Avoin kirje pääministeri Jyrki Kataiselle: Näin kestävyysvaje ratkaistaan

Leo Stranius-Kuva Hanna HeikkiläYle Radio Suomen Pääministerin haastattelutunnilla totesitte, että viranhaltijat ovat laatimassa rakenneuudistuslistaa, joka tulee aikanaan julkiseen keskusteluun. Tämä on hyvä asia.

On ollut ilahduttavaa, että politiikan kriisitietoisuus on kesän mittaan lisääntynyt. Olen samaa mieltä kanssanne siitä, että meidän on hyvä kiinnittää huomiota julkisen sektorin ja yleiseen tuottavuuden kasvuun, työn tarjontaan ja työurien pituuteen

Toivon, että kaikkein tärkein rakenneuudistus ei ole kuitenkaan unohtunut teiltä. Onhan kyse Suomen ja viime kädessä koko maapallon tulevaisuudesta.

Kyse on siitä, että viime viikosta lähtien olemme eläneet luonnonvarojen suhteen velaksi. Maapallon uusiutuvat luonnonvarat on kulutettu tältä vuodelta loppuun tiistaina 20. elokuuta.  Tällä hetkellä ihmiset tarvitsevat 1,5 maapalloa tyydyttämään vuosittaiset tarpeensa. Tilanne ei ole kestävä.

Ohessa on kolme ehdotusta kestävyysvajeen ratkaisemiseksi Suomessa ja terveisiä Heureka-foorumiin, jossa yritetään löytää viisastenkiveä Suomen menestyksen varmistamiseksi:

1. Poistetaan ympäristölle haitalliset tuet. Valtio käyttää valtiovarainministeriön selvityksen mukaan vuosittain 4-6 miljardia euroa ympäristöongelmien edistämiseen. Esimerkiksi autoilua tuetaan kolmella miljardilla eurolla, teollisuuden ilmastopäästöjä lähes miljardilla eurolla, soiden ja vesistöjen pilaamista sekä turpeen polttoa sadoilla miljoonilla euroilla. Näiden rahojen ohjaaminen viherelvytykseen toisi uusia työpaikkoja ja vähentäisi päästöjä. Viherelvytyksen osalta parhaita kohteita olisivat esimerkiksi joukkoliikenneinvestoinnit (erityisesti raideliikenne), energiaremontit ja energiatehokas rakentaminen (nolla- tai plusenergiatalot) sekä uusiutuvat energialähteet (tuulivoima, aurinkoenergia, biokaasu).

2. Luovutaan fossiilisista polttoaineista. Hallituksen hyväksymä kansallinen energia- ja ilmastostrategia lähtee siitä, että kivihiilestä luovutaan vuoteen 2025 mennessä ja öljyn käytön vähentämiselle on asetettu määrällinen tavoite. Myös turpeen energiakäytön vähentäminen kolmanneksella vuoteen 2025 on tärkeä avaus. Näiden lisäksi maakaasun käyttöä aiotaan korvata vähintään 10 prosenttia kotimaisesta puusta valmistetulla synteettisellä kaasulla vuoteen 2025 mennessä. Tämä on hyvä alku. Käytännössä tulee hahmotella kuitenkin sellaisia vaihtoehtoja, jossa fossiilisista polttoaineista luovutaan lähes kokonaan. Tämä tarkoittaa älykästä tukipolitiikkaa niin investointitukien, sertifikaattien kuin syöttötariffienkin osalta. Suomeen tarvitaan Saksan kaltainen energiakäänne. Suomen tulisi ottaa käyttöön vahva ilmastolaki ja hiilidioksidivero sekä asettaa tiukka päästövähennystavoite vuodelle 2030.

3. Otetaan käyttöön uusia kannustimia kestävyysvajeen paikkaamiseksi. Hallituksen tulisi harkita uusia kannustimia, joiden käyttöönotto edistäisi ympäristöohjaavaa verotusta. Näitä ovat esimerkiksi:  
– Uraanivero
– Jätteenpolton asettaminen verolle
– Jäteveron korotus
– Haitallisten aineiden vero (esim. PVC, ftalaatit, klooratut liuottimet)
– Mainosvero
– Pakkausvero
– Lannoitevero, kemikaalivero

Mielestäni pelkkä yritysten kilpailukyvyn edistäminen ei ole erityisen inspiroiva tavoite. Tarvitaan syvempää merkitystä ja parempi tarina, jos toimeliaisuutta halutaan todella lisätä.  Mikä voisikaan silloin olla tärkeämpää kuin näky siitä, että luonnonvaroja koskeva kestävyysvaje on ratkaistavissa ja elämä maapallolla voi sittenkin jatkua vielä vuosimiljoonien ajan.

Viime kädessä kyse on hyvinvointivaltion rakentamiseen rinnastettavasta projektista, joka vie meidät puhtaan teknologian globaaliksi edelläkävijäksi, tuo uusia työpaikkoja ja hyvinvointia, vähentää tuontiriippuvuutta sekä viime kädessä myös luonnonvarojen kulutusta ja päästöjä.

Kiitos paljon ja aurinkoista kesän jatkoa!
Parhain terveisin
-Leo Stranius
p.040-7547371

5 kommenttia artikkeliin ”Avoin kirje pääministeri Jyrki Kataiselle: Näin kestävyysvaje ratkaistaan”

  1. Eli ajatuksenasi on ajaa loputkin Suomen teollisuudesta ulkomaille? Vihreässä uniyhteiskunnassa talous sitten kasvaa itsekseen omassa rauhassa mistään reaalimaailman asioista välittämättä. Kuulostaa erinomaiselta suunnitelmalta.

    • Ajatukseni on, kuten kirjoitin, että ”Viime kädessä kyse on hyvinvointivaltion rakentamiseen rinnastettavasta projektista, joka vie meidät puhtaan teknologian globaaliksi edelläkävijäksi, tuo uusia työpaikkoja ja hyvinvointia, vähentää tuontiriippuvuutta sekä viime kädessä myös luonnonvarojen kulutusta ja päästöjä.”

  2. Seuraavassa raakaa ja kylmää bisnestä, ja motkotusta liiallisesta (veden)sääntelystä.

    Työn ja ekologisen kestävyyden voisi yhdistää myös siellä Heurekan kulmilla purkamalla erään padon, tai kaksikin. Nimittäin Tikkurilankosken pato estää osaltaan noiden kahden kovan toteutumisen Vantaalla, ja myös koko matkalla Keravanjokea ylös. Jos pato purettaisiin ja koski palautettaisiin luonnolliseksi, saataisiin aikaan merkittävä koskikalastuskohde, joka työllistäisi ainakin välillisesti ja pakottaisi jopa helsinkiläisen viemään rahaa Vantaan puolelle. Esteettisestikin kuohuva koski voittaisi julman patoseinän. Samalla koski alkaisi tuottamaan myös kalanpoikasia, kun merestä nousevat vaelluskalat, patoseinään hyppimisen sijaan, pystyisivät kutemaan alueilla padon yläpuolella, jossa padon purkaminen toisi vanhat kutusoraikot takaisin sopivalle vedenkorkeudelle. Nyt koko koski taitaa olla lähes kuiva, kun vesi tullee enää kalaportaan läpi, ja mahdolliset lohikalanpoikaset valuvat veden- ja hapenpuutteen takia suvantoon ja hauen hampaisiin. Isommat eivät sitten pääse enää ylöspäin edes kalaportaan suulle, kun pato vie vedet koskesta. Kalaporraskin on huono ja tukkeutuu nyt varmasti, kun virtaama tuo sitä kautta veden ja samalla roskat. Purkaminen päästäisi samalla melojat alas koskea, sekä mahdollinen tulvariski vähenisi. Samalla salakalastajilta menisi mahdollisuudet kalojen rokastamiseen padon alta. Juna voisi tuoda paikalle jopa ulkomaisia turisteja kalaan, jos koski alkaisi kerätä mainetta laadukkaana lohipaikkana. Hotellikin olisi jo valmiina.

    Win-win siis kaikin puolin, mutta nykykulttuuri vartijoineen näyttää arvostavan enemmän vain haittaa tuottavia patoja, kuin työtä ja ekologista kestävyyttä. Muutaman sadan kilometrin pituisen vesiekosysteemin toimivuus tuhotaan muutamalla turhalla padolla, ja samalla tuhoutuu monen mahdollisuus kestävään elinkeinoon, oli se sitten kalastusta, melontaa tai jotain muuta vastaavaa. Kirkonkylänkosken tilanne on samanlainen kuin vähän ylempänä Tikkurilassa, ja Vantaankoskellakin pato vaikeuttaa menoa pääuomassa. Yhdessä näistä tulisi hulppea kalapaikka, kunhan padot poistettaisiin ja jatkettaisiin veden tilan parantamista.

    Eipä taida herrat Heurekassa tajuta muun kuin saastuttamisen ja luonnonvarojen liikakäytön päälle, joten tällaiset työpaikat eivät kelpaa, vaikka mahdollisuuksia olisi ympäri Suomea, jos vain arvostettaisiin ensin sitä ekologista kestävyyttä, ja sitten vasta sitä työtä, joka tarvitsee sen ekologisen kestävyyden pitkässä juoksussa. Eikä niitä lohia tarvitsisi edes tappaa, vaan pelkkä mahdollisuus loheen houkuttaisi asiallisen kahluuhousuväen paksuine lompakkoineen paikalle, vaikka ne lohet pitäisi laskea takaisin. Saisivat sitten paikalliset ympäri Suomea tilkettä omiin lompsiinsa, kun isolta kirkolta tulisikin rahaa myös vapaaehtoisesti kannettuna.

    Eiköhän ne siellä kuitenkin päätä kaivaa sen yhden vuoristoneuvoksen paperit esiin jo seuraavaa hallitusta varten, ja jyrätä kaiken luonnonsuojelun ja lähettää rikkaudet bulkkina maailmalle, eikä edes kaivosveron vertaa saa rokottaa ulkolaisten voitoista. Kumma kyllä, että jos tavara on haluttua, niin silloin yleensä myyjä haluaa kunnon hinnan, eikä vain anna pois. Sitten vaan lisää investointeja automatisoituihin tehtaisiin, joissa liikkuu suuret summat, ja joihin poliitikot kyllä sokeuttaan hullaantuvat, mutta yhtään pysyvää uutta työpaikkaa ei synny, mieluumminkin vähenevät. Veikkaanpa, että päätyvät niin ympäripyöreisiin päätelmiin yhdistettyinä hihasta vedettyihin kauhukuviin, että Nostradamuskin olisi ylpeä meidän pojista. Varmaa on vain, että vaikka joku isoherra sanookin, että ei voida jatkaa kuluttamista entiseen malliin, niin luonnonsuojeluun ei ole varaa ja talouskasvua on saatava aikaan. Sitten hyvinä aikoina voidaan kuulemma olla myrkyttämättä ihmisiä ja kaikkea sitä mitä on vielä jäljellä.

  3. Perinteisesti olen ymmärtänyt , että tuki tarkoittaa sitä, että annetaan tietty summa, niin että kulut ja menot olisivat suurin piirtein tasapainossa. Käsite alennettu verokanta tai verotuki on siinä mielessä kummallinen, että pitäisi ensiksi olla se ”oikea” verokanta, mihin verrataan ja se on taas aivan sopimusvarainen asia, ja joka sovitaan eduskunnassa. Voihan taas 24% arvolisäveroa pitää veroriistona ja kirjojen alvia verotukena . Ehkä enemmänkin pitäisi puhua joko oikeudenmukaisesta tai sitten päinvastoin kulutusta rajoittavasta verotuksesta. Ongelmana on vain kulutusta rajoittavan verotuksen vaikutus verotuloihin. Jos tasas korotetulla verotuksella kompensoidaan kulutus niin kuka kuluttaa sen vähän?

Kommentointi on suljettu.

Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!