Syyskuun iloksi julkaistiin Anniina Ljokkoin kirja Vegaanimuksut (Into Kustannus). Kyseessä on ensimmäinen kotimainen tietokirja vegaanilasten arjesta.
Kirjaa varten on haastateltu useita ammattilaisia ja vegaaniperheitä. Myös minua haastateltiin koskien vegaaniruuan yhteiskunnallista puolta.
Yksi tärkeimmistä merkkipaaluista vegaaniruuan suhteen on ollut vuonna 2016 julkaistut viralliset ravitsemussuositukset.
Ravitsemussuosituksissa lähdetään nyt siitä, että huolellisesti koottu vegaaniruokavalio sopii myös raskaana oleville, imettäville, lapsille ja nuorille. Näin vegaanivanhempien ei enää tarvitse puolustella valintaansa neuvolassa ja päiväkodissa.
Kirjan mukaan aikaisemmin tutkimuksissa on jo todettu, että kasvissyöjien terveydentila on parempi kuin koko väestöllä ja he elävät myös pidempään. Kasvissyöjillä on paremmat veren rasva-arvot, alhaisempi verenpaine sekä vähemmän lihavuutta, sydän- ja verisuonisairauksia sekä tyypin 2 diabetesta.
Kirjassa käydäänkin perusteellisesti läpi vegaanilasten ravitsemusta aina imettämisestä ja sormiruokailusta teini-ikäisten haasteisiin. Mukana on esimerkkejä vegaanin joulupöydästä ja vinkkejä vegaanisiin lastenjuhliin.
Erityisen kiinnostavaa antia on myös pohdinnat muista lapsiperheiden arkisista valinnoista koskien lastenkirjoja, leluja ja vaatteita. Nyt kun vegaaniruuasta on tullut uusi normaali, kohdistuu paine myös erilaisiin kulttuurillisiin tekijöihin. Miten vegaanit huomioidaan esimerkiksi leluissa tai satukirjoissa? Lelut kun usein uusintavat eläinten hyväksikäyttöä tai satukirjoissa kuvataan epävegaanisesti eläinten syömistä, kalastusta tai metsästystä.
Oma haastatteluni kirjassa keskittyykin vegaaniruuan yhteiskunnalliseen puoleen. Vegaaniliiton kyselyn mukaan 218 suomalaista kuntaa tarjoaa vegaaniruokaa päiväkodeissa ja 232 kuntaa peruskouluissa.
Esimerkiksi Suomen kymmenestä suurimmasta kunnasta vegaaniruokaa saa päiväkodeissa Espoosta, Tampereelta, Turusta, Jyväskylästä, Lahdesta, Kuopiosta ja Kouvolasta. Vain Helsinki, Vantaa ja Oulu ovat tässä joukossa niitä paikkoja, joissa vegaaniruokaa ei ole saatavilla,
Helsingissä vegaaniruuasta on väännetty vuosia. Tein itse elokuussa 2014 aloitteen vegaaniruuan tarjoamisesta kaupungin päiväkodeissa. Pitkän poliittisen prosessin jälkeen vegaaniruokaa päätettiin tarjota kokeiluluonteisesti 20 kaupungin päiväkodissa. Kokoilu on jatkunut nyt pian vuoden ja seuraavaksi on tarkoitus arvioida mahdollista jatkoa.
Parasta antia on kuitenkin lasten omat perustelut siitä, miksi kannattaa olla vegaani:
– ”Siksi, että on allergia. Jos olisi sademetsää, niin sitten ei olisi sadetta. Jos olisi muna, voisi olla kana.” –lapsi 2v
– ”Eläimiä ei saa syödä, on tyhmää syödä niitä. Vegaaniset makkarat on sellaisia hyviä, vaikka soijanakkeja. Pitää syödä myös makaroonia.” –lapsi 4v
– ”Siksi, että ei tapa muita eläimiä. Ei varsinkaan saa tuhota sademetsää. Jos tuhoaisia sademetsää, niin sitten olisi tosi paha tilanne.” –lapsi 5v
Samoin lapset vastaavat kirjassa yhtä hulvattomasti kysymykseen: mikä vegaanina olossa on tyhmää:
– ”Banaani.” – lapsi 2v
– ”Vitamiini” –lapsi 2v
– ”En minä tiedä. Ei kannata röyhtäillä, koska kaikki nauraa.” –lapsi 5v
– ”Joissain ruokapaikoissa ei saa kasvisruokaa, ja koulussa mun ruoka on eri paikassa kuin muiden –lapsi 10v
Anniina Ljokkoi on kirjoittanut todella inspiroivan ja helposti luettavan tietokirjan vegaanilapsten arjesta. Into Kustannus on taittanut paketin sopivan kompaktiin, lähes taskukokoiseen kokoon. Parisataa sivuinen kirja on mukaansatempaava ja helppolukuinen tuhti paketti tärkeää asiaa.
Viisi tähteä ja vahva suositus!
Onhan siitä pitkäjännitteisestä veganismin periaatteiden ja paremmuuden selittämisestä ollut jotain hyötyä.
Nyt sitten tuli kerta kaikkiaan loppu lihan syömiselleni, kun näin ja kuulin karjakasvattajanaapurini vasikoiden lähdön teurastamolle ! Vasikat yrittivät vastustaa ja paeta , etteivät joutuisi eläinkuljetusrekan kyytiin. Niiden ahdingosta ja hätähuudoista ei välitetty, vaan ne saivat keppiä ja koiran kintuilleen! Pihallani olleet kaksi paimenkoiraanikin ( border collie ) ihmettelivät kuuntelivat tapahtumaa säikähtyneinä. Ne ikâänkuin etsivät ”suojaa” viereltäni. Ne tuntuivat käsittivän vasikoiden hädän ja sen mistä oli kysymys. Nekin katselevat mieluummin vasikoiden kirmastelua niityillä, kuin niiden kuollutta lihaa ruokakupissaan, vaikkakaan niistä ei ole voinut tulla vegaaneja, koska ne ovat kuulemma alkuaankin lihansyöjiä ( carnivore). Vao ovatko ?
Alkuelämänsä puolivapaana vuoristolaitumilla viettäneiden ja sieltä yhtäkkiä riistettyjen ja selvästi stressaantuneiden eläinten hätä ja mölinä oli tosi raastavaa nähdä ja kuulla. Taisi jo liian aikainen emästä erottamisen stressi kehittää vasikoiden elimistössä monenlaisia myrkkyjä, ja stressi vain voimistuu kuljetuksen aikana ja tietenkin teurastamolla.Varsinkin jos eläimiä kohdellaan mielivaltaisesti. Leineekö niiden liha edes syömäkelpoista ?
Tämä siis eläinsuojelun näkökannalta katsoen. Sekin voi olla vegaaniksi ryhtymisessä suuntaa antava seikka.
Hyvä, että jo lapsesta lähtien opetellaan kasvissyöjäksi. Näin annetaan lapsillekin vaihtoehdon mahdollisuus. Sen ei pitäisi olla yksinomaan vanhempien sanelemaa, vaan esimerkin avulla käytännössä innoittamaa.Eikä tämä ”varhaiskasvatus” estä vanhemmankin ihmisen vegaanisuushaaveita!
Kuitenkin kokemukseni perusteella vanhentuvalle imiselle puhtaasti vegaaniksi ryhtyminen on melkoinen haaste. Elimistö on reagoinut voimakkaasti ravintomuutoksiin ja -tapoihin, vaikka en ole lapsuudessani ja muulloinkaan syönyt paljon lihaa. Olen kuitenkin jo useita vuosia vähitellen lopetellut lihan syöntiä. Ongelmana oli aluksi ruoansulatushäiriöt ja verenkuvan muuttuminen. Nyt olen perhelääkärini avustuksella löytänyt oikeanlaisen ”rytmin” ja säännöllisesti tehtyjen verikokeiden perusteella rautapitoisuus on normaali ,hemoglobiini on hyvä ja B12 vitamiinikin on noussut pari kertaa kuukaudessa otettulla ampullilla.Muutkin veriarvot ovat ikäiselläni erittäin hyvät. Olen jotenkin ”keventynyt” ja energinen, ja kaikenlaisen tekemisen into on vain kasvanut entisestään, vaikka vanheneminen tuokin mukanaan ”mekaanisia ” ongelmia.Ei ole tarvinnut lääkepillereille lokerikkoja, koska niitä lääkkeitä on niin vähän, että helposti muistaa minkä on ottanut ! Lääkärini mukaan lääkitykseni on ikäiselläni harvaisen pieni ( 1,5 pilleriä päivässä ). Tietysti tähän ovat vaikuttaneet myöskin terveelliset elämäntavat, eikä vain lihan vähäinen syönti.
En ole ainakaan vielä kokonaan vegaani. Syön kananmunia ( vapaana kasvavien kanojen luomu-sellaisia ) ja kalaa sekä käytän maitotuotteita ( maito, jugurtti, juusto jne.). Ruokavalioni on nykyään silti enimmäkseen kasvispitoinen.
Rohkeutta vain niille, jotka yrittävät muuttaa ravintotottumuksiaan vegaaniseen suuntaan!