Poliittista pyöräilyä: Viisi syytä sanoa stop Tattarisuon murskaamolle

Riku Rantala ja Tatttarisuon murskaamoOlen alkanut harrastaa poliittista pyöräilyä. Käytännössä käyn pyörälenkillä alueilla, joille ollaan suunnittelemassa jotain merkittävää hanketta, ja joihin joudun ottamaan kantaa kaupunginvaltuutettuna tai esimerkiksi ympäristölautakunnan varapuheenjohtajana.

Eilen illalla (10.6.) pyöräilin Puistolan ja Heikinlaakson rajalle, Suurmetsäntien ja Puistolantien risteykseen. Rakennusvirasto suunnittelee alueelle suurta rakennusjätemurskaamoa. Oppaanani toimi Madventuresin tuottaja Riku Rantala (kuvassa).

Ympäristölautakunta valmistelee lausunnon ympäristölupahakemuksesta kaupunginhallitukselle ja Etelä-Suomen aluehallintovirastolle kokouksessaan 11.6.2013. Päätösesitys löytyy täältä. Ympäristölautakunta toteaa, että hankkeen toteuttamiseen sisältyy merkittäviä ongelmia.

Itse pidän murskaamon rakentamista nykyiselle paikalla mahdottomana. Ohessa sille viisi syytä:

Tattarisuon metsä1. Alue ei sovellu voimassa oleva kaavan perusteella ylijäämämassojen varastointi- ja käsittelyalueeksi. Alue on kaavoitettu lähivirkistysalueeksi.

2. Murskaamolle on mahdollista osoittaa parempi paikka esimerkiksi Tattarisuon teollisuusalueelta tai Malmin lentokentän alueelta.

3. Murskaamo tuhoaisi luonto-, lintu- ja virkistysarvoiltaan arvokkaan lähimetsän täysin.

4. Murskaamon toimintaan liittyy merkittäviä pilaantumisriskejä. On mahdotonta valvoa, ettei alueelle päädy ongelmajätettä. Alueen läpi kulkee oja, joka laskee Longinojaan ja edelleen Vantaanjokeen. Hulevesiä ei pystytä ohjaamaan maastoon vaan ne valuisivat ojaan.

5. Murskaamo aiheuttaisi lähiasutukselle melu- ja pölyhaittoja. Lähimpiin asuinrakennuksiin on vain 70 metrin matka.

Ihan pienestä laitoksesta ei ole kyse. Rakennusviraston ympäristölupahakemuksessa alue on 3,3 hehtaarin suuruinen ja siellä käsitellään erilaista rakennusjätettä enintään 420 000 tonnia vuodessa. Liikennemäärä on arvioilta keskimäärin 100 kuorma-autoa päivässä, pahimmillaan jopa 200 kuorma-autoa vuorokaudessa. Toiminnalle haetaan lupaa vuoden 2019 loppuun asti.

LISÄYS 14.6.2013:
Rakennusvirasto ja Pekka Sauri ilmoittivat 13.6., että Rakennusviraston ympäristölupahakemus vedetään pois. Syynä ympäristölautakunnan ja asukkaiden esiin nostamat seikat.

15 kommenttia artikkeliin ”Poliittista pyöräilyä: Viisi syytä sanoa stop Tattarisuon murskaamolle”

  1. Kiitettävää aktiivisuutta, kun kaupunginvaltuutettu ja ympäristölautakunnan varapuheenjohtaja jalkautuu kentälle perehtymään hankkeeseen, joka vaikuttaa vähintään satoihin lähiasukkaisiin ja alueen aktiivikäyttäjiin muistakin kaupunginosista.

    Tällaista soisi poliitikkojen ja erityisesti virkamiesten tekevän useammin!

    Muutama pointti niille, joita asia erityisesti koskee (kaikki Malmin lentokentän laduilla ja poluilla liikkuvat, täyttömäessä pulkkailevat ja lautailevat ja erityisesti puistolalaiset ja heikinlaaksolaiset): nyt kannattaa toimia!

    Tänään 11.6. asia on ympäristö- ja kaupunkisuunnittelulautakunnissa, maanantaina 17.6. kaupunginhallituksessa. Viestittäkää valtuutetuillenne ja edustajillenne kaupunginhallituksessa, mitä olette surkeasti suunnitellusta hankkeesta mieltä!

    Ympäristölupa tällaiseen kohteeseen ei sekään onneksi ole läpihuutojuttu. Jokaisen, jota asia koskettaa, tulisi toimittaa muistutus luvasta päättävälle Aluehallintoviranomaiselle.

    VOIT VASTUSTAA TÄTÄ HANKETTA LÄHETTÄMÄLLÄ VAPAAMUOTOISEN MUISTUTUKSEN 24.6. MENNESSÄ
    sähköpostiosoitteeseen ymparistoluvat.etela@avi.fi

    Muistutuksessa pitää näkyä
    • diaarinumero: ESAVI/206/04.08/2012
    • oma nimi
    • osoite
    • kiinteistön nimi
    • kiinteistön rekisterinumero
    • kylä
    • kunta

    Muuten muistutus on vapaamuotoinen. Edellä mainittujen asioiden lisäksi voit kertoa, mikä hankkeessa juuri sinua/teitä huolestuttaa. Taloyhtiöissä jokainen voi tehdä oman muistutuksen.

    Jos et saa muistutuksessa ilmoitettavia kiinteistötietoja käsiisi ajoissa, asia käsitellään mielipiteenä. Yritä siis hommata ne isännöitsijältä, taloyhtiön hallitukselta jne…

    Jokainen muistutus on tärkeä ja vaikuttaa Aluehallintoviraston ratkaisuun!

    Lähetä muistutuksesi kopiona tiedoksi myös osoitteeseen stopmurskaamo@gmail.com – saat vastauksena keräämämme tietopaketin hankkeesta ja uutisia asian kehittymisestä.

  2. Karttaliitteen mukaan suunniteltu alue on kiinni Tattiksen teollisuusalueessa ja Malmin lentokentän nurkalla myös. Just siellä minne Leo tätä ehdottaa…

    • Nyt murskaamoa ehdotetaan lähivirkistysmetsän päälle. Itse näkisin tämän mielummin Tattarisuon teollisuusalueen keskellä tai Malmin lentokentän alueella, jotka ovat ihan eri paikkoja. Kolmas mahdollisuus olisi ohjata massat Kivikkoon.

  3. Pähkähullua ja pöljää touhua. Ihan jo Longinojan taimenpentujen takia tuollaiset ehdotelmat joutavat suoraan silppuriin. Muutenkin tuota Suomenlahden meritaimenkantaa ylläpitävää puropahasta pitäisi pitää sellaisena ihmeenä keskellä asutusta, että ei tulisi edes mieleen vaarantaa sitä. Jännä juttu, että liito-oravat ovat saaneet lobattua itselleen todellisen lainsuojan, mutta taimenta saa pyytää ja elinoloja vaarantaa kaiken aikaa.

    Muutenkin raivostuttavaa, että tuollaiset alueet ovat sitten ehdolla tuollaiseen toimintaan, vaikka alueita, joilta luonto on jo hävitetty, löytyisi kyllä myös tälle toiminnalle. Hyvin turhauttavaa, kun rakentaminen leviää oheistoimintoineen vaarantamaan kaikki alueet, kun pitää rakentaa jokapaikkaan, eikä kunnolla muutamaan. Itse olen päätynyt sellaiseen, että pitäisi ohjata rakentaminen tiukasti jo ihmiskäden muokkaamille alueille, kuten tuo lentokenttä, ja yrittää siten säästää juuri tuollaiset alueet, jota kuusikuva edustaa, olivatpa ne suuria tai pieniä. Vaikka tiivis rakentaminen ei olisikaan niin ilmastoystävällistä rakennusten ollessa suurempia, niin ainakin silloin säästyisi ne alueet, jotka vielä toimivat ekologisesti ja ovat yhteydessä muihin rakentamattomiin alueisiin, kuten nyt vaikka Kivinokka. Muuten tämä on yhtä viivytystaistelua, joka lienee tuomittu hävittäväksi, kun tuo asukasmäärä näyttää nousevan hurjasti.

    Ehkä tällainen on ilmastonmuutoksen rinnalla puuhastelua, mutta itse kokisin tärkeäksi suojella niin paljon rakentamatonta maata kuin vain ikinä on mahdollista. Ihan jo luonnon itsensä takia, ja ihan sitä samaa luontoa se on Helsingissäkin kuin jossain kansallispuistossa. Pelkäämpä vain, että tätä menoa Sipoonkorpikin on tiukasti asutuksen rajaama pläntti jo muutamassa vuosikymmenessä. Itsekin olen kierrellyt noita rakentamisuhan alla olevia alueita ja katsellut vanhoja valokuvia Helsingin seudulta, ja on syntynyt aika vahva kuva siitä, että olisi kiva, jos luonnonsuojelu ei olisi vain suojeluplänttien aikaansaamista jossain, vaan otettaisiin myös huomioon myös niillä alueilla, jotka eivät juuri nyt täytä joitain harvinaisuuskriteereitä. Muuten tässä on kohta jäljellä vain muutama tiukasti suojeltu pläntti, joilla saa liikkua vain polulla tai pitkospuilla, mutta muuten rakennetaan kaikki muu. Ja kun asutus leviää, kuten Östersundomissa seuraavaksi, niin aina vain on vähemmän näitä vapaasti kaikenlaisille luontokappaleille ”auki” olevia alueita.

  4. Asuin tuossa ihan vieressä vielä hetki sitten. Toi metikko on hyvää sienimetsää mistä olen kerännyt herkkutatteja, suppilovahveroita ja kanttarellejä!

  5. Olen enimmäkseen samaa mieltä kuin Juhani Salovaara. Kaupungin tulisi kasvaa jo rakennettuja alueita tiivistäen ja korottaen, eikä siis levittämällä kaupunkirakennetta luontoalueille.

    Jos jäljelle jäisi vain muutama tiukasti suojeltu pläntti, ei kohta olisi niitäkään, sillä luonnon monimuotoisuus tarvitsee pientä tilkkua laajemman alueen säilyäkseen. Luontoalueita ja ilmastonmuutosta ei myöskään pitäisi laittaa vastakkain, sillä luonnon monimuotoisuutta tarvitaan paitsi vähentämään ilmastonmuutoksen haittoja myös torjumaan sitä.

    Metsien tuottamilla aerosolihiukkasilla voi olla huomattava merkitys taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

  6. Taasko tuota Malmin suojelupäätöksen ansaitsevaa lentokenttää ollaan tuhoamassa – sehän on todettu koko Euroopankin mittakaavassa ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi, joka ehdottomasti pitäisi säilyttää lentokenttänä – ei siis myöskään museoida. Miksi asetat, Leo, vastakkain lentokentän säilyttämisen nykykäytössään ja rakennusjätemurskaamon ”väliaikaisen” tilatarpeen? Lentokentän maasto kaikkinensa muodostaa meille alueella virkistysmielessä liikkuville tällä hetkellä ainutlaatuisen kokonaisuuden: kesällä kenttää kiertävät lenkkipolut, talvella ladut ja lapsiperheiden suosima Jättärin pulkkamäki jne. Itse pitäisin esim Kivikkoa huomattavasti parempana sijoituspaikkana ”väliaikaiselle” murskaamolle. Tällä hetkellä esim. Lahdentietä keskustan suunnasta tultaessa Kehä I liittymän jälkeen Lahdentien oikealla puolella ennen Porvoonväylää näyttäisi olevan laaja alue, jolla ei ole asutusta, mutta joka jo on ihmiskäden rajusti muokkaama. Tällä hetkellä tuolla Lahdentiehen rajoittuvalla laajalla hiekka/kivikentällä on pelkästään joitakin kevytrakenteisia terminaalirakennuksia tms. Tällä alueella ei ole mainittavia ympäristö- tai virkistysarvoja ja muutoinkin sijainti on murskaamon kuorma-autoliikennettä ajatellen aivan moottoritien tuntumassa.

  7. Olen aivan samaa mieltä Kai Merivirran kanssa. Miksi sitä murskaamoa ei voisi perustaa Kivikkoon, jossa olisi jo valmista tilaakin sille ja kuorma-auto liikenne ei häiritsisi asutusta tai ruuhakuttaisi muutoinkaan jo vilkasta Suurmetsäntietä.

    • Rakennusvirasto ja Pekka Sauri ilmoittivat 13.6., että Rakennusviraston ympäristölupahakemus vedetään pois. Syynä ympäristölautakunnan ja asukkaiden esiin nostamat seikat.

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa