Vieraskynäblogissa Mikael Fogelholm kirjoittaa kasvisruokavaliosta
Ravitsemus, terveys ja ympäristö – yhteinen sävel
Terveydelle ihanteellisesta ruokavaliosta kiistellään paljon ja kiihkeästi.
Monet esiintyvät ravitsemuksen asiantuntijoina, vaikka ainoat ansiot ovat säännöllinen syöminen ja kyky etsiä tutkimusraportteja internetistä. Mielipiteitä on monta.
Tutkijakoulutuksen saaneet ravitsemustieteilijät ovat ruokavalion ja terveyden yhteyksistä kuitenkin aika yksimielisiä. Yhtä terveydelle ihanteellista ruokavaliota ei ole.
Terveellisillä ruokavalioilla on kuitenkin yhteisiä piirteitä. Näitä ovat runsas kasvisten, hedelmien, marjojen ja kasviöljyjen – ei tosin kookosöljyn – käyttö. Myös täysjyvävilja kuuluu luetteloon. Jotkut luulevat tosin, ettei viljaa pitäisi syödä, mutta tämä ei ole tieteellisesti perusteltua.
Pelkällä kasviruoalla voidaan koostaa terveellinen ruokavalio. Se vaatii kylläkin tarkkoja valintoja ja ainakin D-vitamiini- ja B12-vitamiinilisää. Itse suosittelisin tosin ruokavalioon vielä kalaa ja hapanmaitovalmisteita, joilla on tutkimusten mukaan vahva myönteinen yhteys terveyteen.
Uusimmissa ravitsemussuosituksissa on terveyden lisäksi tuotu ensimmäistä kertaa esille myös ruokavalion merkitys ympäristölle. Kolme tärkeää ympäristövaikutusta ovat hiilijalanjälki, rehevöittäminen sekä vaikutus kalakantoihin. Ekologisesti tarkasteltuna vegaaniruokavalio lienee kaikkein paras, tosin järkevästi valitut kalat eivät tasapainoa heikennä.
Jos kerran vegaaniruokavalio on ekologisesti paras ja terveyden kannalta riittävän hyvä, miksei se ole ravitsemussuositusten ykkösvaihtoehto? Vastaus on yksinkertainen: olemme väestönä aivan liian kaukana vegaaniruokavaliosta, jotta sitä voitaisiin suositella kaikille. Tällä hetkellä on riittävästi tekemistä jo siinä, että ravitsemussuosituksissa terveysperusteisena asiana esitetty lihan kulutuksen vähentäminen toteutuisi edes jollain tavalla. Vegaaniruokavalio on useimmille yhtä utopistinen ajatus kuin se, että talven etelän lomamatka vaihtuisi Kanarian saarilta Hankoon.
Vielä on mainittava yksi ruokavalion ympäristönäkökulma eli jätteet ja hävikki. Ruokahävikin arvellaan suurentuneen viime vuosina. Osaksi tämä johtuu muuttuneesta tavasta tuottaa, markkinoida, myydä ja ostaa ruokaa. Ostamme enemmän varmuuden vuoksi, emme sen mukaan, mikä tulee kulumaan. Useimmilla ihmisillä on myös varaa ostaa ylimääräistä ruokaa – vaikka ruoan hinnasta jostain syytä kuuluu valittaa. Ylimääräinen ruoka joko syödään tai heitetään pois. Edellinen lihottaa, jälkimmäinen kuormittaa ympäristöä. Hävikin vähentäminen on enemmän yhteiskunnan kuin yksilön käsissä. Niin kauan kun tärkeää on kaupan ja teollisuuden voitto, on vaikea uskoa, että kuluttajien houkuttelussa mennään askeltakaan taaksepäin.
Mikael Fogelholm
Mikael Fogelholm on ravitsemustieteen professori, Helsingin yliopisto
Kiitos valaisevasta ¨selityksestä!
Ranskan terveysviranomaiset suosittelevat kansalaisille suunnatussa terveyden parantamiskampanjassaan vähintään viiden vihanneksen ja hedelmän, sekä kolmen maitotuotteen syömistä päivittäin.Marjat lasketaan hedelmiin.Kasvisöljyjen, erilaisten pähkinöiden ja kokojyväviljan käyttöä suositellaan. Rasvaisia lihanjalostustuotteita,eläinrasvoja ja lihaa suositellaan vähennettäväksi, samoin suolan ja sokerin käyttöä.Kalaa suositellaan syötäväksi enintään kaksi kertaa viikossa johtuen varsinkin merikalojen sisältämistä terveydelle haitallisista aineista, joita niissä on veden saastumisen tuomana.Samoin altaissa tai luonnonvesissä kasvatetut kalat ( esim.lohi ) voivat sisältää antibiootteja ja vaarallisia aineita, joita kaloille annetaan.niiden kestämiseksi ahtaita kasvatusolosuhteita.Kala on siis tarkoin valittava ravintoaine.Samoin muut meren antimet,jotka kuuluvat ranskalaisten tavalliseen ruokavalioon ( katkaravut,simpukat, osterit ym.äyriäiset ) sopivat ruokavalioon.
Suosituksen mukaan on kuitenkin on otettava huomioon jokaisen ihmisen ikä,sukupuoli , erityiset tarpeet ja itsekunkin elämäntapa.Vanheneva ihminen tarvitsee erilailla ravintoaineita kuin nuori
Samoin huomioidaan ateriointiin käytetty aika, jota sousitellaan pidennettäväksi.Kiireessä ”hotkittu” ravinto ei ole ruuansulatuksen ja ravitsemuksen kannalta hyväksi. Yleensäkin ranskalaiset käyttävät perinteisesti paljon enemmän aikaa syömiseen kuin suomalaiset! Ja varsinkin illallinen syödään perheissä useimmiten ajan kanssa.Ja viikonloppuisin syödään yleensä vielä paremmin ja enemmän aikaa käyttäen kuin viikolla.
Terveellisen ravinnon lisäksi suositellaan jokapäiväistä kullekin sopivaa liikuntaa, urheilua tai vähintään puolen tunnin reipasta kävelyä päivittäin.Siis ravinnosta saatava hyöty yhdistetään liikunnan mukanaantuomaan fyysisen ja psyykkisen kunnon kohentumiseen.
Ranskassa on kuitenkin ongelmana vihannesten ja hedelmien korkea kasvinsuojelumyrkkyjen pitoisuus.Ranska on suurimpia näiden luontoa ja ihmisten terveyttä tuhoavien myrkkyjen käyttäjiä ! On siis parasta valita ravintonsa itse ilman myrkkyjä kasvatetuista kasviksista ,tai sitten luomutuotteista.Valitettavasti ne ovat kalliita, ja ne eivät ole helposti kaikkien saatavilla.Näitä tuotteita joudutaan tuomaan paljon ulkomailta, koska Ranskan maatalous ei tuota niitä vielä edes kysyntää vastaavasti.Maatalousministeriö pyrkii nyt nk. ekologisen tuotannon lisäämiseen,koska luomutuotteiden kysyntä on huomattavasti kasvanut. Perheiden oma ekologinen kasvimaatuotanto on voimakkaasti kasvamassa !
.
Valitettavasti hinta ei ole luomutuotteiden ainut huono puoli: niiden ympäristölle aiheuttama kokonaiskuormitus per tuotettu kalorimäärä on suurempi kuin tehotuotettujen tuotteiden.
Mielenkiintoista tietää!
Mitenkäs on tuon ympäristökuormituksen kanssa noin pienimuotoisesti katsoen, olisiko se yhtä rankkaa ,jos kasvatan vihannekseni ja hedelmäni niinsanotulla täydellä luonnonmenetelmällä puolivilleinä tai ihan vapaasti rehottavina ? Siis lisäämättä muita lannoitteita kuin itse tekemääni kompostia ja kastelemalla tuskin koskaan muutoin kuin talteen otetulla sadevedellä ja hävittämällä vain osittain ”rikkaruohot” ( tokko sellaisia onkaan…).Tällöin talvisin peitän kasvimaan kylvämällä ravintoaneita maahan liottavia kasveja,jotka keväällä viikatoin ja sekoitan palasina mullan sekaan kääntäessäni kasvimaata, samalla kun lisään kompostia.Näin mullan orgaanisten aineiden määrä kasvaa huomattavasti.Tämä ns.”vihreä lannoite” parantaa maan koostumusta ja kasvaessaan tuo paikalle joukon hyödyllisiä hyönteisiä.Ja sitten kylvän ja istutan vain sellaisia kasveja, jotka ovat sopeutuneet tällaiseen puolivilliin tai ihan villiin kasvamistapaan ja kestävät paikallisia luonnonolosuhteita hyvin. Valitsen samalla kasvit, jotka sopivat keskenään ja auttavat toisiaan vastavuoroisesti tuholaisten torjunnassa ja tarvittavan kosteuden säilyttämisessä ,sekä houkuttelevat hyötyhyönteisiä.En käytä tuhoavia hyönteis-ym.suojamyrkkyjä torjunta-aineina, vaan kasveista tekemiäni liuoitteita tarvittaessa.Jätän kesällä osan kasvimaata ja puutarhaa kukille, samoin ympärillä olevat niityt..Näin paikalle tulevat mehiläiset ja muut ätökät suorittamaan tarpeellisen pölytyksen.IOlen istuttanut hyönteisiä ja lintuja houkuttelevia pensaita ja perennoita.Marjapensaat ja hedelmäpuut olen valinnut ensisijaisesti paikallisista lajikkeista, jotka ovat hyvin sopeutuneet kestämään näitä paikallisia vaikeita luonnonolosuhteita, ja joista ei tarvitse koko ajan huolehtia. Hedelmäsadon suhteen luonnonolosuhteissa näin korkealla ( 1100 m. merenpinnasta) on varauduttava siihen, että joka vuosi sato ei ole yhtä runsas, johtuen hedelmäpuiden omasta tuottamisrytmistä ja talven rankkuudesta.
Millainen on siis tuo ympäristökuormitus, jos käytän vaikkapa nk.permakulttuuria ( =”agriculture” ja ”permanent” sanoista johdettu ) , joka kutsuu työskentelemään luonnon kanssa yhteistyössä ennemminkin kuin luonnon kustannuksella ? Tämähän on oikeastaan elämänkin periaate… Tällainen sopii tietysti parhaiten maaseudulla asuvien perheiden melko pienimuotoiseen viljelyyn, mutta sitä voisi kokeilla myöskin suuremmassa mitassa.Loppujen lopuksi se ei ole aikaavievämpää ja väsyttävämpää kuin muutkaan menetelmät, koska luonto toimii apuna.
Vaan uskaltaako sitä enää kasvattaa mitään vihanneksia millään tavalla , jos ajattelee vain niiden kasvattamisen ja syömisen ympäristövaikutuksia ?
PS edelliseen selitykseksi :
1970-luvulta lähtien meillä on ollut käytössä luomutuottajien keskuudessa permakulttuuri.Siinä uskotaan yhdistyvän maatyön käsite ympäristönsuojelun käsitteeseen.Permakulttuurin on tarkoitus taata suurimääräinen elintarvikkeiden tuotanto sopeuttamalla se olemassaolevan ympäristön kanssa, samalla rajoittaen fossiilienergian käyttöä.Tällaista kasvienviljelyä voivat toteuttaa yhtä hyvin kauppapuutarhurit (ammattilaiset) tai yksityiset ”kotipuutarhurit”.Molemmissa tapauksissa ympäristön luonnolliseen tasapainoon vaikuttavat toiminnat tulevat nopeasti elämäntottumukseksi.
Kuitenkin tällaiseen ”tasapainotteluun ” kuuluvat pakollisina myöskin eläimet ( kotieläimet kuten kanat, siat jne. tai villieläimet ), vaikka niiden olemassaolo tuntuisikin vapaaehtoiselta! Siihen kuuluu vesipiste , lampi tai puro, samoin marja-ja hedelmäpuutarha.Permakulttuuria harrastava puutarhuri ei käytä koneita, eikä kemiallisia kasvinsuoja-aineita.Jätteet kierrätetään.Ekologinen suunnittelu maksimoi tuotannon.Permakulttuuripuutarha on ravitseva, ja sen harrastajat tähtäävät omavaraisuuteen.
Ennen permakulttuuriin ryhtymistä ympäristöä on tarkkailtava huomioivasti: pitää tietää dominoivan tuulen suunta, ottaa huomioon aurinkoa heijastavat rakennusten pinnat , auringonpaisteen ja varjojen olemassaolo yms.Koska on tarkoitus vähentää ihmisen asiaanpuuttumista, niin on heti alkuun tehtävä suunnitelma, jossa otetaan huomioon maaperän laatu.
On valittava paljon kestäviä monivuotisia vihanneksia, hedelmäpuita, marjapensaita ja linnuille marjoja tuottavia pensaskasveja.Väliin sijoitellaan köynnöksiä ja maata peittäviä kasveja peittämään tyhjää maapintaa. Ravintoaineiden puute paikoin tulee korvata tekemällä nyppylöitä,rinteitä ja kasveista sekä mullasta koostuvia kerrosten kasaantumia. Näiden rakentamiseen käytetään luonnosta saatavia aineksia. Toteutetaan kasvisten yhteenliittymiä ja niiden kiertokulkua.Ja tietysti voi itsekukin luottaa omaan luovuuteensa! Näin saadaan viljelyyn ”tuottavaa luonnollista tehokkuutta”…
Mutta, jos luomuviljelyn katsotaan olevan lopulta ympäristökuormitukseltaan raskaampaa kuin tehotuotanto, niin silloinhan voisi kuvitella, että luonto itse kuormittaa eniten ympäristöä ja tuhoaa näin ollen itseään ??!!
.
Koskien ravinnon tuhlaamista : ”hävikin vähentäminen on enemmän yhteiskunnan kuin yksilön käsissä ”.
Rohkaisevana esimerkkinä yhteiskunnan puuttumisesta asiaan voisi olla se, että Ranskan hallitus on teetättänyt ravitsemus/elintarvikkeiden tuhlaamista koskevan raportin, jossa esitetään useita konkreettisia toimenpiteitä tuhlauksen lopettamiseksi. Valtiovallan tarkoitus on valmistella sellaisia toimia, joiden avulla tuhlaus saataisiin huomattavasti vähenemään.Tällä hetkellä Ranskassa jokaista asukasta kohti heitetään roskiin 20 kg. ravintoa vuosittain.Ja meitä kun on yli 60 miljoonaa, niin tästä kertyy melkoinen vuori!
Raportissa ehdotetaan mm. sitä, että suuria myyntipisteitä ( supermarket ) kiellettäisiin heittämästä pois elintarvikkeita.Niiden tulisi kunnioittaa ravintoa ja antaa sitä pyytäville humanitaarisille järjestöille vielä syötäviksi kelpaavat tuotteet ennen niiden viimeistä myyntipäivää. Monet suuret kaupat tekevätkin jo vapaaehtoisesti näin, mutta tämä halutaan yleistää säännöksillä.
Samoin raportissa ehdotetaan annettavaksi verohelpotuksia maataloudelle, kun se ei heitä pois myymättä jäänyttä ravintoa, vaan antaa sen ilmaiseksi tarvitseville. Tietenkin liian tuottamista tulee vastustaa.
Toisaalta kuitenkin uskotaan yksilönkin toiminnallakin olevan vaikutusta, yksilöistähän yhteiskunta muodostuu.Niinpä kuluttajien tapoja aiotaan yrittää muuttaa jo pienestä pitäen aloitettavalla ravitsemuskasvatuksella.Lapsille lisätään opetusta ravinnon tärkeydestä ja sen tuhlaamisen haitallisuudesta ja järjettömyydestä.
Toivottavasti noista kauniista aikomuksista tulee käytännön toimenpiteitä!
Suosittelen tutustumaan Harvardin suosituksiin jossa on riisuttu kaupalliset intressit pois
http://www.hsph.harvard.edu/news/press-releases/healthy-eating-plate/