Kaupunginvaltuuston kokouksessa 29.5.2013 keskusteltiin mm. Helsingin vuokralaisdemokratiasäännöstä, kerjäämisestä ja kantoliinoista.
Tämän lisäksi kokouksessa käsiteltiin valtuustoaloitteeni vuosittaisista päästökiintiöistä ja kyselytunnin yhteydessä sain kirjallisen vastauksen kysymykseeni koskien keskuspuiston merkintöjen selkiyttämistä.
Eniten keskustelua herätti kuitenkin kerjääminen.
Itse olen kirjoittanut aiheesta aiemmin tänne: Kerjääminen – Mitä pitäisi tehdä?
Eli mitä siis pitäisi tehdä? Tässä kolme toimenpide-ehdotusta meille jokaiselle:
– Lahjoita rahaa ihmisoikeustyötä tekeville järjestöille.
– Vaadi poliittisilta päättäjiltä kieltojen sijaan toimia ongelman ratkaisemiseksi.
– Anna konkreettista apua hädässä oleville ihmisille.
Kaupunginvaltuustossa keskusteltiin 29.5.2013 käytännössä kuitenkin valtuutettu Belle Selene Xian aloitteesta. Xian esittää, että Helsingin kaupunki selvittää mahdollisuuden kerjäläisten asiattoman oleskelun kieltämiseksi. Vaihtoehtoisesti esitetään, että romanikerjäläiset hankkisivat kaupungilta luvan kerjäämiseen.
Kaupunginhallituksen antaman vastauksen mukaan EU-kansalaisilla on Euroopan unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden direktiivin mukaisesti oikeus oleskella maassa kolme kuukautta rekisteröitymättä. Yleiseen järjestykseen liittyvät säännöt ovat olleet koko maassa samat 1.10.2003 alkaen. Järjestyslain mukaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantaminen tai häiriön aiheuttaminen on kiellettyä. Kerjääminen ei ole laitonta eikä siihen voi puuttua, ellei se ole järjestyslaissa tarkoitetulla tavalla häiritsevää.
Valtuutettu Jussi Halla-aho ei tähän vastaukseen tyytynyt, vaan teki valtuutettu Lasse Männistön kannattamana palautusehdotuksen, jonka mukaan ”kaupunginvaltuusto palauttaa asian valmisteltavaksi siten, että kaupunki ryhtyy aktiiviseen vuoropuheluun valtion kanssa ja pyrkii edistämään lainsäädännöllisiä hankkeita kerjäämiskiellon sisällyttämiseksi järjestyslakiin.”
Halla-ahon esitys kaatui värikkään keskustelun jälkeen äänestyksessä lukemin 52-28 (3 tyhjää, 2 poissa). Eri valtuutettujen äänestyskäyttäytyminen löytyy Helsinki-kanavan äänestyskartasta.
Tämän jälkeen valtuutettu Thomas Wallgrenin teki kuitenkin seuraavan toivomusponnen:
”Hyväksyessään vastauksen kyseiseen aloitteeseen valtuusto edellyttää, että kaupunginvaltuustolle tuodaan vaihtoehtoisia esityksiä siitä miten ulkomailta tuleville kerjäämällä Helsingissä toimeentulonsa hankkiville ihmisille voidaan tarjota pientä maksua vastaan paikkaa tai paikkoja, jossa he voivat yöpyä turvallisesti, huolehtia hygieniastaan ja päästä myönteiseen vuorovaikutukseen viranomaisten sekä muiden kaupunkilaisten kanssa.”
Wallgrenin toivomusponsi kerjäläisten tilanteen parantamiseksi hyväksyttiin äänin 47-25 (11 tyhjää, 2 poissa). Äänestyskartta löytyy täältä. Wallgren käytti hienosti tilannetta hyväkseen ja aloite kerjääjien aseman huonontamisesta muuttuikin päälaelleen.
Wallgren käytti näin tilannetta erinomaisen tehokkaasti ja onnistuneesti kerjäläisten hyväksi muuttamalla Sunzin Sodankäynnin taito -hengessä voimatasapainoa keskittämällä voiman uudestaan liikkeen ja asemoinnin avulla. Samalla saatiin uuden valtuuston kanta kerjäläiskysymykseen. Siinä missä aiempi kaupunginvaltuusto on ollut halukkaampi kieltämään kerjäyksen, on uusi valtuusto edeltäjäänsä selvästi suvaitsevampi. Hienoa!
Omasta mielestäni suhtautuminen kerjäämiseen on iso moraalinen valinta. Gandhia mukaillen yhteiskunnan mitta on se, miten suhtaudumme kaikkein heikko-osaisimpiin. Niihin, jotka eivät omasta puolestaan pysty muuten puhumaan.
Itse käytin valtuustosalissa suunnilleen seuraavan puheenvuoron:
En kannata palautusta (kerjäämisen kieltämistä), koska se johtaisi siihen, että myös muu liikevoittoon tähtäävä häiritsevä kerjuu, kuten katumainokset tai bussin, ratikan ja metron ikkunat peittävä kaupallinen informaatio, joka estää matkustajia näkemästä ulos, pitäisi kieltää. Tai itse asiassa kyllä mainosten kieltäminen minulle saattaisi sopia, mutta mielelläni kuulen kuitenkin esimerkiksi katusoittoa.
Tavarat liikkuvat maailmassa vapaasti ja niin myös ihmiset. Sen myötä globaali eriarvoisuus tulee silmille. Sen voi haistaa, maistaa, nähdä ja kuulla. Ja se on tämän inhottavan asian hyvä puoli. Se pakottaa meidän keskustelemaan asiasta ja miettimään oikeasti ratkaisuja.
Parasta on tietysti muuttaa yhteiskunnan rakenteita sellaiseksi, että kenenkään ei tarvitse kerjätä. Omasta mielestäni on kuitenkin vastuutonta jättää hädässä oleva ihminen pulaan. Siksi nykyisiä kerjäläisiä pitää auttaa eikä tehdä heistä rikollisia.
Köyhyys voidaan kieltää esimerkiksi sillä, että taataan kaikille kunnollinen perustulo.
Äänestyskartta-linkit näyttävät viittaavan samaan äänestykseen.
Kiitos huomiosta Risto! Nyt linkki on korjattu.
Lainaus dokumentista http://ec.europa.eu/justice/policies/citizenship/docs/guide_free_movement_low_fi.pdf
”Myös muilla työmarkkinoiden ulkopuolella olevilla henkilöillä (työttömillä, eläkeläisillä
jne.) on oltava itseään ja perheenjäseniään varten riittävät varat, niin etteivät he muodostu oleskelunsa aikana rasitteeksi vastaanottavan EU-maan sosiaaliturvajärjestelmälle. Heillä on oltava myös kattava sairausvakuutusturva”
Vaikka em. koskeekin EU-kansalaisen yli 3 kuukauden oleskelua toisessa EU-maassa (sitä lyhyempään on vaatimuksena vain henkilökortti tai passi), näkisin, ettei myöskään alle 3 kuukauden oleskelun aikana ole (lakiteknistä tai moraalista) velvollisuutta järjestää sosiaaliturvaa tai muutakaan erityiskohtelua, etenkään jollekin yksittäiselle ihmisryhmälle.
Yhteiskunnan rakenteita voi ja pitääkin tarkastella, mutta minkään maan yhteiskunta ei voi olla se, jonka rakenteilla ratkaistaan muiden maiden kerjäläisten ongelmat. Mitä enemmän erityisvapauksia, -tukea, jne. kerjäläisille annetaan, sitä enemmän Suomeen tulee muista maista kerjäläisiä. Tämä syy-seuraus-suhde lienee aikalailla ilmeinen.
Olisi ehkä viisasta joskus ehdottaa jotain mitä romanit voisivat itsekin tehdä ongelmiensa ratkaisemiseksi, eikä vain viitata syrjintään. Ajattelen esimerkiksi sitä, että romanitytöt otetaan usein koulusta, jos heidät on sinne päästetty, viimeistään 13 vuotiaina. Nyt kerjäävät naiset antavat lausuntoja, joiden mukaan he eivät voi saada mitään palkkatöitä, koska he eivät osaa lukea.