HKL johtokunta: Raide-Jokeri etenee

Kaupunginvaltuusto nimesi minut HKL Liikenneliikelaitoksen johtokuntaan 7.6.2017.

Ensimmäinen johtokunnan kokous pidettiin uudella kokoonpanolla heti tiistaina 13.6. klo 16.30. Johtokunnan puheenjohtajana toimii Laura Rissanen (kok). Johtokunnan kokoonpano täällä.

Ensimmäisessä kokouksessa päätimme mm. syksyn kokousaikataulusta, hankinta- ja investointivaltuuksien delegoinnista, liityntäpysäköintiterminaalien ylläpitovastuun siirtämisestä HKL:lle, raitiotien rakennuttamisesta Mechelininkadulla ja Jätkäsaaressa sekä saimme Raide-Jokerin tilannekatsauksen. Lisäksi teimme hankintapäätöksiä, joilla varauduimme puhtaanapitoon ja talveen sekä töhryjen poistamiseen.

Kokouksen esityslista löytyy täältä ja päätöstiedote täältä.

Kiinnostavinta antia oli tilannekatsaus Raide-Jokeriin. Meille vakuutettiin, että nyt toteutettavalla Allianssimallilla viivästykset ja kustannusten ylitykset eivät ole mahdollisia.

Raide-Jokerin varsinainen hankintapäätös on tulossa kesäkuun johtokunnan kokoukseen (29.6.) ja urakointipäätös tehdään syksyllä. Varikoista tehdään vielä erikseen esitys johtokunnassa ja tämä päätös tulee aikanaan myös kaupunginvaltuustoon.

Alla kokouksen päätökset vielä hiukan avattuna. Annan mielelläni lisätietoja!

***

Liikenneliikelaitoksen johtokunta

01 / 13.06.2017

1-2. Kokouksen alkutoimet

3. Liikenneliikelaitoksen johtokunnan kokoonpano

Todettiin kokoonpano.

4. Liikennelaitoksen johtokunnan kokousajat vuonna 2017

Kokoonnutaan noin kerran kuukaudessa: 17.8., 14.9., 12.10., 9.11. ja 7.12.2017

5. Liikenneliikelaitoksen toimitusjohtajan sijaisten määrääminen

Ville Lehmuskosken sijaisina toimivat seuraavassa sisääntulojärjestyksessä:

– Yhteiset palvelut -yksikön hallintojohtaja Yrjö Judström
– Infra ja kalusto -yksikön johtaja Artturi Lähdetie
– Liikennöintiyksikön johtaja Arttu Kuukankorpi
– Toiminnanohjausyksikön johtaja Karoliina Rajakallio
– Kunnossapitoyksikön johtaja Toni Jurva
– Yhteiset palvelut -yksikön hallintopäällikkö Rain Mutka

6. Liikenneliikelaitoksen investointeja ja muita pitkävaikutteisia menoja koskevan toimivallan siirtäminen

– Toimitusjohtajalle annettiin valtuudet miljoonan euron investointeihin ja yksiköiden vetäjille 300 000 euron investointeihin.

7. Liikenneliikelaitoksen tarveselvitykseen perustuvan hankesuunnitelman hyväksymistä koskevan toimivallan siirtäminen

– Tässä sama kuin edellä toimitusjohtajalle miljoona ja yksiköiden vetäjille 300 000 euron valtuudet.

8. Liikenneliikelaitoksen muun kuin tilahanketta koskevan suunnitelman hyväksymistä koskevan toimivallan siirtäminen

– Edelleen sama kuin edellä eli 1 milj eur & 300 keur valtuudet.

9. Hankintoihin liittyvän toimivallan siirtäminen liikenneliikelaitoksessa

– Tässä toimitusjohtajalle 500 000 euron hankintavaltuudet, yksiköiden päälliköille 150 000 – 300 000 euroa sekä asiantuntijoille ja ostajille 30 000 euroa.

10. Liikenneliikelaitoksen palvelujen hinnoittelua ja myyntiä koskevien sopimusten päättämistä koskevan toimivallan siirtäminen

– Tässä sama kuin edellä.

11. Liityntäpysäköintiterminaalihallinnan keskittäminen / Helsingin liityntäpysäköinnin ja eräiden terminaalialueiden siirto HKL:lle

Hallinnan ja vastuiden selkeyttämiseksi keskitetään kaikkien Helsingin kaupungin hallinnassa olevien autojen liityntäpysäköintialueiden osalta alueiden hallinta Helsingin kaupungin liikenneliikelaitokselle 1.1.2018 alkaen.

Samassa yhteydessä esitetään myös Rautatientorin ja Malmin bussiterminaalialueiden hallinnan siirtämistä HKL:lle. Lisäksi joidenkin pysäköintialueiden osalta esitetään liityntäpysäköintistatuksesta luopumista.

Samalla vaikutukset investointi- ja käyttötalouteen tullaan huomioimaan kaupungin talousarvion valmistelussa vuoden 2018 talousarvioesityksestä alkaen.

Taustaksi: Helsingin kaupungin alueella on lähivuosina yhteensä 53 autojen liityntäpysäköintialuetta (käytössä tai toteutumassa), joista 26 kpl on HKL:n hallinnassa ja 18 kpl entisen rakennusviraston hallinnassa. Lisäksi mm. entisen liikuntaviraston, entisen kiinteistöviraston ja Liikenneviraston hallinnassa on ollut muutamia liityntäpysäköintialueeksi luokiteltuja alueita.

12. Mechelininkatu välillä Caloniuksenkatu – Hietaniemenkatu / raitiotien rakennuttamisen ja rakentamisen hankinta

Liikenneliikelaitoksen johtokunta päätti oikeuttaa HKL:n tilaamaan Mechelininkadun raitiotien rakentamisen ja rakennuttamisen kaupunkiympäristötoimialan rakennuttamispalvelulta yhteensä enintään 774.000 euron arvonlisäverottomaan kokonaishintaan.

Tilattavaan urakkaan sisältyy raitiotien purkutyöt, ratapohjien teko, pysäkkien rakentaminen sekä reunakivien ja asfalttitöiden rakentaminen.

13. Välimerenkatu välillä Jätkänsaarenlaituri – Länsisatamankatu / raitiotieradan rakennuttamisen ja rakentamisen hankinta

Liikenneliikelaitoksen johtokunta päätti oikeuttaa HKL:n tilaamaan Välimerenkadun uuden raitioradan rakentamisurakan rakentamisen ja rakennuttamisen kaupunkiympäristötoimialan rakennuttamispalvelulta yhteensä enintään 1.783.600 euron arvonlisäverottomaan kokonaishintaan.

14. Variotram-raitovaunujen LIJ2014 -järjestelmän laitteiden asennustöiden hankinta

Liikenneliikelaitoksen johtokunta päätti oikeuttaa HKL:n tilaamaan suorahankintana LIJ2014-järjestelmän laitteiden asennustöitä Variotram-raitiovaunuihin Bombardier Transportation Finland Oy:n tarjouksen X61572 (4.5.2017) mukaisesti yhteensä enintään 672.660 euron arvonlisäverottomaan kokonaishintaan.

15. Raide-Jokerin-projektin tilannekatsaus

Raide-Jokerin ratainfran rakentaminen on Helsingin ja Espoon kaupunkien yhteinen projekti. HKL:ssä toimiva projektiorganisaatio vastaa kokonaisuuden johtamisesta ja koordinoinnista kaupunkien kesken.

Projekti toteutetaan allianssi-malilla, jossa suunnittelija ja urakoitsija kilpailutetaan erikseen yhteiseen allianssiin. Molemmat allianssi-kilpailutukset ovat parhaillaan käynnissä.

16. Kiinteistöjen ulkopuhtaanapito- ja talvikunnossapitopalvelujen hankinta kaudelle 1.7.2017 – 30.6.2018

Liikenneliikelaitoksen johtokunta päättää oikeuttaa liikenneliikelaitoksen tilaamaan HKL:n omistamien kiinteistöjen ulkopuhtaanapito- ja talvikunnossapitopalveluita Stara Kaupunkitekniikan ylläpidolta tarjouksen KTY-17218 mukaisesti kaudelle 1.7.2017 – 30.6.2018 yhteensä enintään 1.142.009,96 euron arvonlisäverottomaan kokonaishintaan.

Johtokunta päättää lisäksi oikeuttaa liikennelaitoksen tarvittaessa hankkimaan sopimushintaan kuulumattomia erillisveloitettavia töitä, kuten lumenpoisajoa yhteensä enintään 171.300,00 eurolla (alv 0 %) eli 15 % sopimushinnasta.

17. HKL:n kiinteistöihin, omistamiin pysäkkikalusteisiin ja raitiovaunuihin tehtyjen töhryjen poistopalvelun hankinta.

Varaudutaan töhryjen poistoon niin, että töhryjen poistotyön kiinteistöistä ja muista kohteista kokonaiskustannukset tehtävien puitesopimusten perusteella ovat yhteensä enintään 936.000 euroa (alv 0 %) sekä niin, että töhryjen ja tarrojen poistotyön raitiovaunuista ja suoja-ainekäsittelyn kokonaiskustannukset tehtävien puitesopimusten perusteella ovat yhteensä enintään 460.000 euroa (alv 0 %)

18. Ilmoitusasiat ja johtokunnan esille ottamat asiat

Ilmoitusasiat täällä.

***

Yksi kommentti artikkeliin ”HKL johtokunta: Raide-Jokeri etenee”

  1. Ihanko kiven ja kannon kautta vakuuttivat?

    ”Meille vakuutettiin, että nyt toteutettavalla Allianssimallilla viivästykset ja kustannusten ylitykset eivät ole mahdollisia.”

Kommentointi on suljettu.

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Seuraa minua Instagramissa