Joukkoliikenne maksuttomaksi kantoliinassa tai rintarepussa lastaan kuljettaville

Leo Stranius-Kuva Hanna HeikkiläLastaan lastenvaunuissa tai rattaissa kuljettavat vanhemmat saavat matkustaa HSL-alueen joukkoliikennevälineissä ilman matkalippua.

Maksuttomuuden ulkopuolelle on rajattu kuitenkin esimerkiksi kantoliinassa, rintarepussa tai muuten lastaan kuljettavat vanhemmat.

Nykyinen käytäntö kannustaa vanhempia kuljettamaan lastenvaunuja mukana julkisissa kulkuneuvoissa matkalipun ominaisuudessa. Tämä taas johtaa siihen, että liikennevälineet ruuhkautuvat eikä vaunuja oikeasti tarvitsevat mahdu aina kyytiin. Vaunuttomuus toisi sujuvuutta kaikille matkustajille.

Nykyistä käytäntöä perustellaan usein sillä, että rattaissa istuvaa lasta ei voi turvallisuussyistä jättää yksin lipun ostamisen ajaksi. Bussissa matkustaessa tämä on aito huoli. Samaan aikaan on kuitenkin useita muita liikennevälineitä, kuten metro tai paikallisjunat, joissa rattailla saa kulkea maksutta vaikka lipunosto ei edellytä lapsen luota poistumista.

Nykyinen käytäntö asettaa lapsiperheet näin epätasa-arvoiseen asemaan.

Kaupunginhallitus ja -valtuusto käsittelivät keväällä 2013 Emma Karin (vihr) aiheesta tekemää valtuustoaloitetta ja päätyi sille kannalle, että nykyistä käytäntöä ei ole syytä muuttaa.

Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL) valmistelee kuitenkin parhaillaan tariffipoliittisia linjauksia. Näin ollen asia on mahdollista ottaa esille vielä tässä yhteydessä. Kantoliinojen ja rintareppujen yleistyessä matkalippupolitiikkaa on syytä tarkastella uudelleen.

Helsingin tavoitteena on lisätä joukkoliikenteen osuutta. Maksuttomuus on syytä laajentaa koskemaan kaikkia lapsiperheitä, oli matkantekovälineenä vaunut, rattaat, kantoväline tai lapsen omat jalat. Näin kannustettaisiin paljon autoa käyttäviä lapsiperheitä laajemminkin siirtymään joukkoliikenteen pariin.

Olen itse käyttänyt kaupungin joukkoliikennettä sekä vaunujen että kantorepun kanssa. Kun kulkee vaunujen ja kantoliinan kanssa, pitää erikseen muistaa eri käytännöt ja varata matkalippu tai sen ostoa varten rahat.

Joskus olenkin joutunut tilanteeseen, jossa lastenvaunut eivät mahdu bussiin. Seuraava bussi tulee puolen tunnin päästä, jolloin olisin valmis jättämään vaunut pysäkille, jotta pääsisin kyytiin. Itselläni ei satu juuri tuolla hetkellä olemaan kuitenkaan mukana bussilippua tai rahaa, koska olin varautunut pääsemään kyytiin ilman lippua vaunujen kanssa.

Ylipäätään kantoliinaa ja -reppua kannattaa suosia lapsen kanssa matkustaessa siitäkin syystä, että siinä vauva tai lapsi voi olla lähellä vanhempaa, se on turvallinen tapa kuljettaa lasta ja kantoväline vapauttaa kantajan kädet. Lisäksi kantoliina tai -reppu mahdollistaa liikkumisen vaikeissa tai epätasaisessa maastossa, esimerkiksi metsässä.

12 kommenttia artikkeliin ”Joukkoliikenne maksuttomaksi kantoliinassa tai rintarepussa lastaan kuljettaville”

  1. Nyt sotket asioita:

    – lastenvaunullisten ihmisten (lapsi vaunussa, ei ostoksia 🙂 ) ilmainen kulkeminen julkisissa perusteltiin sillä, että lastenvaunujen roudaajan ei tarvitse pönkiä vastavirtaan maksamaan matkaansa kuljettajalle

    – jos mukero kulkee kantoliinassa (mitä ideaa muuten kannatan lämpimästi) matkustajat voivat tulla kulkuneuvoon etuovesta ja maksaa matkansa normaalisti.

    eli olisihan se kiva, jos kaikki olisi kaikille ilmaista, mutta maksuja kiertämällä ei kannattamasi askeettinen elämänmalli kyllä etene – joku/jotkut toiset joutuvat maksamaan vapaamatkustajat ja he paiskivat töitä ja maksavat veroja sitten toistenkin puolesta

    • Kiitos kommentista Juha! Kyse on siitä, miten asian näkee. Mikäli kyse on vain käytännöllisyydestä, ei maksuttomuutta voi perustella lastenvaunuja esimerkiksi metrossa tai junassa kuljettaville. Koska noissa kulkeminen on lastenvaunujen kanssa maksutonta, on kyse kykätevyyden lisäksi ilmeisesti myös siitä, että on haluttu ulottaa sama käytäntö kaikkialle lastenvaunuja kuljettaville. Tästä näkökulmasta olisi mielestäni perusteltua ulottaa käytäntö edelleen myös lasta kantoliinassa tai kantorepussa kuljettaville.

  2. Voi kun täällä Jyväskylässä tulisi edes tuo ilmaisuus lastenvaunujen kanssa! Lisäksi jo 4-vuotias maksaa matkastaan lastenlipun hinnan ja 12-vuotiaat luetaan aikuisiksi. Tarvitseeko mainitakaan vuoroväleistä tai puolen tunnin vuorovälillä kokonaan ajamatta jäävistä vuoroista?

    • Kyllä vain Elina! Tilanne on joukkoliikenteen suhteen muualla Suomessa varmasti pääkaupunkiseutua merkittävästi huonompi. Toivottavasti saisitte vietyä siellä kuitenkin asiaa eteenpäin!

  3. Heipsan! Puhuttiin just täällä meidän ”kommuunissa”, että perheitä lapsineen pitäisi rohkaista entistä enemmän joukkoliikenteen pariin. Monet pikkulasten kanssa kokevat jotakin ihmeellistä kauhua julkisiin astumisessa, mitä itse en pysty ymmärtämään, ellei kyse ole sitten jostakin kello kolmen juoppojunasta aamuyöllä. Sen verran olen kuitenkin kulkenut lasteni kanssa pitkin ja poikin. Tottakai myös liinailijoiden päästäminen ilmaiseksi bussiin lisäisi sujuvuttaa ja turvallisuutta: Minua on kauhistuttanut aina kulkea pitkä bussinkäytävä vauva tai taapero sylissäni, kun aika usein bussi ehtii kuitenkin lähteä ennen kuin istumapaikka on löytynyt. Tämä varsinkin, jos olen bussiin tulevan jonon hännillä. En ole ikinä edes ajatellut kulkevani vauva sylissä vastavirtaan.

    P.S. Tämä hulvaton autoilu on harmittanut viime aikoina, kun esikoinen lähti kouluun ja kulkee matkat itsekseen. Koulun piha on täynnä autoja, kun vanhemmat kuskaavat murulaiset kouluun, jotta nämä eivät jäisi samaisten autojen alle. Olemme pohtineet, mitä tälle asialle voisi nyt oikeasti alkaa tehdä. Onneksi koulun henkilökunta puhuu systemaattisesti itsekseen kulkeminen tai ainakin autoilun välttämisen puolesta.

  4. Kannattaisiko ottaa aina mukaan kolikoita niin niin pystyy maksamaan yllättävät tilanteet käteisellä? Minäkin jouduin maksamaan juuri seutulipun bussiin, kun en muistanut, ettei kortilla ole enää kautta tai rahaa ja jos ei olisi ollut käteistä (eikä kukaan olisi lainannut), olisi suunnitelmat muuttunut; sellaista elämä on. Lastenvaunujen kanssa bussiin menevä joutuu aina ottamaan huomioon sen, että joku muukin vanhempi on lähtenyt vaunujen kanssa liikenteeseen eikä kaikki mahdu bussiin. Kaikki eivät syystä tai toisesta halua tai voi käyttää kantoliinaa tai -reppua.

    Jos halutaan turvallisuutta, huonosti liikkuvat vanhukset tai vammaiset pitäisi myös päästää bussiin ilmaiseksi, koska heilläkin on riski kaatua. Näille ryhmille, ette kuitenkaan ilmaista joukkoliikennettä ole ehdottomassa vaan aikuisille, jotka ovat ylipäätään niin hyvässä kunnossa, että voivat kantaa vauvaa! 🙂 Monet vanhemmat turvautuvat vaunuihin, kun eivät voi kantaa vauvaa ja muita kantamuksia…

    Muistutan vielä, ettei ilmaista joukkoliikennettä ole olemassa eli joku sen maksaa, vaikka käyttäjälle olisi ilmaista. Helsingin taloushan on sellaisessa kunnossa, että ylimääräistä löytyy. 😉 Ja tästä tulikin mieleen; kannattaisiko ajaakin sellaista vaihtoehtoa, että junissa ja metroissa myös vaunujen kanssa liikkeellä olevat joutuisivat maksaa matkansa, kun sitä ei voi perustella turvallisuudella?

    • Kiitos kommentista Sara!

      Oikeassa olet. Käteistä kannattaisi aina olla jonkin verran mukana.

      Sen sijaan olet väärässä siinä, etten olisi ehdottanut maksutonta joukkoliikennettä muillekin ryhmille. Olen esittänyt maksutonta joukkoliikennettä Helsingissä ihan kaikille esimerkiksi tässä Helsingin Sanomissa ja blogissani julkaistussa mielipidekirjoituksessa: Maksuton joukkoliikenne Helsinkiin ja tässä HBL:n haastattelussa: ”Gratis kollektivtrafik skulle vara häftigt”

      Ja vaikka ilmaista joukkoliikennettä ei ole (aina sen joku maksaa), niin käytäjilleen maksuton se voi olla ihan kuten Suomessa peruskoulutus. Eli kannattaa huomata, että puhun yllä maksuttomasta joukkoliikenteestä, en suinkaan ilmaisesta.

      Aurinkoista elokuun jatkoa!

  5. Tarkoitin maksutonta julkista liikennettä muille ryhmille tietenkin tässä yhteydessä, jossa pohdit kantoliinaa käyttävän vanhemman oikeutta maksuttomaan joukkoliikenteeseen ja ainakin kommenteissa vedotaan turvallisuuteen. Kuitenkin ihminen, joka jaksaa kantaa vauvaa, on paremmassa fyysisessä kunnossa, kuin monet muut, joten jos maksutonta joukkoliikennettä halutaan joillekin ryhmille, pitäisi minusta katsoa oman navan ulkopuolelle, kun ryhmiä määritellään. Kaikille maksuton joukkoliikenne on sen verran kallista, että tuskin todennäköinen vaihtoehto.

    Ja maksuton ja ilmainen ovat kyllä lähellä synonyymia; jos menen maksuttomaan tapahtumaan, se on minulle maksuton eli ilmainen, vaikka joku tapahtuman kulut maksaakin. Maksuton peruskoulu maksetaan veroista.
    Maksuttomat tapahtumat maksaa AINA joku muu jollakin tavalla (työ, aika, raha), Helsingin joukkoliikennettä ei voi järjestää ilman rahaa. Joten tässä yhteydessä en oikein ymmärrä sanoilla kikkailua.

  6. Lapset pitäisi opettaa käyttämään jalkojaan ja joukkoliikennettä, sen vuoksi olisi hyvä jos alle kouluikäisen lapsen vanhempi saisi matkustaa lapsen kanssa maksutta. Sen sijaan kolme vuotta täyttäneen lapsen rattaista pitäisi periä maksu. Muutama vuosi sitten sydänvikaisen lapsen äiti ehdotti lapsille rattaisin myönnettävää invalidimerkkiä – hyvä ajatus, ehkäpä terveiden lasten vanhemmat huomaisivat, että lapset eivät olekaan invalideja ja voisivat kävellä bussipysäkille!

  7. Haluaisin kantaa lasta kantoliinassa ja liikkua julkisilla, mutta pienituloisena ilmainen matka rattaiden kanssa on kyllä niin houkutteleva, että anteeksi jos vien rattaideni kanssa tilaa muilta.

Kommentointi on suljettu.

Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.

Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän. 

https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius

#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.

Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri. 

Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.  

Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.

“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo. 

Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. 

https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Hyvää Lihatonta lokakuuta! 

#lihatonlokakuu
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. 

Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä. 

Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä. 

”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Seuraa minua Instagramissa