Lihattoman lokakuun toinen päivä on takana. Lupasin pitää Lihattoman Lokakuun hengessä vähintään viikon ruokapäiväkirjaa. Tässä tulevat nyt kolmannen päivät mätöt.
Toivon todella, että kaikki tapahtumaan mukaan lähteneet lähes 30 000 ihmistä antavat kasvissyönnille mahdollisuuden, ryhtyvät tuumasta toimeen ja kokeilevat lihatonta arkea.
Itse uskon, että arjen muutokset syntyvät tekemisen kautta. Valistus ei riitä.
Henkilökohtaisen kokeilun ja siitä seuraavan kokemuksen kautta syntyy ymmärrystä ja halua hankkia tietoa asiasta sekä sitä kautta lopulta muutosta omissa arvoissa. Samalla tulee ehkä havainnoitua ympärillä olevia asioita uusin silmin – esimerkiksi sitä, että lähiravintolasta ei saa kunnollista kasvisruokaa. Parhaimmillaan nämä kokemukset johtavat haluun muuttaa asioita myös laajemmin.
Ohessa viikon kolmas ruokapäiväkirja eli mitä tuli pisteltyä suuhun keskiviikkona:
Keskiviikko 2.10.2013:
– klo 9.00 Neljän viljan luomupuuroa soijamaidon, auringonkukan siementen, mustaherukoiden, seesamsiemenien ja pellavansiemenrouheen kanssa + omena + kuppi teetä
– klo 12.00 Valkosipuliseitan, tilliperunat, viher- ja pastasalaatti + kolme siivua vaaleaa leipää + kuppi teetä (Lounas Veganissimossa)
– klo 17.00 Tofuruisleipä ja hedelmiä + kuppi teetä (Seminaarin/puhetilaisuuden yhteydessä)
– klo 18.15 Pastaa tofu-porkkana-tomaattikastikkeessa, Yosa-kauravälipala + kuppi kaakaota
– klo 21.15 2 x ruisleipäsiivu, banaani, lasi tuoreappelsiinimehua + kuppi teetä
PS. Huomenna torstaina (3.10.) olen klo 12.15 alkaen Yle Radio 1:n Ajankohtainen Ykkönen ohjelmassa keskustelemassa virallisista ruokasuosituksista ja Lihattomasta Lokakuusta.
Viikon ruokapäiväkirjat löytyvät täältä:
– Maanantai 30.9.2013
– Tiistai 1.10.2013
Aiemmin olen pitänyt ruokapäiväkirjaa esimerkiksi täällä:
– Vegaanin ruokapäiväkirja 13.6.-19.6.2011
– Vegaanin Maraton ja viikon ruokalista
Kasvissyöjät ja muut lihatonta ruokavaliota noudattavat ihmiset tekevät suuren virheen siinä, että perustelevat valintaansa ensisijaisesti eettisillä tai muilla järkevillä syillä. Eettisyys ja järkevyys ei ole kovinkaan mediaseksikästä, joten fiksumpaa olisikin markkinoida lihatonta ruokavaliota vetoamalla ihmisen hedonistiseen tarpeeseen voida hyvin.
Viime kesänä keksin jättää lihansyönnin lähes kokonaan pois, ja nyt harkitsen vakavissani täydellistä luopumista teurastetusta ruokavaliosta – miksi? No siksi, että on kivaa olla syömisen jälkeenkin virkeä, ja lisäksi painokin putoaa kuin itsestään (varsinkin, kun välttää lisäksi hiilihydraatteja) – ainakin, jos lihattomuuteen yhdistää hieman liikuntaa. On kivaa tuntea itsensä kylläiseksi ilman ähkyä.
Lihankasvatus- ja jalostusteollisuuden tarjoamiin kauhukuvastoihin vetoaminen ei kärsimyskuvastoilla kyllästettyyn länsimaalaiseen ihmiseen uppoa, ja silloinkin kun uppoaa, niin herää kysymys miksi ihmisten kärsimykseen suhtaudutaan lähinnä toteavasti.
Joten lanseeratkaapa vaikkapa kampanja Anna lihallesi parempi elämä – jätä liha pois!
Minä lihatonta ruokavaliota n. 15 vuotta (joitakin vuosia olen syönyt n. pari kertaa viikossa kalaa) itse noudattavana taas toivoisin, että liha palaisi ravintona sille tasolle millä se joskus oli eli lihaa ei tarvitse syödä joka aterialla ja määrän sijasta panostettaisiin lihan laatuun!
Silloin lihasta maksettaisiin enemmän, joten sitä voitaisiin myös tuottaa ilman tehotuotantoa. Utopiaa on, että kaikki ihmiset haluaisivat luopua lihasta eikä siihen ole mielestäni mitään tarvetta, koska luomumaatalous tarvitsee myös eläimiä. Se, että esim. suomalainen syö keskimäärin 70 (?) kiloa lihaa vuodessa, on asia johon voitaisiin ja johon pitäisi puuttua. Minusta liha ansaitsisi olla ”parempaa” ruokaa, jota ei joka aterialla syödä.
Toisaalta, kun tiedetään, että monet ihmiset syövät valtavasti ellei pääosin prosessoitua ruokaa eivätkä esim. ikimaailmassa söisi lihaa, joka vielä näyttää eläimeltä, olen hieman skeptinen. Jos lapsesta asti syö kaupan ”lihapullia”, nugetteja jne., käsitys lihasta voi olla erilainen. Näille ihmisille ranskalaisen tai suomalaisen ravintolan yksinkertainen menu ei välttämättä ole kovin mieluinen… Ja jos lähtötilanne on tämä, muutos parempaan ruokavalioon on aika hankala, koska ruokateollisuus kuitenkin tuottaa sitä mitä ihmiset ostavat (oli se terveellistä, eläinystävällistä jne.) tai ei.
Ja toki on muistettava myös se, että pienituloinen ihminen ei voi aina ostaa sitä mitä haluaisi! Joskus on tietenkin kyse osaamisesta eli ei osata laittaa halvoista perusraaka-aineista ruokaa.
Monitahoinen ongelma siis. 🙂