Kestävyyttä etsimässä: Jätkäsaari ja Kalasatama

Havainnekuva Jätkäsaareen rakennettavista puukerrostaloista. Kuva Anttinen Oiva ArkkitehditOsallistuin keskiviikkona 18.9. Helsingin Laiturilla Kestävyys uusilla asuinalueilla -tilaisuuteen.

Tunnin mittaisessa sessiossa käytiin läpi Kalasataman ja Jätkäsaaren ympäristöratkaisuja.

Tapahtuma oli osa kansainvälistä World Green Building viikkoa.

On tietysti hienoa, että Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa on huomioitu monia kestävyyteen ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä. Molempiin kaupunginosiin on tulossa ratikkalinja, pyöräily-yhteydet ovat vähintään kohtalaiset, on jätteiden putkikeräysjärjestelmä ja sähköautojen latauspisteitä. Lisäksi noudatetaan tietysti nykyisiä energianormeja.

Todellista ekokaupunkia voisi tehdä kuitenkin vähän kunnianhimoisemmin. Ohessa on kolme kriteeriä ekologisesti kestävälle kaupunginosalle:

1. Energiaomavaraisuus uusiutuvilla. Esimerkiksi Jätkäsaaren ja Kalasataman tapauksessa olisi hyvät mahdollisuudet ottaa lämpö ja jäähdytys merestä. Myös maalämpöä voisi hyödyntää. Erityisesti Jätkäsaaren edustalle voisi sopia hyvin muutama tuulivoimala. Jätteiden putkikeräys mahdollistaisi myös biokaasun tuottamisen paikan päällä.

2. Liikenne perustuu kävelyyn, pyöräilyyn ja kiskoihin. Kaupunginosien tulisi olla kokonaan autottomia. Autoille varattuja parkkipaikkoja tulisi olla korkeintaan muutamia. Pyöräkaistat tulisi olla jokaisen kadun molemmin puolin. Pyöräilijöille tulisi varata tarpeeksi pysäköinti- ja säilytystilaa katutasossa.

3. Rakennukset ovat ekotehokkaita. On laiskuutta noudattaa vain nykyisiä, vaikkakin suhteellisen tiukkoja, energianormeja. Lähtökohtana tulisi olla nolla- ja plusenergiatalojen rakentaminen. Rakennusten seiniin ja katoille tulisi asentaa aurinkopaneelit ja pientuulivoimaa. Myös puurakentaminen ja viherkattojen hyödyntäminen voisi olla paljon nykyistä laajempaa.

Erityisen hienoa on kuitenkin, että Jätkäsaareen on tulossa puukerrostaloja. Puurakentamisella on ainakin kolme hyötyä ilmastonäkökulmasta:

1. Puurakentaminen korvaa paljon päästöjä aiheuttavaa teräs- ja betonirakentamista
2. Puurakenteet ja -materiaalit toimivat hiilivarastoina
3. Sivuvirrat ja lopulta itse rakennuksetkin voi kierrättää bioenergiaksi

Täällä lisää: Puurakentamisen ilmastovaikutukset

Helsingissä tullaan lähivuosikymmeninä rakentamaan paljon. Olisi suotavaa, että tännekin saataisiin vihdoin eurooppalaisen mittakaavan ekokaupunginosia.

 

3 kommenttia artikkeliin ”Kestävyyttä etsimässä: Jätkäsaari ja Kalasatama”

  1. Kiitos yhteenvedosta! Harmitti kun en itse ehtinyt paikalle. Uusilla asuinalueilla tulisi myös pohtia kuinka tiloja ja tarvikkeita voisi jakaa asukkaiden kesken. Esimerkkinä vaikkapa vierashuoneet, harvoin tarvittavat ja tilaavievät laitteet sekä autot.

    Kaupungeista ja jakamistaloudesta:
    http://shareable.sharedby.co/share/vfYm2w

    Liian vähän puhutaan myös asumisväljyydestä ja sen vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen, ilmastokriisiin ja ylikulutukseen. Saatika ihmisten talouteen.

    Jatka hyvää työtä!

  2. Jos haluaisi puhua todellisesta kestävästä ekokaupungista, niin minä näkisin paikallisen ruuantuotannon ensimmäisenä ratkaistavana asiana. Ruoka kuitenkin on resurssi, joka täytyy jatkuvalla syötöllä tuoda nyt pysyvästi muualta. Helsingissä olisi mahdollista esimerkiksi kalastamisesta tehdä lähde suoraan suuhun, mutta myös kalanperkeillä voimistaa kompostia. Mittakaava pitäisi vain olla sellainen, että talojen katot ja julkisivut nähtäisiin ikään kuin peltoina, ja pihat sun muut hyötyviljelminä. Välillä näkee arkkitehtisuunnitelmia, joissa tätä on yritetty tuoda suurkaupunkimittakaavaan, mutta näyttää käyvän niin, että idealistiset opiskelijat muuntuvat konservatiivisiksi tylsimyksiksi ja uudistavat ideat katoavat.

    Ekovinkkinä murhanhimoisille, että pienistä kaloista saa fileoimalla nopeasti maukkaita makupaloja, ja perkeistä sitten kompostia. Samalla lannoitteet, jotka karkasivat pelloilta vesistöön, pääsevät takaisin viljelykäyttöön. Vattu varsinkin näyttää nauttivan, kun saa oikein vahvaa multaa. Ongella voi kohdistaa kalastuksensa kestäviin kantoihin, ja ruokkia vaikka myös lemmikkejään. Kannattaa vain pysyä poissa merenlahdista, joissa tiedetään olevan paljon myrkkyjä. Joessa sitten pysyy poissa virtapaikoista, ettei taimenen pentu haukkaa koukkua vahingossa.

    Ekokylät eivät näytä toimivan muina kuin pakopaikkoina joillekin ympäristöstä huolissaan oleville, joten jotenkin nämä ongelmat olisi ratkaistava kaupungin mittakaavassa. Puurakentaminen sinänsä hyvä, mutta tiiviys siinäkin minusta ykkösasia, koska mieluummin katselen vaikka neliökilometrien avohakkuuta, josta puut on viety rakentamiseen, kuin neliökilometrien lähiöitä entisen metsän päällä. Avohakkuu kuitenkin nuolee haavansa muutamassa vuodessa ja lähtee kasvamaan takaisin metsäksi. Päättivät tosin rajoittaa rakentamisen 8-kerrokseen tarpeettomasti. Näihin Helsingin mahdollisiin tornitaloihin saisi paljon hiiltä piiloon. Ulkomailla puuhaavat korkeampia, ja varmaan olisi parempi vientituotekin, jos tarjolla olisi myös koeteltuja tornitekniikoita. Vaikka sähköautoa hehkutetaan, niin sähköautokaupunki vie yhtä paljon tilaa kuin autokaupunki, ja niiden tuottaminen vaatii kuitenkin taas lisää tuhoamista jossain, joten kaavoituksella tarve niiltäkin pois.

    Itse Jätkäsaari ja Kalasatama eivät todellakaan ole ekoa, mutta valitettavasti ne pilattiin vielä pahemmin samojen henkilöiden toimesta, jotka nyt markkinoivat itseään uudenlaisen kaupunkikulttuurin ja halvempien asuntojen lähetteinä. Nämä kun halusivat kalliit parkkihallit ja liikaa paikkoja nostamaan asuntojen hintoja näillä alueilla, joka säteilee myös niiden viereisille alueille nostamaan hintoja, ja kaiken kruunuksi tuhansien ihmisten asunnot jäävät nyt rakentamatta, joten KSV:n silmä tähyää tämänkin seikan takia nyt Kivinokkaa, Meri-Rastilaa, Vartiosaarta yms. Todella ikävää, että Helsingissä pärjää politiikassa näin helposti, vaikka sanat ja teot ovat täysin ristiriidassa, eikä mikään ulkopuolinen, kuten lehdistö, ole kiinnostunut arvioimaan kunnallispolitiikan kiemuroita. Itseäni ei tietysti kiinnosta yksittäisten poliitikkojen menestys, mutta jos poliittista valtaa saa itselleen luomalla tekoihin nähden täysin väärää kuvaa itsestään, joka johtaa sitten tuloksiin, jotka koskevat minuakin, niin sapettaahan se.

    Näin tiedoksi sinne ympäristölautakuntaan, että Näsinoja kaipaisi parempaa kunnostusta, ja siltarumpujen vaihtamista silloiksi. Akuutein on rumpu golfkentän luona (toinen rumpu joesta lähtien(?)), joka on puroa ylempänä ja estää mahdollisten kututaimenten nousua ja toki kaiken muun puroelämän kulkua. Sinänsä kova paikka taimenpurolle, kun peltojen ja golfkentän lannoitteet ja myrkyt, sekä autoliikenteen päästöt valuvat puroon, mutta on siellä niitä taimenia nähty, joten kaupungin olisi syytä toimia, ei ole nimittäin ihan lapiotalkoo-settiä tuollainen. Vantaalaiset saavat Pakkalanpurostaan mahtavan taimenpuron jos jaksavat jatkaa kunnostamista, joten rajan tälläkin puolella on syytä jatkaa kunnostuksia.

Kommentointi on suljettu.

Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon