Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi: Vastauksia Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton väitteisiin

Veteli, kesäkuu 2010Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta järjesti 23.5.2013 avoimen kuulemisen koskien kansalaisaloitetta turkistarhauksen kieltämiseksi.

Olin tilaisuudessa yhtenä aloitteen vireillepanijana ja Luonto-Liiton edustajana. Esitykseni ja lausuntoni löytyy täältä.

Samassa tilaisuudessa oli myös Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton (STKL) puheenjohtaja Kenneth Ingman. Hän esitti tilaisuudessa sen verran huonoja argumentteja, että en malta olla vastaamatta niihin.

Ohessa on siis kuusi Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton Kenneth Ingmanin väitettä ja omat vastaukseni väitteisiin.

Näin voit itse arvioida, pitäisikö turkistarhaus kieltää vai ei.

Närpiö, toukokuu 2010Kenneth Ingman:
– Eläimet voivat hyvin. Tuottajat ja ala panostavat paljon eläinten hyvinvoinnin turvaamiseen ja parantamiseen, neuvonnan, eläinlääkäri- ja laboratoriopalvelujen ja omavalvonnan muodossa. Vain terve ja hyvinvoiva eläin tuottaa hyvän nahan.

Leo Stranius:
Petoeläin ei kuulu häkkiin ja turkistarhaus aiheuttaa turhaa kärsimystä ja ympäristökuormitusta. Suomessa tehtyjen turkiseläinten hyvinvointitutkimusten tulokset kertovat siitä, että eläimillä on käyttäytymistarpeita, joita ne eivät voi toteuttaa turkistarhoilla. Heikosta hyvinvoinnin tasosta kertoo se, että turkiseläimillä esiintyy epänormaalia käyttäytymistä, kuten stereotyyppistä liikehdintää sekä turkin, hännän ja raajojen purentaa.

Eläimen kaunis turkki ei takaa eläimen hyvinvointia. Kiiltävä turkki on jalostuksen tulosta. Jo vuonna 2001 Euroopan komission tieteellinen komitea julkaisi raportin, jossa kuvattiin merkittäviä turkistarhauksen eläimille aiheuttavia hyvinvointiongelmia. Raportissa todetaan muun muassa, että ”häkki huonontaa minkin hyvinvointia, koska se ei tarjoa riittävästi virikkeitä tärkeiden tarpeiden tyydyttämiseksi”. Raportin jälkeen kehitys alan kieltämiseksi eri puolilla Eurooppaa kiihtyi. Suomessa eläinten pitovaatimukset eivät ole näistä ajoista juuri muuttuneet.

Maalahti, kesäkuu 2010Kenneth Ingman:
– Ympäristö voi hyvin. Rehukalan kautta turkistuotanto poistaa moninkertaisesti enemmän ravinteita Itämerestä, kuin mitä muussa tuotantoprosessissa syntyy ravinteita.

Leo Stranius:
Turkisten tuotanto vaatii paljon energiaa eli käytännössä fossiilisia polttoaineita, joiden hiilidioksidipäästöt kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Lisäksi turkistarhat tuottavat ilmaa happamoittavia päästöjä sekä vesistöihin niitä rehevöittäviä typpi- ja fosforipäästöjä. Turkisten muokkauksessa, värjäyksessä ja muussa teollisessa käsittelyssä käytetään voimakkaita kemikaaleja.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tutkimuksen mukaan turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista valmistettuihin takkeihin verrattuna. Samoin turkikset aiheuttavat huomattavasti suuremmat happamoittavat päästöt kuin keinomateriaalitakit. Rehevöittävien päästöjen osalta turkikset kuormittavat vähemmän ympäristöä kuin keinomateriaalitakit, mutta tässä ei otettu huomioon turkiseläinten rehuna käytetyn Itämerestä kalastetun kalan muita käyttömahdollisuuksia. Toisaalta keinomateriaalien rehevöittävät päästöt olivat hyvin pieniä.

Käytetty turkis on ongelmajätettä. Turkistuotannossa käytetyistä kemikaaleista noin kolme prosenttia luokitellaan haitallisiksi ja yhdeksän prosenttia luokitellaan myrkylliseksi tai haitalliseksi vesieliöille.

Turkistuotanto aiheuttaa vesistöjen ravinnekuormitusta. Tarhauksen yhteenlasketut typpipäästöt ovat Suomessa 430 tonnia vuodessa ja fosforipäästöt 45 tonnia vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että Suomen turkiseläinhäkkien alle kertyvä lanta- ja virtsamäärä vastaa 1,2 miljoonan ihmisen puhdistamattomien jätevesien sisältämää uloste- ja virtsamäärää.

Turkistarhauksen päästöihin on kuitenkin laskettu ainoastaan suoraan tarhoilta valuvat päästöt, ei esimerkiksi turkiseläinten lantaa, jota levitetään pelloille. Nämä on nyt tilastoitu maatalouden päästöiksi. Näin ollen todellinen kuormitus lienee vielä korkeampi. Huomattakoon myös, että koska turkistarhaus on keskittynyt alueellisesti pienelle alueelle, sen merkitys alueellisena päästölähteenä on paljon suurempi kuin valtakunnallisesti keskimäärin.

Turkiseläinten lannasta ja virtsasta vapautuu myös happamoittavia päästöjä eli pääasiassa ammoniakkia, joka kohoaa ilmaan ja leviää tarhan lähiympäristöön. Ammoniakki aiheuttaa tarhojen lähellä puustovaurioita, erityisesti havupuiden vahingoittumista.

Kuluttaja-asiamies on kieltänyt alaa mainostamasta aitoja turkiksia ympäristöystävällisempinä tuotteina kuin keinoturkiksia jo vuonna 1993.

Minkki on kansallisen vieraslajistrategian mukaan erityisen haitallinen vieraslaji ja supikoira haitallinen vieraslaji. Nykyään vastaavan eläimen maahantuontia tarhattavaksi tuskin sallittaisiin.

Turkistarhat käyttävät rehuna erityisesti silakkaa. Silakkaa voitaisiin hyvin käyttää Suomessa nykyistä enemmän ihmisten ravinnoksi. Vaikka silakassa on dioksiinia ja PCB-yhdisteitä, sitä ei syödä niin paljon, että se olisi merkittävä terveysongelma.

Silakasta voitaisiin tehdä kalankasvatukselle myös kotimaista ns. Itämeri-rehua. Sillä voitaisiin korvata muualta tuotava kalanrehu ja vähentää kalankasvatuksen ravinnekuormitusta. Suomeen voitaisiin sitä varten rakentaa Tanskan tyyppinen tehdas, jolla rehusta poistettaisiin dioksiini.

Kenneth Ingman:
– Ihmiset voivat hyvin. Turkisala kuuluu maamme kannattavimpiin aloihin, joka tarjoaa leipää tuhansille ja tuhansille ihmisille, ilman julkista kansallista tai EU-tukea.

Leo Stranius
Pellervon taloustutkimuskeskuksen (PTT ) laskelmien mukaan alan työllistävä vaikutus on alle 4300 henkilötyövuotta. Tähän lukuun on sisällytetty yrittäjät, tarhojen, rehukeskusten ja huutokauppayhtiön henkilökunta sekä muu tuotantopanosten ja palveluiden synnyttämä työllisyys.

Turkistarhaus saa Suomessa investointitukia, aloitustukia, luopumistukea ja lomitustukia.

Kenneth Ingman:
– Pienet pohjalaiset kylät voivat hyvin. Suurin osa turkistuotannosta on keskittynyt maaseutualueille, joissa ei löydy vastaavia tulonlähteitä.

Leo Stranius:
Suomen tuhannesta turkistarhasta lähes kaikki (noin 97 %) sijaitsevat Pohjanmaalla. Suomessa turkisalaa leimaa tarhaajien eläköityminen. Tarhaus on monille tarhaajille pelkkä sivuelinkeino. Tarhojen työntekijöistä moni on ulkomailta palkattavaa kausittaista työvoimaa.

Valtio voi tukea aktiivisesti muita kuin turkisteollisuuteen liittyviä työllistymismahdollisuuksia tarhaajille. Näitä ovat esimerkiksi maanviljely, bioenergia-ala, matkailu tai muu yrittäjyys.

Jyrki Kataisen hallitus on joka tapauksessa sitoutunut selvittämään muita työllistämismahdollisuuksia seuraavalla hallitusohjelman kirjauksella: ”Hallitus selvittää turkistarhauksesta muuhun elinkeinoon vapaaehtoisen siirtymisen kannustamisen mahdollisuuksia.”

Kenneth Ingman:
– Turkiskunnat voivat hyvin. Miljoonien eurojen verotulot mahdollistavat etenkin monen Pohjanmaan kunnan elinvoimaisuuden sekä peruspalvelujen säilyttämisen ja jopa kehittämisen.

Leo Stranius:
– ks. aiempi vastaukseni. Kuntien, jotka ovat riippuvaisia turkistarhoistaan, tulisi nopeasti etsiä uusia elinkeinomahdollisuuksia. Turkistarhaus on suhdanneherkkä ala ja turkistarhojen määrä on vähentynyt nopeasti. Monet tarhaajat ovat jäämässä eläkkeelle eikä sukupolvenvaihdosta ole näkyvissä. Turkiskunnat ovat huomisen ongelmakuntia. Turkistarhaus on parempi lopettaa hallitusti siirtymäajan puitteissa kuin odottaa, että se päättyy hallitsemattomasti suhdanteiden seurauksena.

Kauhava, marraskuu 2010Kenneth Ingman:
– Koko yhteiskunta hyötyy turkiselinkeinon menestyksestä. Turkisala on mukana turvaamassa hyvinvointivaltiomme tulevaisuutta, työllistäjänä, veronmaksajana, vientitulojen luojana, Ingman sanoi.

Leo Stranius:
Yhteiskunnan mitta on se, miten kohtelemme kaikkein heikko-osaisimpia ja niitä, jotka eivät pysty omasta puolestaan puhumaan tai toimimaan. Turkistarhaus raaistaa yhteiskuntaa. Kysymys turkistarhauksesta on ensisijaisesti eettinen, ei taloudellinen.

Esimerkiksi kosmetiikan eläinkokeet on kielletty koko EU:ssa, koska yhteiskuntamme pitää niitä moraalisesti kestämättöminä. Myös koirien ja kissojen tarhaus on EU:ssa kielletty, koska emme halua nähdä lemmikkieläimiämme ahtaassa häkissä. Toistaiseksi ainakin 13 maata on kieltänyt myös turkistarhauksen. Toivottavasti Suomi on seuraava.

Mitä mieltä olet? Voivatko turkiseläimet hyvin ja aiheuttaa turkistarhaus ympäristöongelmia? Pitäisikö turkistarhausta jatkaa vai olisiko se aika kieltää?

4 kommenttia artikkeliin ”Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi: Vastauksia Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton väitteisiin”

  1. Täyttä asiaa, Leo, kiitos perusteellisesta puheenvuorosta!

    Meille asiasta todella huolissaan oleville asia on tietenkin juuri noin kuten argumentoit ja kommentoit.
    Kyse on tietyn kansanosan epäeettisyydestä, tunteettomuudesta ja tietynlainesta rajoittuneisuudesta, jonka kuorruttaa rahan haju!
    Asia on niin vakava, että emme saa jättää asiaa tähän, vaan turkistarhoja on valvottava kaikin keinoin ja tuotava esille villieläinten keskitysleirien koko karmeus non-stop!

    Kyse on tiettyjen pienten piirien rahanteosta ja pintaliitäjien räikeästä turhamaisuudesta.
    Tätä emme voi sallia tulevaisuudessa.

    Muistan hyvin, kun keskimmäinen poikani oli 4-vuotias ja katsottiin iltauutisia, joissa sattumoisin oli juttua kettutarhasta. Kuvassa näytettiin pientä, valkoista ketunpoikaa ahtaassa häkissä. Poikani huudahti välittömästi hädissään:”Ei pientä kettua saa pitää tommosessa häkissä, ei saa!” Lapsi näki ettei ketulla ollut asiat hyvin ja se yritti pyrkiä vapauteen häkissään liikehtien.
    Onneksi kaikki lapseni ja heidän perheensä ovat Luonto-Liiton linjoilla 😀

  2. Turkistarhaajat vain yrittävät vähätellä turkistarhauksen ongelmia. He vain jankuttavat että turkiseläimet voivat hyvin,vaikka kuvista nyt näkee tyhmäkin,ettei todellakaan näin ole!!

  3. Kenneth Ingman:
    – Pienet pohjalaiset kylät voivat hyvin. Suurin osa turkistuotannosta on keskittynyt maaseutualueille, joissa ei löydy vastaavia tulonlähteitä.

    Suomen tuhannesta turkistarhasta lähes kaikki (noin 97 %) sijaitsevat Pohjanmaalla. Suomessa turkisalaa leimaa tarhaajien eläköityminen. Tarhaus on monille tarhaajille pelkkä sivuelinkeino. Tarhojen työntekijöistä moni on ulkomailta palkattavaa kausittaista työvoimaa.

    Valtio voi tukea aktiivisesti muita kuin turkisteollisuuteen liittyviä työllistymismahdollisuuksia tarhaajille. Näitä ovat esimerkiksi maanviljely, bioenergia-ala, matkailu tai muu yrittäjyys.

    Jyrki Kataisen hallitus on joka tapauksessa sitoutunut selvittämään muita työllistämismahdollisuuksia seuraavalla hallitusohjelman kirjauksella: ”Hallitus selvittää turkistarhauksesta muuhun elinkeinoon vapaaehtoisen siirtymisen kannustamisen mahdollisuuksia.”

    Puuttuikohan tuosta jostain välistä ”Leo Stranius:” vai enkö vain ymmärtänyt lukemaani?

Kommentointi on suljettu.

Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria? 

Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.

Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.

https://animalia.fi/2025/11/19/miljoonat-broilerit-ovat-niin-sairaita-etta-ne-eivat-kelpaa-ruuaksi/
Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.

Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän. 

https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius

#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.

Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri. 

Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.  

Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.

“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo. 

Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. 

https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Hyvää Lihatonta lokakuuta! 

#lihatonlokakuu
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. 

Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä. 

Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä. 

”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Seuraa minua Instagramissa