Kaupunginvaltuuston kokous 29.5.2013: Osa 1: Pitäisikö kerjääminen kieltää Helsingissä?

Keep-your-coinsKaupunginvaltuuston kokouksessa 29.5.2013 keskusteltiin mm. Helsingin vuokralaisdemokratiasäännöstä, kerjäämisestä ja kantoliinoista.

Tämän lisäksi kokouksessa käsiteltiin valtuustoaloitteeni vuosittaisista päästökiintiöistä ja kyselytunnin yhteydessä sain kirjallisen vastauksen kysymykseeni koskien keskuspuiston merkintöjen selkiyttämistä.

Eniten keskustelua herätti kuitenkin kerjääminen.  

Itse olen kirjoittanut aiheesta aiemmin tänne: Kerjääminen – Mitä pitäisi tehdä?

Eli mitä siis pitäisi tehdä? Tässä kolme toimenpide-ehdotusta meille jokaiselle:
– Lahjoita rahaa ihmisoikeustyötä tekeville järjestöille.
– Vaadi poliittisilta päättäjiltä kieltojen sijaan toimia ongelman ratkaisemiseksi.
– Anna konkreettista apua hädässä oleville ihmisille.

Kaupunginvaltuustossa keskusteltiin 29.5.2013 käytännössä kuitenkin valtuutettu Belle Selene Xian aloitteesta. Xian esittää, että Helsingin kaupunki selvittää mahdollisuuden kerjäläisten asiattoman oleskelun kieltämiseksi. Vaihtoehtoisesti esitetään, että romanikerjäläiset hankkisivat kaupungilta luvan kerjäämiseen.

Kaupunginhallituksen antaman vastauksen mukaan EU-kansalaisilla on Euroopan unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden direktiivin mukaisesti oikeus oleskella maassa kolme kuukautta rekisteröitymättä. Yleiseen järjestykseen liittyvät säännöt ovat olleet koko maassa samat 1.10.2003 alkaen. Järjestyslain mukaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantaminen tai häiriön aiheuttaminen on kiellettyä. Kerjääminen ei ole laitonta eikä siihen voi puuttua, ellei se ole järjestyslaissa tarkoitetulla tavalla häiritsevää.

Valtuutettu Jussi Halla-aho ei tähän vastaukseen tyytynyt, vaan teki valtuutettu Lasse Männistön kannattamana palautusehdotuksen, jonka mukaan ”kaupunginvaltuusto palauttaa asian valmisteltavaksi siten, että kaupunki ryhtyy aktiiviseen vuoropuheluun valtion kanssa ja pyrkii edistämään lainsäädännöllisiä hankkeita kerjäämiskiellon sisällyttämiseksi järjestyslakiin.”

Halla-ahon esitys kaatui värikkään keskustelun jälkeen äänestyksessä lukemin 52-28 (3 tyhjää, 2 poissa). Eri valtuutettujen äänestyskäyttäytyminen löytyy Helsinki-kanavan äänestyskartasta.

Tämän jälkeen valtuutettu Thomas Wallgrenin teki kuitenkin seuraavan toivomusponnen:
”Hyväksyessään vastauksen kyseiseen aloitteeseen valtuusto edellyttää, että kaupunginvaltuustolle tuodaan vaihtoehtoisia esityksiä siitä miten ulkomailta tuleville kerjäämällä Helsingissä toimeentulonsa hankkiville ihmisille voidaan tarjota pientä maksua vastaan paikkaa tai paikkoja, jossa he voivat yöpyä turvallisesti, huolehtia hygieniastaan ja päästä myönteiseen vuorovaikutukseen viranomaisten sekä muiden kaupunkilaisten kanssa.”

Wallgrenin toivomusponsi kerjäläisten tilanteen parantamiseksi hyväksyttiin äänin 47-25 (11 tyhjää, 2 poissa). Äänestyskartta löytyy täältä. Wallgren käytti hienosti tilannetta hyväkseen ja aloite kerjääjien aseman huonontamisesta muuttuikin päälaelleen.

Wallgren käytti näin tilannetta erinomaisen tehokkaasti ja onnistuneesti kerjäläisten hyväksi muuttamalla Sunzin Sodankäynnin taito -hengessä voimatasapainoa keskittämällä voiman uudestaan liikkeen ja asemoinnin avulla. Samalla saatiin uuden valtuuston kanta kerjäläiskysymykseen. Siinä missä aiempi kaupunginvaltuusto on ollut halukkaampi kieltämään kerjäyksen, on uusi valtuusto edeltäjäänsä selvästi suvaitsevampi. Hienoa!

Omasta mielestäni suhtautuminen kerjäämiseen on iso moraalinen valinta. Gandhia mukaillen yhteiskunnan mitta on se, miten suhtaudumme kaikkein heikko-osaisimpiin. Niihin, jotka eivät omasta puolestaan pysty muuten puhumaan.

Leo Stranius puhuu valtuustossaItse käytin valtuustosalissa suunnilleen seuraavan puheenvuoron:
En kannata palautusta (kerjäämisen kieltämistä), koska se johtaisi siihen, että myös muu liikevoittoon tähtäävä häiritsevä kerjuu, kuten katumainokset tai bussin, ratikan ja metron ikkunat peittävä kaupallinen informaatio, joka estää matkustajia näkemästä ulos, pitäisi kieltää. Tai itse asiassa kyllä mainosten kieltäminen minulle saattaisi sopia, mutta mielelläni kuulen kuitenkin esimerkiksi katusoittoa.

Tavarat liikkuvat maailmassa vapaasti ja niin myös ihmiset. Sen myötä globaali eriarvoisuus tulee silmille. Sen voi haistaa, maistaa, nähdä ja kuulla. Ja se on tämän inhottavan asian hyvä puoli. Se pakottaa meidän keskustelemaan asiasta ja miettimään oikeasti ratkaisuja.

Parasta on tietysti muuttaa yhteiskunnan rakenteita sellaiseksi, että kenenkään ei tarvitse kerjätä. Omasta mielestäni on kuitenkin vastuutonta jättää hädässä oleva ihminen pulaan. Siksi nykyisiä kerjäläisiä pitää auttaa eikä tehdä heistä rikollisia.

Köyhyys voidaan kieltää esimerkiksi sillä, että taataan kaikille kunnollinen perustulo.

4 kommenttia artikkeliin ”Kaupunginvaltuuston kokous 29.5.2013: Osa 1: Pitäisikö kerjääminen kieltää Helsingissä?”

  1. Lainaus dokumentista http://ec.europa.eu/justice/policies/citizenship/docs/guide_free_movement_low_fi.pdf

    ”Myös muilla työmarkkinoiden ulkopuolella olevilla henkilöillä (työttömillä, eläkeläisillä
    jne.) on oltava itseään ja perheenjäseniään varten riittävät varat, niin etteivät he muodostu oleskelunsa aikana rasitteeksi vastaanottavan EU-maan sosiaaliturvajärjestelmälle. Heillä on oltava myös kattava sairausvakuutusturva”

    Vaikka em. koskeekin EU-kansalaisen yli 3 kuukauden oleskelua toisessa EU-maassa (sitä lyhyempään on vaatimuksena vain henkilökortti tai passi), näkisin, ettei myöskään alle 3 kuukauden oleskelun aikana ole (lakiteknistä tai moraalista) velvollisuutta järjestää sosiaaliturvaa tai muutakaan erityiskohtelua, etenkään jollekin yksittäiselle ihmisryhmälle.

    Yhteiskunnan rakenteita voi ja pitääkin tarkastella, mutta minkään maan yhteiskunta ei voi olla se, jonka rakenteilla ratkaistaan muiden maiden kerjäläisten ongelmat. Mitä enemmän erityisvapauksia, -tukea, jne. kerjäläisille annetaan, sitä enemmän Suomeen tulee muista maista kerjäläisiä. Tämä syy-seuraus-suhde lienee aikalailla ilmeinen.

  2. Olisi ehkä viisasta joskus ehdottaa jotain mitä romanit voisivat itsekin tehdä ongelmiensa ratkaisemiseksi, eikä vain viitata syrjintään. Ajattelen esimerkiksi sitä, että romanitytöt otetaan usein koulusta, jos heidät on sinne päästetty, viimeistään 13 vuotiaina. Nyt kerjäävät naiset antavat lausuntoja, joiden mukaan he eivät voi saada mitään palkkatöitä, koska he eivät osaa lukea.

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!