Joukkoliikenne maksuttomaksi kantoliinassa tai rintarepussa lastaan kuljettaville

Leo Stranius-Kuva Hanna HeikkiläLastaan lastenvaunuissa tai rattaissa kuljettavat vanhemmat saavat matkustaa HSL-alueen joukkoliikennevälineissä ilman matkalippua.

Maksuttomuuden ulkopuolelle on rajattu kuitenkin esimerkiksi kantoliinassa, rintarepussa tai muuten lastaan kuljettavat vanhemmat.

Nykyinen käytäntö kannustaa vanhempia kuljettamaan lastenvaunuja mukana julkisissa kulkuneuvoissa matkalipun ominaisuudessa. Tämä taas johtaa siihen, että liikennevälineet ruuhkautuvat eikä vaunuja oikeasti tarvitsevat mahdu aina kyytiin. Vaunuttomuus toisi sujuvuutta kaikille matkustajille.

Nykyistä käytäntöä perustellaan usein sillä, että rattaissa istuvaa lasta ei voi turvallisuussyistä jättää yksin lipun ostamisen ajaksi. Bussissa matkustaessa tämä on aito huoli. Samaan aikaan on kuitenkin useita muita liikennevälineitä, kuten metro tai paikallisjunat, joissa rattailla saa kulkea maksutta vaikka lipunosto ei edellytä lapsen luota poistumista.

Nykyinen käytäntö asettaa lapsiperheet näin epätasa-arvoiseen asemaan.

Kaupunginhallitus ja -valtuusto käsittelivät keväällä 2013 Emma Karin (vihr) aiheesta tekemää valtuustoaloitetta ja päätyi sille kannalle, että nykyistä käytäntöä ei ole syytä muuttaa.

Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL) valmistelee kuitenkin parhaillaan tariffipoliittisia linjauksia. Näin ollen asia on mahdollista ottaa esille vielä tässä yhteydessä. Kantoliinojen ja rintareppujen yleistyessä matkalippupolitiikkaa on syytä tarkastella uudelleen.

Helsingin tavoitteena on lisätä joukkoliikenteen osuutta. Maksuttomuus on syytä laajentaa koskemaan kaikkia lapsiperheitä, oli matkantekovälineenä vaunut, rattaat, kantoväline tai lapsen omat jalat. Näin kannustettaisiin paljon autoa käyttäviä lapsiperheitä laajemminkin siirtymään joukkoliikenteen pariin.

Olen itse käyttänyt kaupungin joukkoliikennettä sekä vaunujen että kantorepun kanssa. Kun kulkee vaunujen ja kantoliinan kanssa, pitää erikseen muistaa eri käytännöt ja varata matkalippu tai sen ostoa varten rahat.

Joskus olenkin joutunut tilanteeseen, jossa lastenvaunut eivät mahdu bussiin. Seuraava bussi tulee puolen tunnin päästä, jolloin olisin valmis jättämään vaunut pysäkille, jotta pääsisin kyytiin. Itselläni ei satu juuri tuolla hetkellä olemaan kuitenkaan mukana bussilippua tai rahaa, koska olin varautunut pääsemään kyytiin ilman lippua vaunujen kanssa.

Ylipäätään kantoliinaa ja -reppua kannattaa suosia lapsen kanssa matkustaessa siitäkin syystä, että siinä vauva tai lapsi voi olla lähellä vanhempaa, se on turvallinen tapa kuljettaa lasta ja kantoväline vapauttaa kantajan kädet. Lisäksi kantoliina tai -reppu mahdollistaa liikkumisen vaikeissa tai epätasaisessa maastossa, esimerkiksi metsässä.

12 kommenttia artikkeliin ”Joukkoliikenne maksuttomaksi kantoliinassa tai rintarepussa lastaan kuljettaville”

  1. Nyt sotket asioita:

    – lastenvaunullisten ihmisten (lapsi vaunussa, ei ostoksia 🙂 ) ilmainen kulkeminen julkisissa perusteltiin sillä, että lastenvaunujen roudaajan ei tarvitse pönkiä vastavirtaan maksamaan matkaansa kuljettajalle

    – jos mukero kulkee kantoliinassa (mitä ideaa muuten kannatan lämpimästi) matkustajat voivat tulla kulkuneuvoon etuovesta ja maksaa matkansa normaalisti.

    eli olisihan se kiva, jos kaikki olisi kaikille ilmaista, mutta maksuja kiertämällä ei kannattamasi askeettinen elämänmalli kyllä etene – joku/jotkut toiset joutuvat maksamaan vapaamatkustajat ja he paiskivat töitä ja maksavat veroja sitten toistenkin puolesta

    • Kiitos kommentista Juha! Kyse on siitä, miten asian näkee. Mikäli kyse on vain käytännöllisyydestä, ei maksuttomuutta voi perustella lastenvaunuja esimerkiksi metrossa tai junassa kuljettaville. Koska noissa kulkeminen on lastenvaunujen kanssa maksutonta, on kyse kykätevyyden lisäksi ilmeisesti myös siitä, että on haluttu ulottaa sama käytäntö kaikkialle lastenvaunuja kuljettaville. Tästä näkökulmasta olisi mielestäni perusteltua ulottaa käytäntö edelleen myös lasta kantoliinassa tai kantorepussa kuljettaville.

  2. Voi kun täällä Jyväskylässä tulisi edes tuo ilmaisuus lastenvaunujen kanssa! Lisäksi jo 4-vuotias maksaa matkastaan lastenlipun hinnan ja 12-vuotiaat luetaan aikuisiksi. Tarvitseeko mainitakaan vuoroväleistä tai puolen tunnin vuorovälillä kokonaan ajamatta jäävistä vuoroista?

    • Kyllä vain Elina! Tilanne on joukkoliikenteen suhteen muualla Suomessa varmasti pääkaupunkiseutua merkittävästi huonompi. Toivottavasti saisitte vietyä siellä kuitenkin asiaa eteenpäin!

  3. Heipsan! Puhuttiin just täällä meidän ”kommuunissa”, että perheitä lapsineen pitäisi rohkaista entistä enemmän joukkoliikenteen pariin. Monet pikkulasten kanssa kokevat jotakin ihmeellistä kauhua julkisiin astumisessa, mitä itse en pysty ymmärtämään, ellei kyse ole sitten jostakin kello kolmen juoppojunasta aamuyöllä. Sen verran olen kuitenkin kulkenut lasteni kanssa pitkin ja poikin. Tottakai myös liinailijoiden päästäminen ilmaiseksi bussiin lisäisi sujuvuttaa ja turvallisuutta: Minua on kauhistuttanut aina kulkea pitkä bussinkäytävä vauva tai taapero sylissäni, kun aika usein bussi ehtii kuitenkin lähteä ennen kuin istumapaikka on löytynyt. Tämä varsinkin, jos olen bussiin tulevan jonon hännillä. En ole ikinä edes ajatellut kulkevani vauva sylissä vastavirtaan.

    P.S. Tämä hulvaton autoilu on harmittanut viime aikoina, kun esikoinen lähti kouluun ja kulkee matkat itsekseen. Koulun piha on täynnä autoja, kun vanhemmat kuskaavat murulaiset kouluun, jotta nämä eivät jäisi samaisten autojen alle. Olemme pohtineet, mitä tälle asialle voisi nyt oikeasti alkaa tehdä. Onneksi koulun henkilökunta puhuu systemaattisesti itsekseen kulkeminen tai ainakin autoilun välttämisen puolesta.

  4. Kannattaisiko ottaa aina mukaan kolikoita niin niin pystyy maksamaan yllättävät tilanteet käteisellä? Minäkin jouduin maksamaan juuri seutulipun bussiin, kun en muistanut, ettei kortilla ole enää kautta tai rahaa ja jos ei olisi ollut käteistä (eikä kukaan olisi lainannut), olisi suunnitelmat muuttunut; sellaista elämä on. Lastenvaunujen kanssa bussiin menevä joutuu aina ottamaan huomioon sen, että joku muukin vanhempi on lähtenyt vaunujen kanssa liikenteeseen eikä kaikki mahdu bussiin. Kaikki eivät syystä tai toisesta halua tai voi käyttää kantoliinaa tai -reppua.

    Jos halutaan turvallisuutta, huonosti liikkuvat vanhukset tai vammaiset pitäisi myös päästää bussiin ilmaiseksi, koska heilläkin on riski kaatua. Näille ryhmille, ette kuitenkaan ilmaista joukkoliikennettä ole ehdottomassa vaan aikuisille, jotka ovat ylipäätään niin hyvässä kunnossa, että voivat kantaa vauvaa! 🙂 Monet vanhemmat turvautuvat vaunuihin, kun eivät voi kantaa vauvaa ja muita kantamuksia…

    Muistutan vielä, ettei ilmaista joukkoliikennettä ole olemassa eli joku sen maksaa, vaikka käyttäjälle olisi ilmaista. Helsingin taloushan on sellaisessa kunnossa, että ylimääräistä löytyy. 😉 Ja tästä tulikin mieleen; kannattaisiko ajaakin sellaista vaihtoehtoa, että junissa ja metroissa myös vaunujen kanssa liikkeellä olevat joutuisivat maksaa matkansa, kun sitä ei voi perustella turvallisuudella?

    • Kiitos kommentista Sara!

      Oikeassa olet. Käteistä kannattaisi aina olla jonkin verran mukana.

      Sen sijaan olet väärässä siinä, etten olisi ehdottanut maksutonta joukkoliikennettä muillekin ryhmille. Olen esittänyt maksutonta joukkoliikennettä Helsingissä ihan kaikille esimerkiksi tässä Helsingin Sanomissa ja blogissani julkaistussa mielipidekirjoituksessa: Maksuton joukkoliikenne Helsinkiin ja tässä HBL:n haastattelussa: ”Gratis kollektivtrafik skulle vara häftigt”

      Ja vaikka ilmaista joukkoliikennettä ei ole (aina sen joku maksaa), niin käytäjilleen maksuton se voi olla ihan kuten Suomessa peruskoulutus. Eli kannattaa huomata, että puhun yllä maksuttomasta joukkoliikenteestä, en suinkaan ilmaisesta.

      Aurinkoista elokuun jatkoa!

  5. Tarkoitin maksutonta julkista liikennettä muille ryhmille tietenkin tässä yhteydessä, jossa pohdit kantoliinaa käyttävän vanhemman oikeutta maksuttomaan joukkoliikenteeseen ja ainakin kommenteissa vedotaan turvallisuuteen. Kuitenkin ihminen, joka jaksaa kantaa vauvaa, on paremmassa fyysisessä kunnossa, kuin monet muut, joten jos maksutonta joukkoliikennettä halutaan joillekin ryhmille, pitäisi minusta katsoa oman navan ulkopuolelle, kun ryhmiä määritellään. Kaikille maksuton joukkoliikenne on sen verran kallista, että tuskin todennäköinen vaihtoehto.

    Ja maksuton ja ilmainen ovat kyllä lähellä synonyymia; jos menen maksuttomaan tapahtumaan, se on minulle maksuton eli ilmainen, vaikka joku tapahtuman kulut maksaakin. Maksuton peruskoulu maksetaan veroista.
    Maksuttomat tapahtumat maksaa AINA joku muu jollakin tavalla (työ, aika, raha), Helsingin joukkoliikennettä ei voi järjestää ilman rahaa. Joten tässä yhteydessä en oikein ymmärrä sanoilla kikkailua.

  6. Lapset pitäisi opettaa käyttämään jalkojaan ja joukkoliikennettä, sen vuoksi olisi hyvä jos alle kouluikäisen lapsen vanhempi saisi matkustaa lapsen kanssa maksutta. Sen sijaan kolme vuotta täyttäneen lapsen rattaista pitäisi periä maksu. Muutama vuosi sitten sydänvikaisen lapsen äiti ehdotti lapsille rattaisin myönnettävää invalidimerkkiä – hyvä ajatus, ehkäpä terveiden lasten vanhemmat huomaisivat, että lapset eivät olekaan invalideja ja voisivat kävellä bussipysäkille!

  7. Haluaisin kantaa lasta kantoliinassa ja liikkua julkisilla, mutta pienituloisena ilmainen matka rattaiden kanssa on kyllä niin houkutteleva, että anteeksi jos vien rattaideni kanssa tilaa muilta.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Seuraa minua Instagramissa