Nyt riitti: Joukko ympäristö- ja kehitysjärjestöjä käveli ulos Varsovan ilmastokokouksesta

Varsovan ulosmarssiJoukko ympäristö- ja kehitysjärjestöjä (mm. Greenpeace, Friends of the Earth ja WWF) sekä ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC käveli tänään (21.11.) ulos Varsovan ilmastokokouksesta.

Tempaus järjestettiin vain päivää ennen kokouksen päättymistä.

Järjestöjen mukaan Puolan ilmastoneuvottelut eivät ole tuottamassa mitään ja voimavarat kannattaa suunnata nyt muualle.

Varsovassa oli tarkoitus edetä kohti sitovaa kansainvälistä ilmastosopimusta. Valitettavasti neuvottelut ovat ottaneet toistaiseksi vain takapakkia.

Osa maista on jopa ilmoittanut laskevansa aiemmin ilmoittamiaan päästövähennystavoitteita. Kehitysmaille tarkoitetun rahoituksen suhteen ei ole edetty. Lisäksi kokousta on jarruttanut kokouksen puheenjohtajamaana toimineen Puolan haluttomuus vähentää kivihiilen käyttöä.

Tätä vauhtia maailma on edelleen menossa kohti 4-6 asteen lämpenemistä. Toivottomuus on kuitenkin moraalitonta, joten toivotaan, että valtioiden johtajat ja neuvottelijat saavat aikaiseksi vielä kokouksen viimeisenä päivänä tärkeitä edistysaskelia.

Vastaavaa ulosmarssia ei ole tapahtunut ilmastoneuvotteluiden historiassa aiemmin. Mielenkiintoista on myös se, että mukana on ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC. Toivottavasti myös suomalainen ammattiyhdistysliike löytää ympäristö- ja kehitysjärjestöjen kanssa yhteisen sävelen ilmastovaikuttamisen suhteen.

Kaikki järjestöt eivät myöskään kävelleet ulos. Esimerkiksi Climate Action Network (CAN) jäi vielä jatkamaan tärkeää vaikuttamistyötään.

Kannattaa lukea aiheesta myös nämä:
WWF ja 12 muuta järjestöä marssivat ulos Varsovan ilmastoneuvotteluista
Ulosmarssi Varsovan ilmastoneuvotteluista: päättäjien kuunneltava ihmisiä, ei fossiiliteollisuutta
Oras Tynkkynen: Varsovassa myrskyää
NGOs, Social Movements Walk Out Of Warsaw Talks

Yksi kommentti artikkeliin ”Nyt riitti: Joukko ympäristö- ja kehitysjärjestöjä käveli ulos Varsovan ilmastokokouksesta”

  1. Minusta on moraalitonta, jos päättäjät toivovat jonkun muun tekevän, eivätkä huomaa, että vain he voivat jotain tehdä. Toivominen se vasta turhaa onkin. Kuten armeijassa varusmiehenä, niin myös reservissä voi vain esittää turhat toiveensa niille joilla on valta ne heti torpata. Toiveet voi esittää monella tapaa, mutta mikään ei näytä kiinnostavan poliitikkoja, kuten on nyt viimeisinä parina kuukautena nähty. Hyvä vain, että järjestöt kävelivät pois edes protestoidakseen, ettei tämä ole ihan kokonaan sitä, että poliitikot pitävät kansalaisia oman korruptoituneen pelinsä pelleinä. Kuitenkaan kansalainen ei voi päättää heidän puolestaan tai estää heidän päätöksiään, elleivät miljoonat lähde samaan aikaan liikkeelle ja kieltäydy tekemästä mitä poliitkot haluavat. Tämä vain on epätodennäköistä, koska samat miljoonat ovat riippuvaisia nykyisistä rakenteista, kun eivät elä omavaraisuudessa.

    Kun kuitenkin niinkin koulutetussa maassa kuin Suomessa päättäjät eivät ota koko asiaa huomioon kuin puheissa, niin päättäjien on turha moralisoida kansalaisia toivottomuudesta. Eivätkä ne asiatkaan riitele, jos ihmiset eivät riitele asioista. On kuitenkin typerää kansalaisten tapella keskenään, kun kukaan heistä ei tule asioista päättämään. Nyt tämä politiikka on pelkkää toistensa ohi puhumista siellä missä asioista päätetään, ei näy paloa tunteessa tai löydy sydänverta pakista. Ei voida edes luopua autosta Helsingin kaupunkisuunnittelun perustana, vaikka sen tiedetään olevan jo ihmisten terveydellekin haitallisempi kuin vaikka hiilivoimalan piipun ja tuottaa pysyvän kaupunkirakenteellisen tarpeen kuluttaa jotakin polttoainetta, josta ainakin jossain vaiheessa tulee päästöjä. Oikeastaan koko kulttuuria vaivaa jokin hidastetun murhan himo, jota kukaan päättäjä ei myönnä, vaikka teidän päätökset siihen johtavat. Te tapatte hitaasti mutta varmasti, ja sitten ette edes halua riidellä keskenänne asioista ja odotatte asioiden riitelevän itsestään. Minä olen ainakin pettynyt koko poliittiseen kenttään, kun yksikään puolue ei edes yritä kääntää laivaa, vaan vihreätkin yrittävät ministerinsä suulla viherpestä Arktikselle menoa, vaikka tiedetään, että koko homma rahoitetaan sieltä saatavin fossiilisten synnyttäminen tuloin, jolloin puheet jostakin matkailusta on aika ikävää vedätystä. Eihän se homma siihen loppuisi, jos vihreät eivät sitä suosisi, mutta olisi nyt edes joku puolue yrittämässä edes jotakin. Onhan se hyvä, että luontoa suojellaan pala palalta kotimaassa, joka tuottaa tarpeen raahautua äänestyskoppiin, mutta tieto siitä, että eräänlainen globaali aikapommi tikittää, vie osan ilosta niistäkin voitoista. Ehkä ensin olisi tarve kääntää vihreänkin laivan keulaa hitusen, jotta sillä voisi tuuppia sitten sitä suurta laivaa?

Kommentointi on suljettu.

Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.