maat oikeasti tehdä jotain päästöilleen – siis jotain muutakin kuin kauniita puheita vuosikymmenien taakse ulottuvista tavoitteista? Kun sitten vielä muistetaan, että ihmiskunnan osuus koko CO2 päästöistä on alle 10%, niin on kai siinä tekemistä! Mutta kivahan se on reissata kymmenin tuhansin tuon tuostakin pitämään kokousta jossain maailman kolkassa, tapaamaan tuttuja ja kokemaan moraalista ylemmyyttä.

    Vastaa
  2. Niinpä niin ! Bla-Bla-Bla taas yhden kerran lisää. Vakavasta tilanteesta välittämättä eri valtioiden johtajat kävivät jälleen kerran pöyhkeilemässä tähänastisilla ja tulevilla ( ? ) ” saavutuksillaan ”. Ja useat eniten ympäristökriiä ja siihen liittyvää ilmastonmuutosta aiheuttavien maiden johtavat poliitikot eivät olleet edustettuina paikan päällä. Lupaukset jäänevät taas kerran melko varmasti pelkiksi ylpeiksi lupauksiksi…jollei ilmastonmuutosta aiheuttavaan taloudellis-poliittiseen systeemiin kosketa mitenkään! Todella masentavaa todeta Pariisin ilmastokokouksessa tehtyjen päätösten pitämättömyys ja vastuullisessa asemassa olevien poliittisten päättäjien välinpitämätön raukkamaisuus.
    Eiköhän voitaisi käyttää kyseisten COP-kokousten järjestämiseen vaadittavat rahat kunkin maan ympäristö/ilmastotavoitteiden parantamiseen ja rahoittamiseen? Muutamat Afrikan maiden ympäristönsuojelijat ovat jo kauan sitten olleet sitä mieltä, että kansainvälisten COP- kokousten pitäminen ei tuota toivottua tulosta. Heidänkin mielestä niihin upotetut varat tulisivat hyödyllisemmin käytetyiksi suoraan eri maiden konkreettisiin ilmastotoimiin.

    Pariisin COP-kokouksen päätökset antoivat pientä toivoa lopettaa sen oksan poikkisahaaminen, jolla ihmiskunta itse istuu …! Nyt ainakin ranskalaiset ekologistit alkavat menettää toivoaan ja ovat erittäin pettyneitä Glasgowin COP-kokouksen tulokseen. Tulevia ensi huhtikuun presidentinvaaleja silmälläpitäen Ranskan presidentti kävi siellä ylpeilemässä jo toteutetuilla ja tulevaisuuden ilmastotoimillaan….joita ei ole käytännössä nähty eikä tulla todellisista aikeista päätellen koskaan näkemään ! Synkkääkin synkemmältä näyttää . Päinvastoin mennään kovaa kyytiä takapakkia COVID-19 pandemian opetuksista välittämättä …

    Vastaa
  3. Tässä blogissa luetellaan numeroin , enimmäkseen optimistiseen sävyyn, pelkkien lupausten asteelle jääneitä aikomuksia ja suunnitelmia , joilla ei ole todellista sitovuutta. Näin peittyy osittain kyseisen konferenssin ilmasto-ja yhteiskuntatieteellisesti laiha sato ottaen huomioon nykyisen kriisitilanteen, joka vaati kiireellisesti perustavanlaatuista päättäväistä konkreettista toimintaa.
    Ilmastotoimissa konkreettisten edistysaskelten määrä on toki tärkeää, mutta yhtä tärkeää on niiden laatu, ja se miten ja milloin ne toteutetaan. Ja tietysti ennenkaikkea se, toteutetaanko ne.

    Vastaa
  4. Suomen ympäristöministeriön mukaan Glasgowin COP-26 konferenssin aikaansaamassa sopimuksessa sovitaan ” kansainvälisistä markkinamekanismeista ” päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi ja ” markkinaehtoisten ” päästövähennysratkaisujen kehittämismahdollisuudesta. Kyse on näin ollen ” markkinoista ” ! Tämä kuulostaa tehottomaksi osoittautuneelta ns.kompensaatiosysteemiltä kaunistellussa ja muokatussa muodossa. Siis ajatuksena olisi , että ” saastuttaja maksaa ”. Tämä tarkoittaisi käsitykseni mukaan käytännössä sitä, että suurikin saastuttaja saa edelleenkin saastuttaa kunhan maksaa saastuttamisesta ” parannetuin säännöin ” ( ?) eli kompensoi jollain tavalla saastuttamisensa. En usko vieläkään kompensaatiosysteemin toimivuuteen tässä päästökysymyksessä, sillä käytäntö on jo osoittanut sen tehottomuuden. Enkä usko ollenkaan, että nykyisenlaisen ympäristö-ja ilmastokriisiä ja niihin liittyviä oheisongelmia aiheuttavan , erittäin häikäilemättömän ja nimenomaan ultraliberaalein markkinamekanismein toimivan talousjärjestelmän puitteissa päästäisiin Pariisin ilmastosopimuksen päästövähennystavoitteisiin .
    YK:n alaisuudessa järjestetty COP taisi mennä jälleen kerran pelkäksi markkinahumpuukiksi, jolla ei tulla saavuttamaan juuri muuta kuin haitallisten päästöjen jatkumista , jatkuvaa luontokatoa /ympäristötuhoja ja ilmaston sietämätöntä lämpenemistä rutkasti yli 1,5 asteen. Kysyä vain voi : miten käy planeettamme… ja meidän ihmisten tällaisen kapitalistisen markkinaruljanssin pyörteissä ? Näillä nykyisyyden ja tulevaisuuden näkymillä ei jaksa enää olla kovin optimistinen.

    Vastaa
  5. PS.
    Ihmettelen mitä tekemistä pelkistä markkinamekanismeista puhuvalla Elinkeinoelämän Keskusliitolla ( EK ) on tässä joukossa lueteltuja luonnonsuojelu/ ympäristöjärjestöjä , jotka tietävät mistä puhutaan, kun on kyse koko maapalloa koskevasta vakavasta ilmasto /ympäristökriisistä ?
    Vai lieneekö EK:sta kehittynyt Suomessa ympäristöministeriötä ohjaava ilmastoasiantuntija , ilmastotoimien määrän ja tarpeellisuuden suosittelija ja mittaaja ….ja ennenkaikkea käytännön toimeenpanon ensisijainen toteuttaja ? Sitä en ihmettele ollenkaan , että EK on tyytyväinen toistaiseksi toteutumattomaan COP-26 päätökseen !

    Vastaa
  6. Lopuksi em.kommenttiini viitaten:
    Nykyisen vallalla olevan yhteiskunnallis-taloudellisen järjestelmän oloissa kaikki on mytävänä ja ostettavissa, ilmastokin ! Ilmastosta on tehty kauppatavaraa globaaleilla markkinoilla. Ilmasto on laitettu tasapainoilemaan markkinoilla , kuumenemisen ja viilenemisen kilpailukentällä, jolla on nykymenolla hyvin harvoja voittajia ja enimmäkseen häviäjiä.
    Tämä kylmän ” kaikkivoimainen ” markkinajattelu on planeetan ja sillä elävien säilymisen kannalta haitallista. Bisnesajattelun ensisijaisuutta korostavien tahojen olisi aihetta tarkastella syvällisemmin sitä, että maapallo ja kaikki sillä elävä ei koostu pelkästään elottomasta kaupaksi olevasta materiaalisesta aineksesta , vaan ne ovat ennenkaikkea elävää ainesta, johon ympäristö/ilmastokriisi vaikuttaa tuhoavasti. Tuhoutuneella planeeetalla ei ole enää mitään myytäväksi käypää tai ostettavissa olevaa, eikä edes myyjiä tai ostajia.

    Vastaa

Jätä kommentti

Close Bitnami banner
Bitnami