Suomessa on arviolta 4600 asunnotonta, joista yli puolet on pääkaupunkiseudulla. Tilastojen valossa tilanne on viimeisten vuosikymmenten aikana parantunut Suomessa merkittävästi. Vielä vuonna 1987 Suomessa oli lähes 20 000 asunnotonta.
Minulla oli kunnia osallistua lauantaina 17.10. Asunnottomien yön paneelikeskusteluun upeiden asiantuntijoiden kanssa.
Paneelia juonsi Meeri Koutaniemen kanssa Mia Juselius Kriminaalihuollon tukisäätiöstä. Keskustelijoina olivat lisäkseni Elina Anttila – ylijohtaja, Kansallismuseo, Reijo Pipinen – hallituksen pj, kokemusasiantuntija, Vailla vakinaista asuntoa ry, Pia Lohikoski – kansanedustaja, Minna Mattila – viestintäpäällikkö, Takuusäätiö ja Siiri Winter – asumisneuvoja, Y-säätiö.
Olen itse ollut asunnoton, nähnyt miten köyhät isovanhempani ovat majoittaneet asunnottomia, kulkureita ja kerjäläisiä pienessä mökissään sekä tarjonnut itsekin asuntoni ystäville, jotka ovat olleet hetkellisesti asunnottomia.
Koronapandemian myötä huolena on, että asunnottomia tulee lisää eikä nykyiset asunnottomat pääse enää palveluiden piiriin.
Suomen hallituksen tavoitteena on puolittaa asunnottomuus vuoden 2023 loppuun mennessä. Haluaisin uskoa, että pystymme puuttumaan asunnottomuuteen nopeammin ja tehokkaammin, jos todella haluamme.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Seuraavassa kolme keinoa, jolla asunnottomuus saadaan painettua lähelle nollaa:
- Lisää tuettua vuokra-asumista asunnottomille.
- Toimeentulotuen ja asumistuen perille menon varmistaminen sekä siirtyminen perustuloon.
- Asumisneuvontaa ja -palveluita tarjoaville julkisille viranomiaisille sekä aiheen parissa toimiville järjestöille lisää resursseja.
Keinot ovat olemassa. Kaikki tämä tietysti maksaa. Asuminen ja oma osoite on kuitenkin yksi perusoikeus. Yhteiskunnan mitta on se, kuinka kohtelemme kaikkein heikko-osaisimpia.
Hyvää Asunnottomien yötä kaikille!
Asunnottomuus on rankka laji. Kun kuvittelee omakohtaisesti seuraavan yön jopa kadulle ilman yösijaa, voi ehkä vähän samaistua häneen joka niin yönsä viettää. Itse en koskaan ole ollut asunnoton. Heitä, joita se suoraan koskettaa, olen yrittänyt omalla tavallani jeesiä: auttaa asunnon etsimisessä ja huonekalujen lahjoittamisessa. Hienoa, että Suomessa pidetään ääntä heikompien puolesta ja ajetaan heidän asiaansa kirjoituksessakin esitetyillä tavoilla. Asunto ja koti -oma huonekin voi olla sellainen – on ihmisoikeus. Se saa tuntemaan suurta kiitollisuutta lämpimästä kodistani säiden kylmetessä, ja onnekkuudestakin tässä asiassa. Valtavasti tsemppiä kaikille asunnottomuuden kanssa eläville!