Meri-Rastila, Vartiosaari ja Kivinokka: Siilin piikki Helsingille

Meri-Rastila vaarassa kaupungintalon edessäMeri-Rastila, Vartiosaari ja Kivinokka.

Luonto-Liiton valtuusto myönsi kevätkokouksessaan Siilin piikki -palkinnon Helsingin kaupunkisuunnittelijoille ja päättäjille rakentamissunnitelmien määrätietoisesta kohdistamisesta kaupungin luontoalueille.

Siilin piikki on symbolinen palkinto, joka myönnetään ympäristön kannalta arveluttavista puheista tai teoista.

Aiempina vuosina Siilin piikki on myönnetty mm. maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselle, Talvivaaralle ja Vapolle

Mitä mieltä olet? Menikö palkinto tänä vuonna oikeaan osoitteeseen?

Alla ja oheisen linkin takana koko tiedote aiheesta perusteluineen.

* * *

Luonto-Liiton Siilin piikki -palkinto Helsingin kaupunkisuunnittelijoille uudisraivaajahenkeen jämähtämisestä

Luonto-Liiton valtuusto on myöntänyt Siilin piikki -palkinnon Helsingin kaupunkisuunnittelijoille ja päättäjille rakentamissunnitelmien määrätietoisesta kohdistamisesta kaupungin luontoalueille. Siilin piikki on symbolinen palkinto, joka myönnetään ympäristön kannalta arveluttavista puheista tai teoista.

Kaupungin kasvua suunnitellaan edelleen uudisraivaajahengessä asukkaiden tärkeimmille virkistysalueille ja kaupungin hienoimmille luontokohteille. Viheralueiden kaavoitusta edistetään erillisillä osayleiskaavoilla yksi kerrallaan, vaikka samaan aikaan on tekeillä uusi, koko kaupungin yleiskaava, jonka yhteydessä alueiden arvoa olisi mahdollisuus arvioida kokonaisvaltaisesti.

Viime vuoden lopulla kaupunginvaltuusto päätti niukalla enemmistöllä asuinalueen rakentamisesta Meri-Rastilan metsään – asukkaiden laajasta vastarinnasta huolimatta. Asukkaiden ehdoilla laadittu vaihtoehtoinen täydennysrakentamisen suunnitelma olisi mahdollistanut saman asukasmäärän asuttamisen metsää tuhoamatta.

Samoihin aikoihin kaupunkisuunnittelulautakunta päätti edistää luonnoltaan arvokkaan Vartiosaaren rakentamista. Helsingin luontotietojärjestelmän mukaan yli puolet Vartiosaaren pinta-alasta on arvokkaita luontokohteita, ja alueen metsistä suurin osa täyttää luonnonsuojelullisesti arvokkaan metsän kriteerit.

Viimeisimpänä esillä on ollut suunnitelma pikkukaupungin asukasmäärän asuttamisesta Kivinokan virkistys- ja luontoalueelle. Suuri osa Kivinokasta on luokiteltu erittäin arvokkaaksi ja esitetty suojeltavaksi voimassaolevassa Helsingin luonnonsuojeluohjelmassa. Kivinokassa on yksi Helsingin hienoimmista ja lajistollisesti arvokkaimmista aarniometsistä.

Vaihtoehtoja arvokkaimpien luontokohteiden rakentamiselle on aina olemassa, jos vain poliittista tahtoa löytyy. Jo rakennettuja alueita tiivistämällä voidaan säästää asukkaiden ulkoilumahdollisuuksia ja monipuolinen kaupunkiluonto. Viimeiset viheralueet uhraamalla voidaan parhaimmillaankin lykätä muita asuinrakentamishankkeita vain muutamalla vuodella, mutta kerran rakennettua luontoaluetta ei saada takaisin koskaan.

Valitettavasti Helsinki ei ole ainoa kunta, jonka päätöksenteossa vastuu luonnon monimuotoisuudesta unohtuu. Esimerkiksi Oulun kaupunginhallitus päätti äskettäin pysäyttää Sanginjoen alueen suojelun sivuuttaen niin laajan kansalaisliikkeen toiveet, asiaa valmistelleen virkamiestyöryhmän suositukset kuin yhdyskuntalautakunnan aiemman päätöksenkin

Aiemmat Luonto-Liiton Siilin piikki -palkinnot:

2013: Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen ja MMM (yhteiskunnan kokonaisedun unohtamisesta)
2012: Metsähallitus (valtion arvometsien myymisestä)
2011: Talvivaara ja Yara (ympäristövaikutusten vähättelystä ja härskistä vastuun pakoilusta)
2010: Vapo (viherpesusta)
2009: Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (luonnonsuojelun vastaisesta toiminnasta)
2008: Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (piittaamattomuudesta ympäristön tilaa kohtaan)
2007: Kesko ja SOK (osallistumisesta Fennovoima Oy:n ydinvoimalahankkeeseen)

Lisätiedot:

Ville Laitinen
liittovaltuuston puheenjohtaja, Luonto-Liitto
ville.laitinen(at)luontoliitto.fi
puh. 040 770 0065

Pia Pässilä
hallituksen puheenjohtaja, Luonto-Liitto
pia.passila(at)luontoliitto.fi
puh. 040 743 0624

Lauri Kajander
metsävastaava, Luonto-Liitto
lauri.kajander(at)luontoliitto.fi
puh. 045 117 9610

3 kommenttia artikkeliin ”Meri-Rastila, Vartiosaari ja Kivinokka: Siilin piikki Helsingille”

  1. Palkinto meni ehdottomasti oikeaan osoitteeseen. Olisi monia mahdollisuuksia suunnitella Helsinkiä toisin ja tiivistää jo rakennettuja alueita, mutta edelleen suunnittelun lähtökohtana tuntuu olevan kaupunkirakenteen levittäminen luontoalueille.

    Helsingin yleiskaavan aineistoihin tutustuessa on tuntunut ikävältä, että virasto on ottanut omaan käyttöönsä luonto- ja asukasaktiiveilta lainaamiaan termejä ja jopa kokonaisia lauseita, mutta ei sisältöä niiden takana.

    Olisi kiinnostavaa tietää, miten palkinto luovutettiin saajille…

    • Kiitos Hanna-Leena! Palkinto on symbolinen, joten mitään erityistä luovutustilaisuutta ei järjestetty. Vai olisiko sinulla joku hyvä idea, miten homman voisi järjestää?

  2. Tämän arvasinkin ja palkinto on varmasti löytänyt tiensä perille. Silti on hauska leikkiä ajatuksella, että kaupunkisuunnittelijat Mikko Ahon johdolla pönöttäisivät vastaanottamassa palkintoa Luonto-Liiton delegaatiolta.

    Palkinto on joka tapauksessa jo tuottanut hyvää mieltä monille.

Kommentointi on suljettu.

Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.