Syntymäpäivä on usein sellainen hetki elämässä, jolloin on hyvä arvioida mennyttä ja tulevaa.
Tähän päivään tiivistyi kuitenkin paljon elämästä juuri nyt, sen iloista, haasteista ja pohdinnoista, joten keskitytäämpä hetkeksi nykyhetkeen.
Oma syntymäpäiväni alkoi 10.10. aamulla kello 4.00, kun heräsin katsomaan Yhdysvaltojen presidentinvaaliväittelyä.
Yhdysvaltojen presidenttivaaliväittelyt ovat ahdistavaa seurattavaa kun ehdokkaat keskittyvät toistensa mustamaalaamiseen. Toisen tv-väittelyn lopussa heräsi kuitenkin toivo, kun ehdokkaat pakotettiin sanomaan toisesta jotain hyvää. Tässä Donald Trump vei mielestäni voiton toteamalla aidon ja vilpittömän oloisesti Hillary Clintonista seuraavaa:
”Hän ei luovuta, hän ei lopeta. Hän on taistelija. En ole samaa mieltä monestakaan asiasta, jonka puolesta hän taistelee, mutta hän on taistelija. Ja se on hyvä piirre ihmisessä.”
Donald Trump ja jokainen meistä osaa sanoa toisesta hyvää niin halutessaan. Voi kun käyttäisimme tätä mahdollisuutta useammin jokapäiväisissä puheissamme.
Ylipäätään kun katsoo presidentinvaalikampanjaa, herää kysymys: Kuka hullu haluaa poliitikoksi? Kirjallisuuden päivän ja Yhdysvaltojen vaalien hengessä päivän kirjana olikin omalta osaltani Ville Blåfieldin ja Reetta Rädyn saman niminen teos, joka hyvin kuvaa politiikan nurjaa puolta myös Suomessa.
Ja tämän nurjan puolen olen itsekin kohta neljän vuoden kunnallispoliitikkouralla huomannut. Niin omalla kohdallani kuin erityisesti kollegoiden osalta. Poliitikkona saa olla ihmisten sylkykuppina ja toimittajien jahdin kohteena.
Kun on lähes 15-vuoden kokemus toimimisesta julkisuudesta ympäristöasiantuntijana tai järjestöjohtajana, niin on yllätys, kuinka ikävästi toimittajat kohtelevat poliitikkoja.
Kun ympäristöasiantuntijana sinulta halutaan mahdollisimman hyvä lausunto tai kommentti, niin poliitikkona sinua yritetään useimmiten saada lähinnä ansaan jostain sanoista tai teoistasi. Vähintäänkin hakusessa on juttu jostain tietystä näkökulmasta ja toimittaja jankkaa niin kauan, että saa jotain vahvistusta omalle näkökulmalleen tai hypoteesilleen. Vallan vahtikoiria tarvitaan, mutta kyllä asiat voisi hoitaa sivistyneemmin ja kohteliaamminkin.
Muuten syntymäpäivääni kuuluivat Luonto-Liiton toimistolla maljan nosto ja jäätelön syöminen sekä 99-prosenttisen suklaan maistelu (tujua tavaraa) sekä mm. puolison ja lasten järjestämät yllätysjuhlat, upea vaahterakortti ja lahjaksi uimahousut, juoksuhousut ja hanskat. Illan päätteeksi suutuin lapsille heidän keskinäisestä riitelystä ja tykkäsin sadoista onnitteluviesteistä.
Paras syntymäpäivälahja liittyi kuitenkin juuri parjattuun politiikkaan. Helsingissä käynnistyi sattumalta juuri syntymäpäivänäni 20 päiväkodissa vegaaniruokakokeilu. Tämä pohjautui aloitteeseeni, että kaupungin päiväkodeissa tarjottaisiin vegaaniruokaa. Kaupunki ja maailma muuttuvat askel kerrallaan paremmaksi ja hyvä niin.
Hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää ja Aleksis Kiven päivää!
