10 vinkkiä: Miten lisätä vaikuttavuutta?

Leo Stranius-Kuva Hanna HeikkiläYksi tapa muuttaa maailmaa on toimia, kuten Greenpeacen aktivisti Sini Saarela.

Maailman muuttamisen ja vaikuttamisen perusta on se, että sinulla on elämää suurempi tarkoitus, visio siitä, miten maailmaa tulee muuttaa ja kyky toimia.

Koska harvalla meistä on kuitenkaan mahdollisuutta lähteä jäämerelle osoittamaan mieltä, on ohessa ehkä paremmin meille kaikille sopivia konkreettisia vinkkejä oman vaikuttavuuden lisäämiseksi.

10 vinkkiä vaikuttavuuden lisäämiseksi

1. Ole aktiivinen. Asioita ei voi muuttaa jatkamalla samaan vanhaan malliin. Aktiivisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kokeilee uusia asioita, luo uusia verkostoja ja yhteyksiä sekä tapaa paljon uusia ihmisiä.

2. Kuuntele huolella. Ennen kuin puhuu, kannattaa kuunnella, mitä muilla on sanottavaa. Ole läsnä tilanteessa ja pyri kuuntelemaan ymmärtääksesi, älä keskeyttääksesi. Kuuntelemalla kerää tietoa ja oppii uutta sekä luo luottamusta. Erityisesti kannattaa kuunnella niitä ihmisiä, jotka ovat itselle vieraita tai ajattelevat eri tavoin.

3. Ole myötätuntoinen. Pyri tunnistamaan, ymmärtämään ja jakamaan muiden ihmisten tunteet. Kun välität ihmisistä ympärilläsi, lisäät samalla myös omaa vaikuttavuuttasi. Kunhan pidät huolen, ettet manipuloi tai käytä muiden ihmisten tunteita hyväksesi.

4. Etsi ratkaisuja. Ongelmien märehtimisen sijaa, mieti ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi. Kun sinut opitaan tuntemaan ihmisenä, jolla on tarjolla myötätunnon lisäksi ratkaisuja, olet se, jolle soitetaan ja lähetetään viestiä, kun halutaan apua.

5. Ota vastuu. Hyvät johtajat ja vaikuttavat ihmiset ottavat vastuun silloin kun asiat menevät huonosti ja jakavat kiitosta onnistuneista teoista. Ota vastuu omien sanojen ja tekojen lisäksi myös läheisistäsi ja heidän hyvinvoinnista.

6. Arvosta muiden tekoja. Muista sanoa kiitos ja tee se myös julkisesti. Palkitse muita heidän työstään ja nosta hyviä esimerkkejä esille muiden nähtäväksi. Kaikki kaipaavat ainakin vähän arvostusta ja hyväksyntää. Näin näytät samalla muille, mitä asioita ja tekoja itse arvostat ja pidät oikeana.

7. Kysy oikeita kysymyksiä. Älä kysy miksi jotain tapahtuu tai miksi asiat ovat menneet pieleen. Kysy, kuinka muuttaa nykytila paremmaksi tai miten jatkamme tästä eteenpäin. Hyviä kysymyksiä voivat olla vaikka: Kuinka voin auttaa ja inspiroida ympärillä olevia ihmisiä? Kuinka voin ratkaista käsillä olevan tilanteen?

8. Ole intohimoinen. Ole liekeissä siitä mitä teet. Se näkyy myös ulospäin. Kun olet innostunut, innostaa se muitakin. Kun olet vaikuttunut, vaikuttuvat myös ympärillä olevat ihmiset. Suhtaudu asioihin lähtökohtaisesti positiivisesti ja suurella mielenkiinnolla.

9. Opi jatkuvasti uutta. Lue kirjoja, käy luennoilla ja kursseilla sekä kysele alan ammattilaisilta ja asiantuntijoilta. Varo kuitenkin infotulvaa. Mieti tarkkaan mitä tv-ohjelmia tai elokuvia todella haluat katsoa. Jos koet, että tarvitset jostain aiheesta uutta tietoa, hanki se.

10. Ole luotettava. Sovi mitä tehdään ja tee mitä sovitaan. Kun ihmiset oppivat, että sanaasi ja antamaasi aikatauluun voi luottaa, he antavat sinulle mielellään lisää vastuuta ja tehtäviä.

Ja lopuksi kaikkein tärkein: Käytä vaikuttavuuttasi ja vaikutusvaltaasi muiden hyväksi ja jaa sitä eteenpäin.

Inspiraatio tälle kirjoitukselle syntyi tästä tekstistä:  17 Tips To Help You Expand Your Influence

Lisäksi kannattaa lukaista myös nämä:
Miksi Sini Saarela muuttaa maailmaa – Kolme ominaisuutta
Uuden vuoden lupaukset: Viisi vinkkiä, joilla varmistat tavoitteiden toteutumisen
Viisi vinkkiä onnelliseen ja hyvään parisuhteeseen
Kolme askelta ja 11 vinkkiä: Kuinka lisätä tehokkuutta päivään
Seitsemän vinkkiä maanantaiaamuun

4 kommenttia artikkeliin ”10 vinkkiä: Miten lisätä vaikuttavuutta?”

  1. Kiitos tästä hienosta listasta ja koko menneestä vuodesta. Olet minulle yksi vuoden 2013 tärkeistä vaikuttajista, siinä missä Sini Saarelakin. Usein huomasin ajattelevani, mitä Leo Stranius tässä ja tässä tilanteessa tekisi, sanoisi, valitsisi. Onnellista uutta vuotta sinulle ja perheellesi, läheisillesi.

  2. ”Kunhan pidät huolen, ettet manipuloi tai käytä muiden ihmisten tunteita hyväksesi.”

    Jos nyt näin aktivistien kesken puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä niin sanoisin, että esim. eläinoikeuspropagandan ihan keskeisimpiä tavoitteita on juurikin saada ihmiset tuntemaan vaikka empatiaa tai pahoinvointia eläinten hyväksikäytön edessä eli manipuloida heidän tunteitaan.

    Jos ajattelen suomalaista eläinoikeusaktivismia niin uskon, että sellainen kyyninen tunteiden manipulointi on jotain mitä tehdään aivan liian vähän. Tovereilla tuntuu joskus olevan sellainen kaunis kuvitelma, että jos ihmisille vain kertoo totuuden, niin sitten he täydellisen rationaalisina oivaltavat veganismin välttämättömyyden ja ryhtyvät asianmukaisiin toimiin. Tällaisen lähestymistavan sijaan pitäisi keskittyä tuuttaamaan tunteisiin vetoavia ”human interest” tarinoita. (tai no oikeastaan viime aikoina on kyllä kiinnitetty tähän puoleen ihan hyvin huomiota)

    Samoin kyyninen suhtautuminen tunteisiin olisi tarpeen myös uusien jäsenten rekrytoinnissa toimintaan. Esimerkiksi epävarmalle, ensi kertaa kokouksessa mukana olevalle nuorelle ihmisille pitäisi harkitusti järjestää jotain helppoa tehtävää, joka kuulostaa vastuulliselta, mutta on täydellisen helppoa ja joka saa hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi. Hieman samaan tapaan toiminnassa pitäisi hyödyntää sitä, että ihmiset usein kaipaavat aktivismilta viiteryhmää johon samaistua.

    Yhteenvetona minusta on selvää, että muiden ihmisten tunteiden käyttäminen poliittisten tavoitteiden edistämiseen on juuri sitä, mistä ruohonjuuritason politiikassa on kyse.

Kommentointi on suljettu.

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Seuraa minua Instagramissa