Ernest Shackleton: Kestävyys

Alfred Lansing KestävyysLuin tällä viikolla Alfred Lansingin vuonna 1959 kirjoittaman kirjan Kestävyys.

Kun seuraavan kerran tuntuu siltä, että ei jaksa tai pysty, kannattaa muistaa, että ihmiset pystyvät tosipaikan tullen selviytymään uskomattomista olosuhteista.

Shackletonin retkikunnan tarina on huikea esimerkki ihmisen kestävyydestä.

Kirja kertoo Sir Ernest Shackletonin johtaman retkikunnan syyskesällä 1914 alkaneesta yrityksestä kulkea maitse Etelämantereen poikki lännestä itään.

Yritys epäonnistui. Etelä-Georgian saarelta 5.12.1914 lähtenyt retkikunnan alus Endurance juuttui 18.1.1915 ahtojäihin ja lopulta murskautui. Tästä alkoi 28 henkilön lähes kaksivuotien kamppailu Etelämantereen luonnonvoimien kanssa.

Kirja kuvaa sykähdyttävällä tavalla ihmisen kykyä selviytyä lähes uskomattomista olosuhteista ja lopulta sopeutua niihin.

”Olivatpa onnistumisen mahdollisuudet millaiset tahansa, jos ihminen kiinnittää viimeisen eloon jäämisen toivonsa johonkin, hän ei sen jälkeen oleta, että se epäonnistuu.”

Retkikunta matkaa yli vuoden jäällä. Jäiden rikkoutuessa retkikunta siirtyy 9.4.1916 mukana olleisiin pelastusveneisiin. Veneiden avulla he onnistuvat leiriytymään 15.4.1916 Norsusaarelle.

Tämän jälkeen kuusi henkilöä mukanaan Shackleton lähtee 24.4.1916 purjehtimaan James Caird -nimisellä pelastusveneellä kohti Etelä-Georgian saarta. Samaa paikkaa, josta matka oli alun perin alkanut. Nämä kuusi henkilöä onnistuvat mahdottomassa. He onnistuvat matkaamaan 6,6 metrin pituisella avoveneellä Norsunsaarelta Draken väylän kautta läpi kylmyyden, myrskyjen ja hyökyaaltojen 1287 kilometrin matkan Etelä-Georgiaan 10.5.1916.

Lopulta saarelle päästyään kolme henkilöä mukanaan Shackleton marssivat vaikeakulkuisen ja vuoristoisen saaren poikki toiselle puolelle valaanpyyntiasemalle hakemaan apua. Seuraavan kerran saaren poikki onnistuttiin kulkea vasta 40 vuotta myöhemmin ja silloinkin kyse oli vuorikiipeilijöistä, joilla oli kaikki mahdolliset varusteet. Shackleton, Worsley ja Crean kiipesivät saaren halki mukanaan vain 15 metriä köyttä ja veistinkirves. Norsusaarelle jääneet 22 retkikunnan jäsentä onnistuttiin jäiden vuoksi pelastamaan lopulta vasta 30.8.1916.

Vuosina 1914-1916 retkikunnan jäsenillä ei ollut älypuhelimia, nettiyhteyttä tai kunnon varusteita. Ahtojäiden seassa matkatessa nenänpää hiertyi ikävästi siihen muodostuneiden jääpuikkojen takia. Peseytymismahdollisuuksia ei ollut. Alapää pyyhittiin lumella tai jäällä. Tämä aiheutti ikäviä haavoja. Vaihtovaatteita ei ollut. Mukana olleet koiravaljakot jouduttiin tappamaan ja syömään. Tofua ei ollut. Suurimmaksi osaksi syötiin matkalla vastaan tulleita pingviinejä tai hylkeitä.

Päivittäin läsnä olivat lähinnä nälkä, jano, väsymys, kylmyys ja kosteus.

Tarinaan sopii hyvin vanha sanonta: Kipu on väliaikaista, luovuttaminen ikuista. Vuoden 1914 retkikunnasta yksikään ei luovuttanut. Etelämantereella luovuttaminen olisi tarkoittanut kuolemaa. Kaikki 28 selvisivät lähes kahden vuoden koettelemuksesta elossa.

Yksi kommentti artikkeliin ”Ernest Shackleton: Kestävyys”

  1. Tiedoksi:
    Samoista tapahtumista on Caroline Alexander myöhemmin kirjoittanut kirjan ”Endurance” (myös suomenkielinen nimi, koska laivan nimi). Siinä upeana lisänä mukana retkikunnan valokuvaajan ottamia kuvia matkan varrelta.

Kommentointi on suljettu.

Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.