Suomalaisista eri arvioiden mukaan kolmasosa tai jopa puolet tekee vapaaehtoistyötä säännöllisesti. Keskimäärin vapaaehtoistyötä tehdään noin 18 tuntia kuukaudessa.
Viime vuosien aikana aktiivisuus on alkanut kasaantua. Ne, jotka toimivat aktiivisesti, ovat todella aktiivisia. Lisäksi vapaaehtoistyöltä odotetaan enemmän. Tehtävien pitää olla konkreettisia, mielekkäitä ja hyvin paketoituja, jotta niitä voi shoppailla omien mieltymysten mukaan.
Itse olen ehtinyt olla suomalaisen vapaaehtoistyön keskiössä nyt kuukauden verran. Aloitin lokakuun loppupuolella Kansalaisareenan toiminnanjohtajana ja vauhtia on riittänyt.
Vapaaehtoistyössä on käsillä isoja muutoksia. Sitoutuminen on löystynyt ja kilpailu ajasta kasvaa samalla kun hallitsemattomuus on lisääntynyt. Verkon merkitys on suuri sekä digitalisaatio ja tekoäly tulevat rytinällä. Sote-uudistus aiheuttaa epävarmuutta. Avustusjärjestelmä tiukkenee. Puhumattakaan ikärakenteen sekä elinkeino- ja palvelurakenteen muutoksista, globalisaatiosta, ympäristöuhkista, pakolaiskriiseistä, totuuden jälkeisen politiikan aiheuttamista epävarmuustekijöistä ja niin edelleen.
Oma tieni Kansalaisareenan toiminnanjohtajaksi on kulkenut monen mutkan kautta. Harvoilla elämä mitenkään suoraviivaista taitaa ollakaan. Tämä kannattaisi pitää mielessä, kun puhutaan nopeasta valmistumisesta, kilpailukyvystä ja ylipäätään siitä, että ihmiset pitäisi saada nopeasti työelämään parantamaan huoltovarmuutta.
Ensimmäinen muistikuvani vapaaehtoistyön tekemisestä on, kun yläkouluikäisenä jaoin isäni puoliksi pakottamana Vailla vakinaista asuntoa ry:n Asukki-lehtiä naapurustoon. Olimme olleet aiemmin asunnottomina ja asuneet Helsingin vieraskodin asuntolassa Pursimiehenkatu 10:ssä, joka tarjosi asumispalveluita päihdeongelmaisille ja asunnottomille. Hyvinvointiyhteiskunta oli napannut meidät kiinni silloin kun apua kaikkein eniten tarvitsimme. Nyt maksoimme takaisin tätä apua tekemällä vapaaehtoistyötä.
Ammattikoulun jälkeen päädyin tietoliikennealalle töihin ja sain kaupungin vuokra-asunnon. Jostain syystä päädyin talotoimikunnan vuosikokoukseen ja sen myötä talotoimikuntaan jäseneksi. Tätä kautta sain taas kutsun kaupungin paikallisagendaohjelman valmisteluun, jossa mietittiin niin asukasosallistumista kuin kestävän kehityksen eri ulottuvuuksia.
Kestävän kehityksen agenda 21 -prosessissa vietetyn vapaaehtoistyön kautta päädyin ympäristöjärjestöihin. Ensin Dodon ympäristöfilosofian lukupiiriin, sitten Maan ystäviin. Vapaaehtoistyö oli keskeinen kimmoke sille, että halusin jatkaa opintoja ja hakeuduin yliopistoon – siitä huolimatta, että en koskaan ole käynyt lukiota tai kirjoittanut ylioppilaaksi. Opintojen myötä päädyin myös ainejärjestöön. Opintojen loppusuoralla olin puoli vuotta vapaaehtoistyössä Perussa paikallisessa kansalaisjärjestössä.
Latinalaisen Amerikan kokemusten jälkeen jatkoin vielä tietoliikennealan töissä samalla kun toimin erilaisissa vapaaehtois- ja luottamustehtävissä Maan ystävissä ja Suomen luonnonsuojeluliitossa. Lopulta kävi niin kuin usein käy. Harrastuksesta tuli ammatti. Vaihdoin hyväpalkkaisen ja vakituisen työn tietoliikennealalla Suomen luonnonsuojeluliiton määräaikaiseen ja huonosti palkattuun projektihommaan. Palkkani tippui noin kolmasosaan aiemmasta. Tätä kautta päädyin kuitenkin lopulta niin Luonto-Liiton kuin Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajaksi ennen siirtymistäni Kansalaisareenaan.
Koskaan ei tiedä, mikä lopulta johtaa mihinkin. Mitä olisikaan tapahtunut, jos isäni ei olisi tarjonnut mallia ja ollut itse aktiivinen vapaaehtoistyöntekijä tai mitä jos kutsua siihen yhteen talotoimikunnan kokoukseen ei olisikaan tullut? Tai entä jos en olisi koskaan uskaltanut kuunnella sydäntäni ja tehdä hyppyä tuntemattomaan eli siirtyä työskentelemään epävarmoihin ja vaativiin oloihin kansalaisjärjestöpuolelle. Tuskin silloin ainakaan saisin nyt olla luomassa yhdessä muiden kanssa vapaaehtoistoiminnan edellytyksiä lukemattomille muille, jotka haluavat seurata omaa sydäntään.
Vaikka vastoinkäymiset hyökyisivät päälle, elämässä kannattaa usein pyrkiä tekemään sitä, minkä kokee kaikkein mielekkäimmäksi ja merkityksellisimmäksi. Kannattaa tehdä asioita yhdessä muiden ihmisten kanssa, jotka kannustavat ja vetävät ylöspäin. Muistakaamme siis kiittää kanssavapaaehtoisia.
Vapaaehtoistyö on vaikuttavaa. Se luo toivoa. Toivossa on selviytymisen mahdollisuus.
Leo Stranius
Kansalaisareenan toiminnanjohtaja
***
P.S. Nähdään lauantaina 2.12. Vapaaehtoistoiminnan messuilla Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä.
Oheinen kirjoitus on julkaistu alunperin Kansalaisareenan verkkolehdessä Verkkoareenassa 22.11.2017.
Leo hyvä,
tämä tarinasi sattuu kuin naulankantaan . Aioin nimittäin antaa sinulle juuri tätä aihetta koskevan uuden lukuvinkin. En oikein löytänyt sille sopivaa rakoa, mutta nyt kaiversit tässä esiin kolon ihan sopivasti.
Otapa ( uf , tällä kertaa numeroimattomien ) kiireittesi keskellä luettavaksi hyväntekeväisyys-ja vapaaehtoisuusjärjestöjen nykytilannetta erinomaisesti valaiseva ja realistinen kertomus :
KU verkkolehti 26.11.2017 , Maippi Tapanainen, ” Maailmanparantaja Frank Johansson uskoo kutsumukseen “.
Frank Johansson on Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja. Hänellä on pitkä kokemus vapaaehtois/ hyväntekeväisyysjärjestöjen työstä. Hän selittää hyvin niiden nykytilanteen.
Kokemukseensa perustuen Johansson toteaa viisaasti : ” Hyväntekeväisyyden sijaan tarvitaan kansainvälistä sosiaaliturvaa”.
Vaikka annankin lahjoituksia hyväntekeväisyysjärjestöille, niin olen aina ollut sitä mieltä, että hyväntekeväisyydellä ei tätä hurjaa maailmanmenoa muuteta ! Siihen tarvitaan jämerämpiä toimia ja poliittista tahtoa.
Leo, yritä sinäkin jatkaa etenemistä sydämelläsi ( eikä vatsallasi , siis vatsallasi kahdessa merkityksesssä ) !
Keskustalaisen ( ? ) Juha Sipilän johtamalla hallituksella näkyy olevan pyrkimys tehdä kansalaisjärjestöistä pelkkiä palveluntuottajia leikkaamalla tai kokonaan poistamalla näiden saamat tuet ( esimerkiksi kehitysyhteistyöhön myönnettyjä tukia on supistettu roimasti.) Tämä heikentää näiden järjestöjen toimintaedellytyksiä, ja varsinkin niistä pienimpien toimintamahdollisuuksia..
Kansalaisjärjestöjä työnnetään yhä syvemmälle bisneksen pyörteisiin.
Mitä mieltä olet tästä suuntauksesta ?
Vastaus on tässä: sanot blogissasi :: ” Tehtävien pitää olla konkreettisia, mielekkäitä ja hyvin paketoituja, jotta niitä voi shoppailla omien mieltymysten mukaan “.
Tämähän kuulostaakin ihan siltä, että kansalaisjärjestöjen nykyinen tarkoitus on tuottaa sellaisia palveluja, joista itsekukin voi valita sen mieluisimman, siis “shoppailla”, ihan niinkuin ostoskeskuksessa. Tuo englanninkielestä väännetty sana ” shoppailla” juontuu sanasta shopping, jolla tarkoitetaan ostoksilla käymistä. Se liittyy selvästi bisnekseen. Onko vapaaehtoistyö muuttunut bisnekseksi ?
Huomaatko näin puhuessasi , että tällainen asennoitumisesi tuntuu hyvin alentavalta kansalaisjärjestöjä ja vapaaehtoistyötä kohtaan ?
Kehoitat ihmisiä tulemaan mukaan vapaaehtoistyöhön perustellen sen mielekkyyttä. Oletko itse nykyään palkkiotta työtä tekevä Kansalaisareenan vapaaehtoistyöntekijä ? Et taida olla.
Voi herran jestas! Alan jo epäillä sinun päämääriäsi. Hyvä sinun Leo on puhua onnellisuudesta julkisuudessa autuaalla naamalla, kun sinulla on työ, josta maksetaan palkkaa…! Ja kotona kaikki asiat ovat suurin piirtein kunnossa.
Sellainen oikea työ puuttuu hyvin monelta suomalaiselta, vaikka heillä on koulutusta ja vaikka he haluaisivat tehdä palkkatyötä, eikä olla” hyväntekeväisyyden avustettavina leipäjonoissa tai palkattoman vapaaehtoistyön tekijöinä.. Monet tekevät vapaaehtoistyötä voidakseen toteuttaa edes jotenkin ihmisarvoista olemassaoloaan ja pysyäkseen kiinni elämässä. Yleensä ne, joilla on vähiten, antavat muille eniten, eikä vain materiaalisesti, vaan myöskin henkisesti..
Ja sitäpaitsi voin kysyä ihan syyllä: onko sinulle annettu työtehtävä vapaaehtoistyön edistäjänä edes tarpeellinen ? Eikö hyvinvoivassa valtiossa vapaaehtoistyö / hyväntekeväisyys tulisi olla sattumanvaraista ja saattaa tarpeettomaksi koska siinä kaikkia yhteiskunnan asioita hoidetaan vastuullisesti ja hmisistä huolehditaan heidän ihmisarvolleen kuuluvalla tavalla ? Hyväntekeväisyys-ja vapaaehtoistyöjärjestöille ei pitäisi antaa sellaista asemaa,joka niille ei kuulu hyvin toimivassa yhteiskunnassa. Valtion asioista ja ihmisten hyvinvoinnista ei ole vastuussa vapaaehtoista työtä tekevät, vaan itse valtio ja sen elimet. Valtion ei tulisi siirtää vastuutaan kansalaisjärjestöjen niskoille. Jossain on menty pieleen, kun vapaaehtoistyölle annetaan näin korkea asema ja tehtävä valtiossa, ja kun samanaikaisesti valtio itse selvâsti laistaa sille kuuluvien tehtäviensä suorittamista.
Hyväntekeväisyysja vapaaehtoisuus ei ole sinänsä tuomittavaa, mutta se miten siihen suhtaudutaan Suomessa nyt, on hyvin kyseenalaista. Vapaaehtoistyön teettämisellä ei syötetä ihmisiä. Sille perustuvalla toiminnalla ei rakennetta tasa-arvoista yhteiskuntaa, vaikka jotkut naivit poliitikot näin üskottelevat hyväuskoisille ihmisille. Vapaaehtoinen työ ei voi olla hyvinvoivan yhteiskunnan perustana, Eikä sen lisääntyminen ole onnellisuuden ja hyvinvoinnin merkki.
Suomessa jo mietitään, kannattaako esimerkiksi kehitysyhteistyötä jatkaa entiseen tapaan, koska se ei ole vastannut tarkoitustaan.
Suurin osa hyväntekeväisyys/vapaaehtoistyön lisäämistä kannattavista poliitikoista ( joihin kuulut ) kannattaa samalla Suomessa nykyisin vallitsevaa ultraliberaalista suuntausta ja sitä toteuttavaa väestölle haitallista politiikkaaa ihan tieten tahtoen. Tällä politiikalla kasvatetaan tuloeroja, lisätään eriarvoisuutta ja, köyhyyttä ja työttömyyttä. Sillä ei kasvatata kaikkien yhtäläistä onnellisuutta ja hyvinvointia.
Suomessa teetetään nykyään paljon ilmaista työtä monien harhauttavien nimikkeiden alla. On ” nollatuntisopimuksia” ja ” palkatonta työharjoittelua” ja työttömien syyttelyä ja kyykyttämistä jos millä ihmisarvoa alentavilla kikkakonsteilla. Tällä menolla ollaan palaamassa orjatyön aikaan. Tätä on paljolti “vapaaehtoistyönä” teetätetty ilmainen työkin. Sitä on tehtävä, koska sen tekemiseen normaalisti määrätyt tahot eivät ota niille normaalisti kuuluvaa vastuuta, vaan heittävät sen veroja maksavien ” vapaaehtoisten ” niskoille. Kuinka monta työtöntä voitaisiin palkata vaikkapa noihin avustustehtäviin, auttamaan esimerkiksi oikeudessa rikoksen uhriksi joutuneita ?
Presidentti Sauli Niinistö arvioi uudenvuodenpuheessaan, että …Suomen suunta on onnistunut ja sillä tiellä on hyvä jatkaa…
Millaisestahan onnistumisesta ja hyvästä suunnasta Niinistö puhuu, kun jo hänen itsensä ( kok.) tukeman hallituksen ja sitä myötäilevien kansanedustajien ( ketkä ? ) rakentama työttömiä riekaloittamaan tarkoitettu “aktiivimalli” onkin muuttunut pommiksi, joka on räjähtänyt heidän itsensä syliin ? Aktiivisia nuoria ihmisiäkin on paljon mukana tämän Niinistön kumppaneiden suunnitteleman ” aktiivimallin ” kumoamista vaativassa kansalaisliikkeessä.
Vapaaehtoistyön tekijä, oletko jo allekirjoittanut kansalaisaloitteen ( jo yli 90 000 allekirjoittanutta ) ” aktiivimallin ” kumoamiseksi ? On aika katsoa totuutta silmiin.
Vapaaehtoistyön kasvava pakko nk. ” hyvinvointivaltiossa” …
siis siitä on tullut pakon vaatimaa työtä, kun yhteiskunnallisista asioista valtuussa olevat tahot eivät enää suoriudu tehtävistään kunnolla…
johtuu enimmäkseen siitä, että tällä hetkellä vallassa olevat päättäjät eivät ole todella huolissaan väestöä koettelevista todellisista ongelmista ja eriarvoisuuden kasvusta. Ei riitä, että juhla-ja vaalikampanjapuheissa puhutaan kauniisti eriarvoisuuden ja syrjäytyneisyyden poistamisesta, kun puheista ei ole edes yritetty mennä tekoihin !
Päättäjien tulisi itsensä ottaa sille kuuluva yhteiskuntavastuu, jonka se heittää vapaaehtoisten niskoille!
Vapaaehtoistoiminnan ja vapaaaehtoistoimijoiden tulisi ensisijaisesti vaatia vapaaehtoistyöhön pakottavan suunnan muuttamista. Yhteiskuntapolitiikan suunnan kääntäminen onkin nykytilanteessa välttämätöntä, jotta kaikilla olisi hyvä olla ja elää Suomessa vuonna 2018 ja siitä eteenpäin.
Lopetan tämän kommentoinnin nyt kokonaan tähän. Kuuromykkien kanssa on hankala keskustella, kun en osaa heille sopivaa ja heitä myötäilevää elekieltä…
Ensin kuitenkin totean, että tämä Tasavallan presidentin allekirjoituksellaan vahvistama ja sen kiistanalaisen työttömiä eriarvoistavan ” aktiivimallin ” sisältävä laki astuu nyt voimaan istuvan presidentin kannatuksella. Hän olisi voinut sen jättää allekirjoittamattakin…varsinkin ajetellessaan nuorten työttömien toimeentuloa. ..kun kerran nuorten aseman parantamisesta kauniisti loruilee…!
Tässä työttömiä kepittävässä ” aktiivimallissa ” työttömän ihmisen sosiaaliturva kytketään elimellisesti kiinni juuri ILMAISTYÖN tekemiseen. Kas näin, hokkuspokkus, Suomeen on syntymässä halpatyömarkkinat, joilla kansalliset ja ulkomaalaiset yritykset kahmivat voitot , työntekijän taskurahan ( = toimeentulotuelle siirtymisen ) maksaa valtio .., .ja lopusta huolehtikoot vapaaehtoistyöjärjestöt !
Niissä kun riittää innokkaita ilmaistyötä tekeviä vapaaehtoisia ! Näin yhdistyvät tavallaan ” huvi ja hyöty”… Ja tällä meiningillä sitten aiotaan Suomea viedä eteenpäin…! Minusta tämä touhu näyttää ennemminkin kelaamiselta kauas kauas taaksepäin aikaan, jolloin orjatyö oli jokapäiväistä , ja jolloin hyväntekeväisyys ja vapaaehtoistyö oli välttämätöntä köyhäinhoitoa yhteiskunnallisen vastuunkantamisen puuttuessa. Siinä tilanteessa Suomessa ollaan nyt v.2018 uudelleen. Mistä johtuen ja kenen ansiosta ?
Tästä yleisestä “pahoinvoinnista” huolimatta: mahdollisimman onnekasta Uutta Vuotta 2018 kaikille ! Toivoa on tosiaankin pikkuisen olemassa, kun tarpeeksi lukuisa joukko yhteen suuntaan vetäviä ihmisiä tarttuu tositeolla toimiin.
Leo, miksi sensuroit asiallista ja hyvin ajankohtaisesta aiheesta puhuvaa kommenttiani ? Mikä siinä sinua niin kiikastaa ? Eikö asioista saisi puhua niiden oikeilla nimillä ?
Kysymyksessä on myös niin innokkaasti kannattamasi ns.” suora demokratia ” ! ” Aktiivimallin ” kaatamista kannustaa nyt jo yli 117 000 vastuullista kansalaista.
En sivua blogisi aihetta , enkä ole erehtynyt vapaaehtoistyön ja tämän työttömiä kurittavan ja voimakkaan vastustuksen saaneen ” aktiivimallin” suhteesta toisiinsa , vaikka en tiennytkään aikaisemmin, että ministerit ovat todellakin puhuneet vapaahehtoisuus-ja talkootyön säilyttämisestä osana aktiivimallin kriteereistä. Pyrkimys on siis selvästI ideologinen, hyvin pientä väestönosaa palveleva : ilmaistyön ( orjatyön ) edistäminen Suomessa. Yhteiskunnallisesti valveutunut henkilö huomaa tämän heti.
Vapaaehtoistyön mukaanottamisesta tähän malliin on puhunut mm. yksi eduskunnan varapuhemies ( kok.) ja talkootyöstä mm.eräs ministeri ( kesk ).
( kts. KU verkkolehti 9.1.2018 ).
Työ-ja tasa-arvovaliokunta ( !! ) oli esittänyt ajatuksen vapaaehtoistyön ja talkootyön hyväksymisestä aktiivisuudeksi tässä ” aktiivimallissa”. Sosiaali-ja terveysministeriö oli kuitenkin tyrmännyt tämän ajatuksen .
Oletkohan Leo siirtynyt nyt polkemaan väärällä kaistalla ? Eläinten- ja ympäristönsuojelu on huomattavasti mielekkäämpää , kuin vapaaehtoistyön kannustaminen
Kiitos kommenteista E.Stranius-Herrewyn! Pahoittelut viiveestä niiden hyväksymisen suhteen. En ole hetkeen huomannut katsoa näitä blogiin tulevia mahdollisia kommentteja. Ymmärrän hyvin kritiikkisi. Oikein hyvää alkanutta vuotta 2018!
Kiitos vastauksestasi, vaikka se onkin täysin poliitikolle ominaista kuivaa ” puukieltä” ( langue de bois), joka on tyhjää täynnä.En enää tämän jälkeen häiritse. Kannattaisi katsoa blogisi johdosta mahdollisesti tulevia kommentteja, sillä pidät vielä blogiasi. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tai eivät halua kommentoida Facebookissa, Twitterissä tms.Huomautan , että olet myöhässä blogisi esittelynkin suhteen. Voisit korjata sen. Vai oletko edelleenkin Luonto-Liiton toiminnanjohtaja ?
Vielä kerran tuosta “aktiivimallista” ja puheestasi sen suhteesta vapaaehtoistyöhön. :
Ihan oikeaan päämäärään pyrkien “aktiivimallin” vastuuministeriö Sosiaali-ja Terveysministeriö pyrkii ilmoituksensa mukaan saamaan työttömät ihmiset PALKKAtyöhön, jolla voi elää.Eri asia on sitten , voidaanko tällä mallilla edistää lainkaan työllistymistä.
Näin ollen vapaaehtois-tai talkootyö ei vastaa tätä ministeriön tärkoitusta, koska sillä ei saada työtä sitä tarvitseville, eikä sillä edistetä kunnollista työllistymistä ja säällisen toimeentulon hankkimista. Tällöin ilmaistyön sisällyttäminen työnhakuprosessiin ei voi olla työnhakijan aktiivisuuden kriteerinä, vaikka se onkin tietynlaista hyvää aktiivisuutta. Vapaaehtoistyöllä on omanlainen merkityksensä.
Työllistämisen tarkoitushan on järjestää sitä vailla oleville työtä, josta maksetaan korvaus, jotta nämäkin ihmiset tulisivat toimeen ilman yhteiskunnan avustusta …ja sitä vapaaehtoisten apua. On siis naivia kuvitella, että työttömien aktiivisuutta työn etsinnässä ja työllistymisessä edistettäisiin vapaaehtoisella ilmaistyöllä. Sitä kautta hyvin harvat löytävät pysyvän tai edes lyhytkestoisen työn.
Tällä ” aktiivimallilla ” mm.Kokoomuksen kansanedustaja J. Vartiainen haluaa ” kurinpalautusta ” työttömille ! Työttömiä syyllistetään heitä vähätellen , ikäänkuin kaikki työttömänä olevat IHMISET olisivat sosiaalihuollosta aiheetta nauttivia pummeja. Kansalaisaloitteen tekijä on jopa joutunut hallituspuolueiden hyökkäyksen kohteeksi. Tällainen kohtelu ei ole demokraattisessa oikeusvaltiossa sopivaa. Suomi siirtyy näköjään vähitellen ” Turkin tielle ” … Syy ja vastuu työttömyydestä siirretään työttömille, vaikka sen sijaan hallituksen pitäisi puuttua työttömyyden perussyihin ja pyrkiä niiden vähentämiseen ja poistamiseen. Laiskan ( hallituksen ) on kuitenkin helpompi siirtää vastuun kantaminen työtä vailla olevien niskoille, kuin ryhtyä tositoimiin työttömyyden vähentämiseksi.
Kuka tahansa työssä käyvä voi joutua nykyään työttömäksi. Senkin takia tuon “aktiivimallin”, sellaisenaan kuin se on säädetty ja voimaan asetettu , kumoamiseksi on kaikkien velvollisuudentuntoisten ihmisten annettava kannatuksensa tälle kansalaisaloitteelle, jotta muutos saataisiin aikaan eduskunnassa.
Kiitos palautteesta! Hyvä kun huomasit tuon blogini esittelytekstin. Korjasin.