Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi: Vastauksia Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton väitteisiin

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta järjesti 23.5.2013 avoimen kuulemisen koskien kansalaisaloitetta turkistarhauksen kieltämiseksi.

Olin tilaisuudessa yhtenä aloitteen vireillepanijana ja Luonto-Liiton edustajana. Esitykseni ja lausuntoni löytyy täältä.

Samassa tilaisuudessa oli myös Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton (STKL) puheenjohtaja Kenneth Ingman. Hän esitti tilaisuudessa sen verran huonoja argumentteja, että en malta olla vastaamatta niihin.

Ohessa on siis kuusi Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton Kenneth Ingmanin väitettä ja omat vastaukseni väitteisiin.

Näin voit itse arvioida, pitäisikö turkistarhaus kieltää vai ei.

Kenneth Ingman:
– Eläimet voivat hyvin. Tuottajat ja ala panostavat paljon eläinten hyvinvoinnin turvaamiseen ja parantamiseen, neuvonnan, eläinlääkäri- ja laboratoriopalvelujen ja omavalvonnan muodossa. Vain terve ja hyvinvoiva eläin tuottaa hyvän nahan.

Leo Stranius:
Petoeläin ei kuulu häkkiin ja turkistarhaus aiheuttaa turhaa kärsimystä ja ympäristökuormitusta. Suomessa tehtyjen turkiseläinten hyvinvointitutkimusten tulokset kertovat siitä, että eläimillä on käyttäytymistarpeita, joita ne eivät voi toteuttaa turkistarhoilla. Heikosta hyvinvoinnin tasosta kertoo se, että turkiseläimillä esiintyy epänormaalia käyttäytymistä, kuten stereotyyppistä liikehdintää sekä turkin, hännän ja raajojen purentaa.

Eläimen kaunis turkki ei takaa eläimen hyvinvointia. Kiiltävä turkki on jalostuksen tulosta. Jo vuonna 2001 Euroopan komission tieteellinen komitea julkaisi raportin, jossa kuvattiin merkittäviä turkistarhauksen eläimille aiheuttavia hyvinvointiongelmia. Raportissa todetaan muun muassa, että “häkki huonontaa minkin hyvinvointia, koska se ei tarjoa riittävästi virikkeitä tärkeiden tarpeiden tyydyttämiseksi”. Raportin jälkeen kehitys alan kieltämiseksi eri puolilla Eurooppaa kiihtyi. Suomessa eläinten pitovaatimukset eivät ole näistä ajoista juuri muuttuneet.

Kenneth Ingman:
– Ympäristö voi hyvin. Rehukalan kautta turkistuotanto poistaa moninkertaisesti enemmän ravinteita Itämerestä, kuin mitä muussa tuotantoprosessissa syntyy ravinteita.

Leo Stranius:
Turkisten tuotanto vaatii paljon energiaa eli käytännössä fossiilisia polttoaineita, joiden hiilidioksidipäästöt kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Lisäksi turkistarhat tuottavat ilmaa happamoittavia päästöjä sekä vesistöihin niitä rehevöittäviä typpi- ja fosforipäästöjä. Turkisten muokkauksessa, värjäyksessä ja muussa teollisessa käsittelyssä käytetään voimakkaita kemikaaleja.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tutkimuksen mukaan turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna. Samoin turkikset aiheuttavat huomattavasti suuremmat happamoittavat päästöt kuin keinomateriaalitakit. Rehevöittävien päästöjen osalta turkikset kuormittavat vähemmän ympäristöä kuin keinomateriaalitakit, mutta tässä ei otettu huomioon turkiseläinten rehuna käytetyn Itämerestä kalastetun kalan muita käyttömahdollisuuksia. Toisaalta keinomateriaalien rehevöittävät päästöt olivat hyvin pieniä.

Käytetty turkis on ongelmajätettä. Turkistuotannossa käytetyistä kemikaaleista noin kolme prosenttia luokitellaan haitallisiksi ja yhdeksän prosenttia luokitellaan myrkylliseksi tai haitalliseksi vesieliöille.

Turkistuotanto aiheuttaa vesistöjen ravinnekuormitusta. Tarhauksen yhteenlasketut typpipäästöt ovat Suomessa 430 tonnia vuodessa ja fosforipäästöt 45 tonnia vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että Suomen turkiseläinhäkkien alle kertyvä lanta- ja virtsamäärä vastaa 1,2 miljoonan ihmisen puhdistamattomien jätevesien sisältämää uloste- ja virtsamäärää.

Turkistarhauksen päästöihin on kuitenkin laskettu ainoastaan suoraan tarhoilta valuvat päästöt, ei esimerkiksi turkiseläinten lantaa, jota levitetään pelloille. Nämä on nyt tilastoitu maatalouden päästöiksi. Näin ollen todellinen kuormitus lienee vielä korkeampi. Huomattakoon myös, että koska turkistarhaus on keskittynyt alueellisesti pienelle alueelle, sen merkitys alueellisena päästölähteenä on paljon suurempi kuin valtakunnallisesti keskimäärin.

Turkiseläinten lannasta ja virtsasta vapautuu myös happamoittavia päästöjä eli pääasiassa ammoniakkia, joka kohoaa ilmaan ja leviää tarhan lähiympäristöön. Ammoniakki aiheuttaa tarhojen lähellä puustovaurioita, erityisesti havupuiden vahingoittumista.

Kuluttaja-asiamies on kieltänyt alaa mainostamasta aitoja turkiksia ympäristöystävällisempinä tuotteina kuin keinoturkiksia jo vuonna 1993.

Minkki on kansallisen vieraslajistrategian mukaan erityisen haitallinen vieraslaji ja supikoira haitallinen vieraslaji. Nykyään vastaavan eläimen maahantuontia tarhattavaksi tuskin sallittaisiin.

Turkistarhat käyttävät rehuna erityisesti silakkaa. Silakkaa voitaisiin hyvin käyttää Suomessa nykyistä enemmän ihmisten ravinnoksi. Vaikka silakassa on dioksiinia ja PCB-yhdisteitä, sitä ei syödä niin paljon, että se olisi merkittävä terveysongelma.

Silakasta voitaisiin tehdä kalankasvatukselle myös kotimaista ns. Itämeri-rehua. Sillä voitaisiin korvata muualta tuotava kalanrehu ja vähentää kalankasvatuksen ravinnekuormitusta. Suomeen voitaisiin sitä varten rakentaa Tanskan tyyppinen tehdas, jolla rehusta poistettaisiin dioksiini.

Kenneth Ingman:
– Ihmiset voivat hyvin. Turkisala kuuluu maamme kannattavimpiin aloihin, joka tarjoaa leipää tuhansille ja tuhansille ihmisille, ilman julkista kansallista tai EU-tukea.

Leo Stranius
Pellervon taloustutkimuskeskuksen (PTT ) laskelmien mukaan alan työllistävä vaikutus on alle 4300 henkilötyövuotta. Tähän lukuun on sisällytetty yrittäjät, tarhojen, rehukeskusten ja huutokauppayhtiön henkilökunta sekä muu tuotantopanosten ja palveluiden synnyttämä työllisyys.

Turkistarhaus saa Suomessa investointitukia, aloitustukia, luopumistukea ja lomitustukia.

Kenneth Ingman:
– Pienet pohjalaiset kylät voivat hyvin. Suurin osa turkistuotannosta on keskittynyt maaseutualueille, joissa ei löydy vastaavia tulonlähteitä.

Leo Stranius:
Suomen tuhannesta turkistarhasta lähes kaikki (noin 97 %) sijaitsevat Pohjanmaalla. Suomessa turkisalaa leimaa tarhaajien eläköityminen. Tarhaus on monille tarhaajille pelkkä sivuelinkeino. Tarhojen työntekijöistä moni on ulkomailta palkattavaa kausittaista työvoimaa.

Valtio voi tukea aktiivisesti muita kuin turkisteollisuuteen liittyviä työllistymismahdollisuuksia tarhaajille. Näitä ovat esimerkiksi maanviljely, bioenergia-ala, matkailu tai muu yrittäjyys.

Jyrki Kataisen hallitus on joka tapauksessa sitoutunut selvittämään muita työllistämismahdollisuuksia seuraavalla hallitusohjelman kirjauksella: ”Hallitus selvittää turkistarhauksesta muuhun elinkeinoon vapaaehtoisen siirtymisen kannustamisen mahdollisuuksia.”

Kenneth Ingman:
– Turkiskunnat voivat hyvin. Miljoonien eurojen verotulot mahdollistavat etenkin monen Pohjanmaan kunnan elinvoimaisuuden sekä peruspalvelujen säilyttämisen ja jopa kehittämisen.

Leo Stranius:
– ks. aiempi vastaukseni. Kuntien, jotka ovat riippuvaisia turkistarhoistaan, tulisi nopeasti etsiä uusia elinkeinomahdollisuuksia. Turkistarhaus on suhdanneherkkä ala ja turkistarhojen määrä on vähentynyt nopeasti. Monet tarhaajat ovat jäämässä eläkkeelle eikä sukupolvenvaihdosta ole näkyvissä. Turkiskunnat ovat huomisen ongelmakuntia. Turkistarhaus on parempi lopettaa hallitusti siirtymäajan puitteissa kuin odottaa, että se päättyy hallitsemattomasti suhdanteiden seurauksena.

Kenneth Ingman:
– Koko yhteiskunta hyötyy turkiselinkeinon menestyksestä. Turkisala on mukana turvaamassa hyvinvointivaltiomme tulevaisuutta, työllistäjänä, veronmaksajana, vientitulojen luojana, Ingman sanoi.

Leo Stranius:
Yhteiskunnan mitta on se, miten kohtelemme kaikkein heikko-osaisimpia ja niitä, jotka eivät pysty omasta puolestaan puhumaan tai toimimaan. Turkistarhaus raaistaa yhteiskuntaa. Kysymys turkistarhauksesta on ensisijaisesti eettinen, ei taloudellinen.

Esimerkiksi kosmetiikan eläinkokeet on kielletty koko EU:ssa, koska yhteiskuntamme pitää niitä moraalisesti kestämättöminä. Myös koirien ja kissojen tarhaus on EU:ssa kielletty, koska emme halua nähdä lemmikkieläimiämme ahtaassa häkissä. Toistaiseksi ainakin 13 maata on kieltänyt myös turkistarhauksen. Toivottavasti Suomi on seuraava.

Mitä mieltä olet? Voivatko turkiseläimet hyvin ja aiheuttaa turkistarhaus ympäristöongelmia? Pitäisikö turkistarhausta jatkaa vai olisiko se aika kieltää?