Kestävyyttä etsimässä: Jätkäsaari ja Kalasatama

Havainnekuva Jätkäsaareen rakennettavista puukerrostaloista. Kuva Anttinen Oiva ArkkitehditOsallistuin keskiviikkona 18.9. Helsingin Laiturilla Kestävyys uusilla asuinalueilla -tilaisuuteen.

Tunnin mittaisessa sessiossa käytiin läpi Kalasataman ja Jätkäsaaren ympäristöratkaisuja.

Tapahtuma oli osa kansainvälistä World Green Building viikkoa.

On tietysti hienoa, että Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa on huomioitu monia kestävyyteen ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä. Molempiin kaupunginosiin on tulossa ratikkalinja, pyöräily-yhteydet ovat vähintään kohtalaiset, on jätteiden putkikeräysjärjestelmä ja sähköautojen latauspisteitä. Lisäksi noudatetaan tietysti nykyisiä energianormeja.

Todellista ekokaupunkia voisi tehdä kuitenkin vähän kunnianhimoisemmin. Ohessa on kolme kriteeriä ekologisesti kestävälle kaupunginosalle:

1. Energiaomavaraisuus uusiutuvilla. Esimerkiksi Jätkäsaaren ja Kalasataman tapauksessa olisi hyvät mahdollisuudet ottaa lämpö ja jäähdytys merestä. Myös maalämpöä voisi hyödyntää. Erityisesti Jätkäsaaren edustalle voisi sopia hyvin muutama tuulivoimala. Jätteiden putkikeräys mahdollistaisi myös biokaasun tuottamisen paikan päällä.

2. Liikenne perustuu kävelyyn, pyöräilyyn ja kiskoihin. Kaupunginosien tulisi olla kokonaan autottomia. Autoille varattuja parkkipaikkoja tulisi olla korkeintaan muutamia. Pyöräkaistat tulisi olla jokaisen kadun molemmin puolin. Pyöräilijöille tulisi varata tarpeeksi pysäköinti- ja säilytystilaa katutasossa.

3. Rakennukset ovat ekotehokkaita. On laiskuutta noudattaa vain nykyisiä, vaikkakin suhteellisen tiukkoja, energianormeja. Lähtökohtana tulisi olla nolla- ja plusenergiatalojen rakentaminen. Rakennusten seiniin ja katoille tulisi asentaa aurinkopaneelit ja pientuulivoimaa. Myös puurakentaminen ja viherkattojen hyödyntäminen voisi olla paljon nykyistä laajempaa.

Erityisen hienoa on kuitenkin, että Jätkäsaareen on tulossa puukerrostaloja. Puurakentamisella on ainakin kolme hyötyä ilmastonäkökulmasta:

1. Puurakentaminen korvaa paljon päästöjä aiheuttavaa teräs- ja betonirakentamista
2. Puurakenteet ja -materiaalit toimivat hiilivarastoina
3. Sivuvirrat ja lopulta itse rakennuksetkin voi kierrättää bioenergiaksi

Täällä lisää: Puurakentamisen ilmastovaikutukset

Helsingissä tullaan lähivuosikymmeninä rakentamaan paljon. Olisi suotavaa, että tännekin saataisiin vihdoin eurooppalaisen mittakaavan ekokaupunginosia.

 

3 kommenttia artikkeliin ”Kestävyyttä etsimässä: Jätkäsaari ja Kalasatama”

  1. Kiitos yhteenvedosta! Harmitti kun en itse ehtinyt paikalle. Uusilla asuinalueilla tulisi myös pohtia kuinka tiloja ja tarvikkeita voisi jakaa asukkaiden kesken. Esimerkkinä vaikkapa vierashuoneet, harvoin tarvittavat ja tilaavievät laitteet sekä autot.

    Kaupungeista ja jakamistaloudesta:
    http://shareable.sharedby.co/share/vfYm2w

    Liian vähän puhutaan myös asumisväljyydestä ja sen vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen, ilmastokriisiin ja ylikulutukseen. Saatika ihmisten talouteen.

    Jatka hyvää työtä!

  2. Jos haluaisi puhua todellisesta kestävästä ekokaupungista, niin minä näkisin paikallisen ruuantuotannon ensimmäisenä ratkaistavana asiana. Ruoka kuitenkin on resurssi, joka täytyy jatkuvalla syötöllä tuoda nyt pysyvästi muualta. Helsingissä olisi mahdollista esimerkiksi kalastamisesta tehdä lähde suoraan suuhun, mutta myös kalanperkeillä voimistaa kompostia. Mittakaava pitäisi vain olla sellainen, että talojen katot ja julkisivut nähtäisiin ikään kuin peltoina, ja pihat sun muut hyötyviljelminä. Välillä näkee arkkitehtisuunnitelmia, joissa tätä on yritetty tuoda suurkaupunkimittakaavaan, mutta näyttää käyvän niin, että idealistiset opiskelijat muuntuvat konservatiivisiksi tylsimyksiksi ja uudistavat ideat katoavat.

    Ekovinkkinä murhanhimoisille, että pienistä kaloista saa fileoimalla nopeasti maukkaita makupaloja, ja perkeistä sitten kompostia. Samalla lannoitteet, jotka karkasivat pelloilta vesistöön, pääsevät takaisin viljelykäyttöön. Vattu varsinkin näyttää nauttivan, kun saa oikein vahvaa multaa. Ongella voi kohdistaa kalastuksensa kestäviin kantoihin, ja ruokkia vaikka myös lemmikkejään. Kannattaa vain pysyä poissa merenlahdista, joissa tiedetään olevan paljon myrkkyjä. Joessa sitten pysyy poissa virtapaikoista, ettei taimenen pentu haukkaa koukkua vahingossa.

    Ekokylät eivät näytä toimivan muina kuin pakopaikkoina joillekin ympäristöstä huolissaan oleville, joten jotenkin nämä ongelmat olisi ratkaistava kaupungin mittakaavassa. Puurakentaminen sinänsä hyvä, mutta tiiviys siinäkin minusta ykkösasia, koska mieluummin katselen vaikka neliökilometrien avohakkuuta, josta puut on viety rakentamiseen, kuin neliökilometrien lähiöitä entisen metsän päällä. Avohakkuu kuitenkin nuolee haavansa muutamassa vuodessa ja lähtee kasvamaan takaisin metsäksi. Päättivät tosin rajoittaa rakentamisen 8-kerrokseen tarpeettomasti. Näihin Helsingin mahdollisiin tornitaloihin saisi paljon hiiltä piiloon. Ulkomailla puuhaavat korkeampia, ja varmaan olisi parempi vientituotekin, jos tarjolla olisi myös koeteltuja tornitekniikoita. Vaikka sähköautoa hehkutetaan, niin sähköautokaupunki vie yhtä paljon tilaa kuin autokaupunki, ja niiden tuottaminen vaatii kuitenkin taas lisää tuhoamista jossain, joten kaavoituksella tarve niiltäkin pois.

    Itse Jätkäsaari ja Kalasatama eivät todellakaan ole ekoa, mutta valitettavasti ne pilattiin vielä pahemmin samojen henkilöiden toimesta, jotka nyt markkinoivat itseään uudenlaisen kaupunkikulttuurin ja halvempien asuntojen lähetteinä. Nämä kun halusivat kalliit parkkihallit ja liikaa paikkoja nostamaan asuntojen hintoja näillä alueilla, joka säteilee myös niiden viereisille alueille nostamaan hintoja, ja kaiken kruunuksi tuhansien ihmisten asunnot jäävät nyt rakentamatta, joten KSV:n silmä tähyää tämänkin seikan takia nyt Kivinokkaa, Meri-Rastilaa, Vartiosaarta yms. Todella ikävää, että Helsingissä pärjää politiikassa näin helposti, vaikka sanat ja teot ovat täysin ristiriidassa, eikä mikään ulkopuolinen, kuten lehdistö, ole kiinnostunut arvioimaan kunnallispolitiikan kiemuroita. Itseäni ei tietysti kiinnosta yksittäisten poliitikkojen menestys, mutta jos poliittista valtaa saa itselleen luomalla tekoihin nähden täysin väärää kuvaa itsestään, joka johtaa sitten tuloksiin, jotka koskevat minuakin, niin sapettaahan se.

    Näin tiedoksi sinne ympäristölautakuntaan, että Näsinoja kaipaisi parempaa kunnostusta, ja siltarumpujen vaihtamista silloiksi. Akuutein on rumpu golfkentän luona (toinen rumpu joesta lähtien(?)), joka on puroa ylempänä ja estää mahdollisten kututaimenten nousua ja toki kaiken muun puroelämän kulkua. Sinänsä kova paikka taimenpurolle, kun peltojen ja golfkentän lannoitteet ja myrkyt, sekä autoliikenteen päästöt valuvat puroon, mutta on siellä niitä taimenia nähty, joten kaupungin olisi syytä toimia, ei ole nimittäin ihan lapiotalkoo-settiä tuollainen. Vantaalaiset saavat Pakkalanpurostaan mahtavan taimenpuron jos jaksavat jatkaa kunnostamista, joten rajan tälläkin puolella on syytä jatkaa kunnostuksia.

Kommentointi on suljettu.

Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.