Turkistarhauksesta tulee luopua

TurkistarhausOlin vuonna 2013 yhtenä vireillepanijana Suomen historian ensimmäisessä eduskuntaan päätyneessä kansalaisaloitteessa.

Aloite koski turkistarhauksen kieltämistä.

Aloitteen käsittelyn yhteydessä luvattiin, että turkiseläinten oloja parannetaan mm. eläinsuojelulain ja turkisasetuksen uudistusten yhteydessä.

Nyt näyttää kuitenkin nuo puheet unohtuneen. Eläinsuojelujärjestöt marssivat tänään 16.2. ulos turkisasetuksen valmistelusta, koska maa- ja metsätalousministeriön luonnos uudeksi turkisasetukseksi osin jopa heikentää turkiseläinten oloja Suomessa.

Turkistarhaus ei ole eettisesti kestävällä pohjalla.  Petoeläin ei kuulu häkkiin. Turkistarhaus aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä eläimille ja ympäristöhaittoja esimerkiksi paikallisesti suurien ravinnepäästöjen muodossa. Elinkeinosta tulee luopua ja varmistaa sen harjoittajille muita toimeentulon lähteitä.

Tulevat sukupolvet tulevat ihmettelemään ratkaisua sallia turkistarhaus vaikka eläinten hyvinvointiin ja ympäristövaikutuksiin liittyvät ongelmat ovat olleet hyvin tiedossa.

5 kommenttia artikkeliin ”Turkistarhauksesta tulee luopua”

  1. taas tätä viherhaihattelua ja laillisen elinkeinon alasajoa. Turkistarhaus tuottaa valuuttaa satoja miljoonia ja antaa työpaikan tuhansille. Venäjä ja Kiina, jotka ovat suurimmat ostajat vähät välittävät moisesta viherpiierryksestä, vaan ostavat joka tapauksessa turkiksia. Tai alkavat tuottamaan niitä itse. Ja voi vain kuvitella eläinten oloja ko. maissa.

    • Kiitos palautteesta!

      Pellervon taloustutkimuskeskuksen (PTT ) laskelmien mukaan alan työllistävä vaikutus on alle 4300 henkilötyövuotta. Tähän lukuun on sisällytetty yrittäjät, tarhojen, rehukeskusten ja huutokauppayhtiön henkilökunta sekä muu tuotantopanosten ja palveluiden synnyttämä työllisyys.

      Turkisalan vientitulot ja verokertymä vaihtelevat vuosittain paljon. Vuonna 2009 verokertymä jäi noin 16 miljoonaan euroon ja vastaavasti vuonna 2011 se oli noin 57 miljoonaa euroa. Ala on hyvin suhdanneherkkä.

      Suomen häkkikoot ja eläinten olot tarhoilla on oman käsitykseni mukaan huonommat kuin muissa pohjoismaissa tai Euroopassa ja käytännössä vastaavaa luokkaa kuin Kiinassa.

  2. Olen yrittänyt miettiä miksi tarhaus pitää lopettaa en keksi yhtään syytä. Aloin kannattaa turkistarhausta silloin,kun eläimiä päästettiin luontoon ennen sitä ei ole mielipdettä suuntaan eikä toiseen. Turkistarhaus on ollut kannattavin elinkeino 5 vuotta tästä uutisoi kauppalehti joulukuussa. Turkistarhaajille tarhat eivät ole sivuelinkeino vaan ne ovat perheyrityksiä. Toukokuussa Haagin tuomioistuin päätti.että tarhaus saa jatkua Hollanissa,koska tarhaajille ei ollut luvattu korvauksia. Animaliajärjestö ei ole tuota mitenkään kommentoinut. Esim Halsualle turkistarhat tuovat 25% paikkakunnan tuloista.Niin pitäisikö joka kaupungista lopettaa elinkeinot jotka tuovat tuloja neljännesosan. Ja on suomessa asiat hyvin,jos turkistarhaus on ongelma.

  3. Aina kun halutaan parannuksia eläinten asemaan tai ympäristönsuojeluun, otetaan pöydälle taloudelliset kriteerit.Ikäänkuin ei olisi muita vaihtoehtoja!

    Mutta onko eettistä ja mielekästä hankkia tuloja eläimiä kiduttamalla ?
    Villi petoeläin kuuluu luontoon, ei häkkiin. Minkit, chinchillat, ketut, supit ym.”turkiseläimiksi ” kutsutut kuuluvat näihin.Monissa Euroopan maissa tämä asia on onneksi jo tajuttu.Ei ihan kaikkialla sentään voi toimia eläimiä kohtaan miten haluttaa .Esim.Ranskassa ei saa pitää villieläimiksi luokiteltuja vangittuina, ja niitä ei voi edes ottaa kotieläimiksi!Lisäksi meille on tullut viime vuonna parannus lakiin, jolla eläinten asemaa säädetään.Laki määrittelee eläimet herkiksi ja tunteita omaaviksi olioiksi.Niitä ei enää luokitella ”tavaran” arvoisiksi! Suomeen pitäisi saada parempi eläinsuojelulaki, samalla kun kiellettäisiin turkistarhaus.
    Olen todella iloinen nähdessäni joka päivä elävän kettuemon läheisellä polulla etsimässä evästä itselleen ja pennuilleen.Se ei edes pelkää enää haukkuvaa koiraani ( aikoinaan ”turkiseläinten” metsästykseen käytetty laikarotu ), joka tosin ei pääse sen kimppuun.Koirakin on tottunut vain ilmoittamaan ketun läsnäolosta! Samanlaista onnellisuuden tunnetta ei minulla olisi kettuturkki tai kettupuuhka niskassa !

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!